Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suosittele kirjaa!
Ainoa kriteeri on, ettei saa olla suomalaista tuotantoa, enkä kauheasti välitä näistä ruotsalaisista/tanskalaisista/norjalaisista dekkarisarjoista myöskään :)
Eli suosittele kirjaa minkä voisit lukea uudestaan monta kertaa tai yllätti positiivisesti ja myös pieni kuvaus ja syy miksi oli niin kiehtova :)
Yritän löytää kesäluettavaa lomalle, joten apu olisi ihanaa!
Kommentit (342)
Kirjallisuus makuja on niin monenlaisia mut jos järkäleitä kaipaa niin Gabaldonin Muukalainen sarja, Untinen-Auel Luolakarhun klaani ja sen jatko-osat, Utrion 1000-luvulle sijoittuva sarja, Päätalon kaikki kirjat..... Kaikki olen lukenut ja momia hyviä on varmasti lukematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaisista klassikoista Saatana saapuu Moskovaan. Kotimaisista klassikoista Paskateoria.
Vierailija kirjoitti:
Minä luen nyt Tolsoin Anna Karenina ja aion lukea myös lomalla Dostojevskin rikos ja rangaistus. En ole aikasemmin lukenut kyseisten herrojen tuotantoa:)
Anna Karenina on ihan mun lempparikirja :) se kannattaa lukeakin monta kertaa, että oppii muistamaan kaikki nimet/lempinimet :D alussa on vähän sekavaa.
Tolkienin tuotanto on myös hyvää. Silmarillionia suosittelen, jos yhtään kiinnostaa TSHn historia. Samoin Keskeneräisten Tarujen kirja - upea teos!
AP
Toi Zafon on jo mainittu täälä aika usein. Kirjailija, jota suosittelen kaikille. se tarjoaa kaikille jotain. Se sopii sekä kevyeksi kesälukemiseksi niille, jotka kaipaa hyviä henkilöhahmoja ja mukaansatempaavan juonen, eli tosiaan ei malta olla ahmaisematta kirjaa kerralla. Se sopii myös niille, jotka etsivät syvällisempää elämänviisautta ja haluavat pohtia elämää syvemmin pohjamutia myöten. samassa kirjailijassa yhdistyy Virginia Andrews, dostojevski ja Stephen King.
Luin juuri viimeksi "Henkien labyrintin". kesti aikansa että pääsin alkuun. Tuntui että kirjailija oli kadoittanut teränsä. Kirja vaikutti alussa pitkäveteiseltä jaarittelulta ja ajattelin, että vähän liian "syvällistä" nykyiseen olotilaani, mutta sitten kirja "käynnistyi" ja sain pidellä hatusta ja haukkoa henkeä.
"Saatana saapuu Moskovaan" on myös mainittu useasti. Se on hyvin terapeuttinen kirja. Kuvaa hyvin, kuinka me ihmiset pyörimme tässä latistavassa systeemissä ja kuinka olisi ihan hyvä vähän "syrjäytyä" ja tarkkailla tätä kaikkea systeemin ulkopuolelta. Juonikin on humoristinen ja hyvä. Outoa, että tuo vanha kirja tuntuu kolahtavan juuri nyky-suomalaisiin! Kirjassa on mielestäni myös aimo annos feminististä sanomaa ja naisen vaputumista niistä kahleista, joita yhteiskunta häneltä odottaa eli jotain naiseuden eheytymistä ja naisen voimaantumista. Tyyliin: naiseus ei ole miehinen, vaan erilainen ja jopa paljon vahvempi, oma luonnonvoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään fantasiasta tykkää, niin suosittelisin Brandon Sandersonin Mistborn-trilogiaa. Ehkä parhainta fantasiaa mitä olen lukenut. Kirjakaupoissa (ainakin suomalaisessa) myyvät sitä nuorten osastolla, mutta on maailmaltaan, kieleltään ja hahmoiltaan paljon "aikuismaisempi" kuin normaalit nuorten fantasiakirjat.
Victor Hugon Kurjat ja Notredamen kellonsoittaja. Jännittäviä, koskettavia ja syvällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tove Janssonin Muumi- kirjat. Hauskoja ja syvällisiä, sopii loistavasti myös aikuisille.
Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja. Romanttinen, aikuisten tyttökirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonemiehen poika. Jos luet kirjan, on jatko-osia kohtuullinen määrä.... Lukemalla Päätaloa oppii paljon historiaa todella antoisalla tavalla. Päätalon kirjat laittaa lukijan itkemään ja nauramaan. Päätalon lukemiseen jää koukkuun, se vaara tässä on 😀
Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna. Kiehtova historiallinenromaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaana vaihto-oppilaana eräässä Etelä-Amerikan maassa hyvä kaverini, kanadalainen vaihtari lainasi minulle kirjan, jonka oli juuri lukenut. Se oli elämäni ensimmäinen "kunnon" kirja englanniksi.
Paluumatkalla välilaskun aikana ostin halvan pokkariversion kirjasta itselleni Schipholin lentokentältä, ja se on kulkenut mukanani siitä lähtien (25 vuotta) , usealla eri mantereella asuessani. En edes muista monta kertaa olen kirjan lukenut. Kannet alkaa olla riekaleina, mutta elämys on vieläkin, joka lukukerralla, yhtä sävähdyttävä. Kirja on John Irvingin A Prayer for Owen Meany.Irvingin koko tuotanto on lukemisen arvoinen. Uskomaton sanaseppo!
Muita suosikkejani ovat The Cider House Rules, Hotel New Hampshire, A Widow for One Year, A Son of the Circus, ja viimeisin, monen kriitikon hieman parjaama Avenue of Mysteries (joka saattaisi omalla listallani olla jopa ensimmäisenä, jos Owen Meanyllä ei olisi itselleni niin paljon nostalgia- ja tunnearvoa).
Olen lukenut kaikki, mutta ihan uusimmat John Irvingin kirjat, tässäkin mainitut, eivät valitettavasti yllä aikaisempien kirjojen tasolle. Väkisin kirjoittamisen maku jää pahasti.
Jarkko ruutu jumalainen näytelmä, kertoo tarinan siitä kuinka tehdään kaikkensa oman unelman eteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaana vaihto-oppilaana eräässä Etelä-Amerikan maassa hyvä kaverini, kanadalainen vaihtari lainasi minulle kirjan, jonka oli juuri lukenut. Se oli elämäni ensimmäinen "kunnon" kirja englanniksi.
Paluumatkalla välilaskun aikana ostin halvan pokkariversion kirjasta itselleni Schipholin lentokentältä, ja se on kulkenut mukanani siitä lähtien (25 vuotta) , usealla eri mantereella asuessani. En edes muista monta kertaa olen kirjan lukenut. Kannet alkaa olla riekaleina, mutta elämys on vieläkin, joka lukukerralla, yhtä sävähdyttävä. Kirja on John Irvingin A Prayer for Owen Meany.Irvingin koko tuotanto on lukemisen arvoinen. Uskomaton sanaseppo!
Muita suosikkejani ovat The Cider House Rules, Hotel New Hampshire, A Widow for One Year, A Son of the Circus, ja viimeisin, monen kriitikon hieman parjaama Avenue of Mysteries (joka saattaisi omalla listallani olla jopa ensimmäisenä, jos Owen Meanyllä ei olisi itselleni niin paljon nostalgia- ja tunnearvoa).Olen lukenut kaikki, mutta ihan uusimmat John Irvingin kirjat, tässäkin mainitut, eivät valitettavasti yllä aikaisempien kirjojen tasolle. Väkisin kirjoittamisen maku jää pahasti.
Niin, makuja on monenlaisia. Omasta mielestäni Irving ei ole kuin kehittynyt. Eikä hän toisaalta suolla ulos kirjoja läheskään samaan tahtiin kuin esim. Stephen King (omasta mielestäni hänen tuotoksensa ovat jo vuosikausia tuntuneet vähintään väljähtäneiltä, mutta kiittelen herran tuotteliaisuutta kuitenkin kerran-pari vuodessa kun olen lahjaostoksilla Kingistä pitävän mieheni merkkipäivien aikoihin).
Tarinan kulku on Irvingin uudemmassa tuotannossa mielestäni juohevampaa, kielenkäyttö myös selvästi taitavampaa, ja juonet huomattavasti monitasoisempia. Irving on itsekin haastatteluissa todennut, että "kierrättää" tarkoituksella jossain määrin samoja aihepiirejä ja teemoja teoksissaan. Silti mielestäni raikkaalla ja yllättävällä tavalla. Ainoa kirja jonka lukeminen henk. koht. "tökki" jollain tasolla oli Last Night in Twisted River (mutta olen senkin sittemmin lukenut useita kertoja suht mielelläni).
Sen sijaan Avenue of Mysteries oli minulle aivan mieletön elämys. Parasta lukemista vuosikausiin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen John Steinbeckin teosta Eedenistä itään. Hieno tarina, jossa käsitellään kahden suvun tarinaa 1900-luvun alun Kaliforniassa. Teos käsittelee erityisesti sitä, miten hyvä ja paha taistelevat ihmisessä. Steinbeck on loistava luonto- ja ihmiskuvaaja.
Upea teos, kuten kaikki John Steinbeckin kirjat, esim. The Grapes of Wrath, Of Mice and Men, Trevels with Charley, Sweet Thursday jne.
Oikeasti hyviä ovat:
Breat Easton Ellis Lunar Park
JG Ballard Tornitalo, SuperCannes
William Gibson Neurovelho
Don DeLillo Alamaailma
Nämä ovat älyllisiä ja kiehtovia, todella upeita teoksia.
Khaleid Hosseinin Leijapojan olet varmaan lukenutkin, mutta vahva suositus sille jos muutkin täällä etsivät luettavaa :)
Dostojevski: Kirjoituksia kellarista. Itseironisessa teoksessa iso D kuvailee lähestulkoon jo kliinisesti ahdistumatta ja masentunutta henkilöä, joka käy kamppaillaan sisäisiä noitiaan vastaan. Kirja on ns. heikon ihmisen kirjoittama ja siinä tulee mainiosti esiin analogiset tämän päivän genrerihmisistä sun muista akronyymi-tyypeistä. Uhrius yritetään jollain tavalla muuttaa kirkkaaksi ja yleväksi, vaikka se on aivan päivastaista. Siinä on myös hyvää pohdintaa onko ihmisellä ylipäätänsä vapaata tahtoa sekä kannattaako ihmisen aina pyrkiä onnellisuuteen ja hyvinvointiin.
Alue: Aihe vapaa
Minä luen nyt Tolsoin Anna Karenina ja aion lukea myös lomalla Dostojevskin rikos ja rangaistus. En ole aikasemmin lukenut kyseisten herrojen tuotantoa:)