Sitä jää paljosta paitsi kun ei omia lapsia saa

Vierailija kirjoitti:

Eihän elämässä ole mitään parempaa kuin oma lapsi, hän menee kaiken edelle.

No, ehkä on parempi, ettet tiedä, mistä jäät paitsi. Minusta olisi kamalaa roikkua jossakin lapsessa uskotellen itselleni, että se jotenkin suojaa muulta maailmalta.

Vierailija kirjoitti:

Paljosta jää tosiaan paitsi jos ei omia lapsia! On ollut ainoastaan ihanaa kasvattaa kaksi lasta aikuiseksi. Mikään ei voita sitä tunnetta kun saa lapsen kädet kaulan ympärille ja kuulee Rakas ÄITI <3  Mikään ei myöskään kasvata ihmistä niin paljon kuin oma lapsi! Kyllä olisi elämä todella köyhää ilman lapsia, olen tosi kiitollinen kun olen niitä saanut. Ja nykyään kun ovat jo aikuisia, olemme parhaita ystäviä keskenämme. Ehdottomasti kaikki lasten kanssa jää plussan puolelle vaikka totta kai on ollut huonojakin päiviä, ne pyyhkäistyy nopeasti mielestä pois.  Olen Onnellinen Äiti :) 

Tätä halaamis-esimerkkiä aina käytetään näissä keskusteluissa kuvaamaan sitä, kuinka äitiyttä ei voita mikään.

”Lapsi kietoo tahmeat kätensä ympärilleni ja lässyttää: Äiti mä rakattan tua.”

Itse olisi vaikea kuvitella mitään kamalampaa. Tekisi mieli riuhtaista tuollainen loinen pois kimpustani. :D

T. Erittäin vapaaehtoisesti lapseton

Joopa Joo :D

Hirveää, miten negatiivinen ja kylmä käsitys voi joillakin olla vanhemmuudesta. Turha selittää tuollaisille kaikkia niitä ihania asioita, joita lasten kanssa saa kokea. T. Kolmen aikuisen pojan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin..

Ei saa kokea neuvolan uteluita, synnytystä, kropan pilaantumista, korvatulehduskierrettä, itkuja, vaippasirkusta, allergioita, kauppareissuja Prismaan, ruuhkassa päiväkotiin ehtimisen tuskaa, ikuista rahanmenoa, jatkuvaa kerjäämistä äitisaanksmätota, niitä pentujen keskeyttämiä puheluita, pyykkisirkusta, ruuanlaittoa, siivousta, läksyjä, koulujuttuja, tapaamisia..

Sen sijaan joudun töistä lähdettyäni hyppäämään autoon, jonka ostin uutena käteisellä, koska minulla ei mene rahaa kuin omaan itseeni. Ajan sitten (kurjuuksissani, tietty, perheellisen mielestä) kotiini, jonka olen jo maksanut. Pääsen hiljaiseen kotiin: Kukaan ei huuda, vaadi. Voin lähteä lenkille nyt, jos siltä tuntuu, tai ehkä teen ruokaa, teen mitä huvittaa. Kun mieheni tulee kotiin töistä, saan hänestä juttuseuraa ja energiaa. Saan ja jaksan seksiä vaikka joka päivä. Joka päivä on omaa aikaa niin paljon, kun sielu sietää ottaa.  Saatan huvikseni ostaa osakkeita rahalla, joka ei ole mennyt esimerkiksi lasten lääkärilaskuihin. Eläkeajan hoitoni alkaa olla jo turvattu. Ainoa, josta huolehdin, on mieheni, joka huolehtii minusta takaisin. Kukaan ei vaan ota, ota ja vaadi meiltä. Perjantaina lähdemme neljäksi viikoksi toiselle puolelle maapalloa lomailemaan. Ei tarvitse huolehtia kenestäkään. Ihanaa, rentouttavaa aikaa, kahden.

Hmm.. jään kyllä paljosta paitsi lapsettomana. En kyllä keksi yhtään asiaa, jota haluaisin.

Mulla on kaks lasta (10 ja 12) ja olen jäänyt paitsi kaikista noista. Pitäisikö vielä kokeilla tehdä kolmas, jos pääsisi sairastelemaan ja kroppa muuttuisi jotenkin?

Valehtelet.

Mutta jos olet psykopaatti (koska trollailet tällaisesta aiheesta), joka on tehnyt lapsen jättämällä ehkäisyn pois ilman miehesi lupaa, jäät kuitenkin paitsi parhaasta mitä lapsen kanssa voi luoda: Läheinen, rakastava suhde.