Miten onkin näin hylätty olo...

Kukaan ei kaipaa, tuntuu kuin kaikki olisivat unohtaneet olemassaoloni. Enkö olekaan tärkeä kenellekään? En muista millon mua olisi viimeksi pyydetty mukaan johonkin mukavaan. Olen kyllä yleensä tottunut tähän, mutta nyt lomien alkaessa tämä taas iski vasten kasvoja kun yhtäkkiä on enemmän aikaa. Masentaa.