Lue keskustelun säännöt.
Eroanko tyttöystävästä?
06.06.2018 |
Olemme olleet n 3 vuotta yhdessä. Noin vuosi sitten tyttöystäväni petti minua (oli jo aikaisemmin sanonut että ahdistaa olla suhteessa, mutta pettäminen tuli puskista). No siitähän tuli ero, mutta päädyttiin kuitenkin takaisin yhteen. Ero oli hirveää aikaa, olin masentunut en syönyt enkä nukkunut. Tuntui todella pahalta miten joku selän takana pystyi tehdä noin. Olin juuri pääsemässä jaloilleni kun hän alkoi ehdottelemaan yhteenpaluuta. No, jotenkin ajattelin että mikäs siinä, meillä oli välit taas lämmennyt. Nyt olemme olleet n. puoli vuotta yhdessä ja samat ongelmat tuntuvat jatkuvan ja itseäni kalvaa pettäminen. Hän ei suostu puhumaan asiasta vaan sanoo että minun pitää joko hyväksyä asia ja antaa olla tai sitten meidän pitää erota. Hän myös edelleen pitää yhteyttä tähän ihmiseen jonka kanssa petti (ei aktiivisesti, mutta näkevät silloin tällöin harrastusporukan kanssa). Lisäksi minulle on tullut suhteessa olo, että hän manipuloi minua.
Esimerkiksi minun piti pyytää anteeksi pettämistä, koska olin saanut hänelle niin ahdistavan olon että hänen oli pakko pettää (tiedän, että pettäminen ei ollut minun vikaani, olen nyt vasta herännyt näihin syytöksiin). Lisäksi minun pitää jatkuvasti kehua häntä maasta taivaisiin mutta mikään ei riitä ja minä en saa viettää omien kavereideni ja perheeni kanssa aikaa (hän ei suoranaisesti kiellä mutta tekee illoista niin hankalia että mietin jo valmiiksi että parempi jäädä pois). Hän kuitenkin saa viettää aikaa kenen kanssa haluaa, hän on juuri ja juuri suostunut siihen, että ei mene samaan iltaan sen ihmisen kanssa jonka kanssa petti. Minulla on todella alistettu olo ja samalla olen tavannut yhden mielenkiintoisen tytön joten mietin että pitäisikö minun erota? Pelkään erota koska se tuntuu niin hirveältä ja pelkään jääväni yksin.
Kommentit (51)
Itse eroaisin. Jos suhde ottaa enemmän kuin antaa niin se ei ole hyvä suhde. Toki huonompia aikoja voi olla, mutta kunnioitus toista kohtaan täytyy olla riidoissakin. Eikä se voi mennä niin, että olet aina se joka pyytää anteeksi, siksi että toinen väkisin pakottaa sen anteeksipyynnön tulemaan sun suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista. Olen jo puhunut yhdelle läheiselleni ja hänen mukaansa suhteemme on sairas. Hänkin kannattaa eroa ja on sanonut, että en ole enää yhtä iloinen ja oma itseni. Tiedän sen itsekin, sillä olen todella uupunut henkisesti. Näemme huomenna, niin otan sen varmaan puheeksi. Tuntuu, että olen nyt saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta sanoakseni ääneen, että haluan erota. Odotan itse reaktiota mielenkiinnolla, että aneleeko hän minua takaisin vai syyttääkö minua vai mitä hän sanookaan.
Jos olet mieluummin tuollaisessa suhteessa kuin yksin, niin silloin viimeistään pitäisi hälytyskellojen soida. Olet vaikeasti läheisriippuvainen ja altis sen vuoksi jatkossakin hyväksikäytölle ja manipuloinnille. Neuvon eroamaan pikimmiten ja hakeutumaan terapiaan työstämään noita ajatuksia. Sinun täytyy oppia ensin elämään yksin ennenkuin voit oppia tasapainoiseen suhteeseen toisen ihmisen kanssa. Ehkä klisee, mutta sinun kohdallasi se pitää paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Ei kukaan ole noin tyhmä.
Ap:n kaltasia on monia. Ja se ei tee ihmistä tyhmäksi että rakastaa.
Alapeukku siksi, että tuo suhde on sairas eikä ole rakkautta nähnytkään. Mutta muuten samaa mieltä, ei se ketään tyhmäksi tee että ajautuu riippuvuus- ja hyväksikäyttösuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Olen jo puhunut yhdelle läheiselleni ja hänen mukaansa suhteemme on sairas. Hänkin kannattaa eroa ja on sanonut, että en ole enää yhtä iloinen ja oma itseni. Tiedän sen itsekin, sillä olen todella uupunut henkisesti. Näemme huomenna, niin otan sen varmaan puheeksi. Tuntuu, että olen nyt saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta sanoakseni ääneen, että haluan erota. Odotan itse reaktiota mielenkiinnolla, että aneleeko hän minua takaisin vai syyttääkö minua vai mitä hän sanookaan.
Saan käsityksen, että olet vähän kahden vaiheilla ja ikään kuin haluat ensin katsoa hänen reaktionsa eropuheisiisi, ennen kuin teet lopullisen päätöksen? Ei ole kyllä hyvä, jos näin on. Sun pitää tehdä vankka päätös (ja eropäätös on kertomasi perusteella ehdottomasti oikein) ja pysyä siinä, toki on hyvä keskustella asiasta, ettei toinen jää ihan tyhjän päälle, mutta ei niin että "okei, suostun jatkamaan sillä ehdolla että..." Silloinhan vain toistat hänen toimintamalliaan. Jos hän puolestaan alkaa syyttelemään, niin voit minusta ihan hyvin vain poistua tilanteesta. Sinun ei tarvitse yhtään enempää toimia hänen likasankonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Olen jo puhunut yhdelle läheiselleni ja hänen mukaansa suhteemme on sairas. Hänkin kannattaa eroa ja on sanonut, että en ole enää yhtä iloinen ja oma itseni. Tiedän sen itsekin, sillä olen todella uupunut henkisesti. Näemme huomenna, niin otan sen varmaan puheeksi. Tuntuu, että olen nyt saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta sanoakseni ääneen, että haluan erota. Odotan itse reaktiota mielenkiinnolla, että aneleeko hän minua takaisin vai syyttääkö minua vai mitä hän sanookaan.
Saan käsityksen, että olet vähän kahden vaiheilla ja ikään kuin haluat ensin katsoa hänen reaktionsa eropuheisiisi, ennen kuin teet lopullisen päätöksen? Ei ole kyllä hyvä, jos näin on. Sun pitää tehdä vankka päätös (ja eropäätös on kertomasi perusteella ehdottomasti oikein) ja pysyä siinä, toki on hyvä keskustella asiasta, ettei toinen jää ihan tyhjän päälle, mutta ei niin että "okei, suostun jatkamaan sillä ehdolla että..." Silloinhan vain toistat hänen toimintamalliaan. Jos hän puolestaan alkaa syyttelemään, niin voit minusta ihan hyvin vain poistua tilanteesta. Sinun ei tarvitse yhtään enempää toimia hänen likasankonaan.
Minulla on sellainen olo, että pelottaa jos annankin hänen taas puhua minut ympäri. Mutta olen niin kyllästynyt tähän, että en aio enää toimia hänen likasankonaan. Tämä läheiseni (veljeni) herätti minut, kun kerroin yhdestä riidasta ja hän ihmetteli miksi ihmeessä menin pyytämään anteeksi. Olen jo pohtinut mitä tekisin: Sanon, että tuletko juttelemaan, ojennan hänelle lapun, missä on syitä miksi haluan erota. Samalla sanon, että en halua enää jatkaa tätä suhdetta ja lähden vaikka kävelylenkille. Sitten hän joutuisi lukemaan sen ja minä saisin aikaa kerättyä itseni ja sillä tavoin pystyn pitäytymään päätöksessäni. Kaikista vaikeinta tämä on siksi, koska hän osaa tehdä itsensä todella säälittäväksi ja vetoaa tunteisiini ja uhkailee ikävillä asioilla. Mutta tiedän että en voi olla noin paljoa vastuussa toisesta ihmisestä ja minun on pakko alkaa elämään omaa elämääni. Tuntui jo erittäin hyvältä kirjoittaa tänne, ja huomata kuinka en ole yksin hullu, jos muutkin on samaa mieltä suhteen ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan aloittaja läheisriippuvainen? Vai muuten vaan täysi nössö? Tai vain tyhmä?
Helpompi on erota tyttöystävästä kuin vaimosta muutaman avioliittovuoden jälkeen. Näin on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Olen jo puhunut yhdelle läheiselleni ja hänen mukaansa suhteemme on sairas. Hänkin kannattaa eroa ja on sanonut, että en ole enää yhtä iloinen ja oma itseni. Tiedän sen itsekin, sillä olen todella uupunut henkisesti. Näemme huomenna, niin otan sen varmaan puheeksi. Tuntuu, että olen nyt saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta sanoakseni ääneen, että haluan erota. Odotan itse reaktiota mielenkiinnolla, että aneleeko hän minua takaisin vai syyttääkö minua vai mitä hän sanookaan.
Saan käsityksen, että olet vähän kahden vaiheilla ja ikään kuin haluat ensin katsoa hänen reaktionsa eropuheisiisi, ennen kuin teet lopullisen päätöksen? Ei ole kyllä hyvä, jos näin on. Sun pitää tehdä vankka päätös (ja eropäätös on kertomasi perusteella ehdottomasti oikein) ja pysyä siinä, toki on hyvä keskustella asiasta, ettei toinen jää ihan tyhjän päälle, mutta ei niin että "okei, suostun jatkamaan sillä ehdolla että..." Silloinhan vain toistat hänen toimintamalliaan. Jos hän puolestaan alkaa syyttelemään, niin voit minusta ihan hyvin vain poistua tilanteesta. Sinun ei tarvitse yhtään enempää toimia hänen likasankonaan.
Minulla on sellainen olo, että pelottaa jos annankin hänen taas puhua minut ympäri. Mutta olen niin kyllästynyt tähän, että en aio enää toimia hänen likasankonaan. Tämä läheiseni (veljeni) herätti minut, kun kerroin yhdestä riidasta ja hän ihmetteli miksi ihmeessä menin pyytämään anteeksi. Olen jo pohtinut mitä tekisin: Sanon, että tuletko juttelemaan, ojennan hänelle lapun, missä on syitä miksi haluan erota. Samalla sanon, että en halua enää jatkaa tätä suhdetta ja lähden vaikka kävelylenkille. Sitten hän joutuisi lukemaan sen ja minä saisin aikaa kerättyä itseni ja sillä tavoin pystyn pitäytymään päätöksessäni. Kaikista vaikeinta tämä on siksi, koska hän osaa tehdä itsensä todella säälittäväksi ja vetoaa tunteisiini ja uhkailee ikävillä asioilla. Mutta tiedän että en voi olla noin paljoa vastuussa toisesta ihmisestä ja minun on pakko alkaa elämään omaa elämääni. Tuntui jo erittäin hyvältä kirjoittaa tänne, ja huomata kuinka en ole yksin hullu, jos muutkin on samaa mieltä suhteen ongelmista.
Kun mietin tapauksia nuoruudesta, kun minut on jätetty, kaikista pahimmalta on tuntuneet, ne, joissa on kuitenkin annettu ymmärtää, että jotain toivoa jatkamisesta olisi. Siinä kestää pitkään päästä omilleen, koska itsekin elättelee sitten sitä toivoa, että se olisi jotenkin vielä mahdollista. Siksi liian empaattinenkaan ei pidä olla, joskaan ei suoraan ilkeäkään. Sanoa asia tiukasti ja pysyä siinä, jos hän ei todellakaan ymmärrä syytä, niin muutaman ydinasian voit sanoa, mutta ei sinun tarvitse jäädä tuntikausiksiki niitä syitä kertaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on ehdottomasti oikea päätös. Koska olet herkkä (siinä ei ole mitään pahaa!), se varmasti kuitenkin menee tunteisiin sinullakin. Sinusta tulee tuntumaan kamalalta, mutta se menee ohi. Tee vaikka sillä laille että ihan etsimällä etsit joka päivästä 1 hyvän asian mikä ei liity exään, ja teet 1 asian vain omaksi iloksesi. Nämä asiat voivat olla ihan mitä vain. Ymmärrä myös, että tunteissa joita käyt läpi ei ole sinänsä mitään vikaa. Sinä kyllä kestät ne. Jos välillä tuntuu siltä että pitää itkeä, hautautua sänkyyn tai pleikan ääreen koko päiväksi, ahmia, vetää kännit tms. mitä yleensä pidät hölmönä, nyt saat tehdä niin ensimmäisen kuukauden aikana.
Hölmöintä mitä voit tehdä heti eron jälkeen on alkaa lämmitellä uutta suhdetta. Ihmiselle on tärkeää osata tarvittaessa olla myös yksin, ainakin jonkin aikaa, ja huomata että se ei ole maailmanloppu vaan tila jossa on omat hyvätkin puolensa. Näin saat myös seuraavan suhteesi terveemmälle pohjalle ja pystyt jatkossa pitämään kiinni rajoistasi. Jos se uusi kiva tyttö on tyttöystäväainesta, hän kyllä odottaa puoli vuotta-vuoden. Jos ilmassa on ihastusta, kannattaa sanoa suoraan että hän kiinnostaa mutta sinun täytyy ensin kasata itsesi rauhassa. Jos naisella on yhtään järkeä päässä, hän arvostaa sellaista puhetta.
Hölmöltä et tosin kuulosta, ainoastaan herkältä ihmiseltä jolla ei vielä ole hirveästi parisuhdekokemusta ja -taitoja. Niitä ei kovin monella olekaan, varsinkaan ennen keski-ikää, ja ne ovat opeteltavissa. Yritä kuitenkin aina erottaa kokemuksista viisastuminen ja katkera kyynistyminen toisistaan. Viisastu, mutta pidä tuo herkkyytesi. Sitten kun sinulla taas menee paremmin, huomaat että haavoittuvuuden kääntöpuolena on se että pystyt tuntemaan onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero on ehdottomasti oikea päätös. Koska olet herkkä (siinä ei ole mitään pahaa!), se varmasti kuitenkin menee tunteisiin sinullakin. Sinusta tulee tuntumaan kamalalta, mutta se menee ohi. Tee vaikka sillä laille että ihan etsimällä etsit joka päivästä 1 hyvän asian mikä ei liity exään, ja teet 1 asian vain omaksi iloksesi. Nämä asiat voivat olla ihan mitä vain. Ymmärrä myös, että tunteissa joita käyt läpi ei ole sinänsä mitään vikaa. Sinä kyllä kestät ne. Jos välillä tuntuu siltä että pitää itkeä, hautautua sänkyyn tai pleikan ääreen koko päiväksi, ahmia, vetää kännit tms. mitä yleensä pidät hölmönä, nyt saat tehdä niin ensimmäisen kuukauden aikana.
Hölmöintä mitä voit tehdä heti eron jälkeen on alkaa lämmitellä uutta suhdetta. Ihmiselle on tärkeää osata tarvittaessa olla myös yksin, ainakin jonkin aikaa, ja huomata että se ei ole maailmanloppu vaan tila jossa on omat hyvätkin puolensa. Näin saat myös seuraavan suhteesi terveemmälle pohjalle ja pystyt jatkossa pitämään kiinni rajoistasi. Jos se uusi kiva tyttö on tyttöystäväainesta, hän kyllä odottaa puoli vuotta-vuoden. Jos ilmassa on ihastusta, kannattaa sanoa suoraan että hän kiinnostaa mutta sinun täytyy ensin kasata itsesi rauhassa. Jos naisella on yhtään järkeä päässä, hän arvostaa sellaista puhetta.
Hölmöltä et tosin kuulosta, ainoastaan herkältä ihmiseltä jolla ei vielä ole hirveästi parisuhdekokemusta ja -taitoja. Niitä ei kovin monella olekaan, varsinkaan ennen keski-ikää, ja ne ovat opeteltavissa. Yritä kuitenkin aina erottaa kokemuksista viisastuminen ja katkera kyynistyminen toisistaan. Viisastu, mutta pidä tuo herkkyytesi. Sitten kun sinulla taas menee paremmin, huomaat että haavoittuvuuden kääntöpuolena on se että pystyt tuntemaan onnellisuutta.
On totta, että ei oikeastaan ole parisuhdekokemusta- tai taitoja. Olisi pitänyt pysyä eropäätöksessä, mutta tyttöystävä kertoili koko ajan elämästään ja uskotteli, että kaikki haluaa häntä ja typeränä tietysti ajattelin mitä menetinkään. Totuuden käydessä ilmi sain tietää että hän olikin ollut se joka oli vongannut kaikilta muilta ja taisi tämä yksi jättääkkin sen (jonka kanssa hän petti) vaikka hän ei sitä myönnä. Olin puhtaasti varavalinta ja se tuntui todella pahalta. Tähän toiseen yritykseen olenkin suhtautunut paljon skeptisemmin ja tarkkaillut enemmän miten hän toimii minua kohtaan. Käytännössä aina jos teen ikävän asian samoin kuin hän, niin hän jättää minut. Ja tuo onkin hyvä, että antaa sen luvan itselleen olla haikeana ja mieli maassa, että ei heti tarvitse päästä yli. Ja tuo uusi tyttö, en tiedä onko hän kiinnostunut minusta, mutta ei se haittaa vaikka ei siinä mielessä olisikaan, nautin kuitenkin hänen seurastaan todella paljon. Ja uskon että uudet tuttavuudet helpottavat oloa. Ja nyt tosiaankin pidän hänet kokonaan poissa elämästäni juurikin etten pääse katkeroitumaan tai mitään muutakaan. Ja toisaalta, kun itse sanon haluavani eron, niin se on jo osoitus että ensimmäinen askel irti tyttöystävän otteesta on otettu. Kiitos aivan älyttömästi kaikille neuvoista ja vinkeistä.
Nyt kuulostaa jo paremmalta. Tsemppiä ja voimaa tapaamiseemme, olisi kiva kuulla vielä miten se meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yleensä tekstarieroa suosittele mutta tässä kohtaa se voisi olla sulle ihan hyvä ratkaisu. Manipuloiva narsistisia piirteitä omaava tyttöystävä voi helposti puhua sut ympäri jos et ole varuillasi.
Pysy tiukkana, sä ansaitset parempaa. Normaalin, terveen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa jo paremmalta. Tsemppiä ja voimaa tapaamiseemme, olisi kiva kuulla vielä miten se meni.
*tapaamiseeNNE; olen melko varma että ME emme ole tapaamassa, koska olen sinkku... =D
Voin tänne laittaa sitten tilannetietoa, että miten meni kohtaaminen.
No nyt käytiin keskustelu. Nähtiin kahvilla, kun tyttöystävä tuli eilen myöhään kotiin ja sovittiin, että käydään aamupalalla jossain yhdessä. Tärisin koko ajan ja tyttöystävä ehdotti aamupalan loppuessa, että lähdetäänkö ulos ja sanoin, että odota hetki. Hän katsoi minua, että mikä on vialla ja sanoin sitten että meidän täytyy jutella. Tässä vaiheessa hän varmaan alkoi jo aavistella jotain, kun olin todella vaikean näköinen. Sitten vaan oksensin ulos, että mä en pysty olla enää tässä suhteessa ja onneksi olin kirjoittanut lapun. Annoin sen lapun ja istuin siinä vieressä. Hän vain katsoi minuun eikä sanonut mitään, otti laukkunsa ja lähti. Nyt hän soitti itkien ja sanoi, että haluanko vetää takaisin sanomiseni ja sanoin että en. Olo on todella sumuinen ja shokissa, mutta samaan aikaan todella helpottunut. Hän laittoi jo jotain viestiä, että ei olisi minusta uskonut ja kyllä me pystytään selvittämään kaikki. Sanoi myös että "tää ei oo se (mun nimi) jonka mä tunnen, se ei ikinä luovuttais noin helpolla". Vastasin vaan, että kyllä meidän nyt on parempi jatkaa erillään, kun molemmilla ihan p*ska olo koko ajan. Hän vastasi, että ei hänellä oo ollut sellanen olo jne. (vaikka koko ajan on valittanut että ahdistaa ja ikävää ja ei tiedä pystyykö jatkamaan tässä kun olen tällainen)
Olet juuri päättänyt suhteen narsistin kanssa. Onneksi olkoon! Toipuminen vie varmasti aikaa. Tervetuloa Narsistien uhrit ry:n jäseneksi. Onneksi et tehnyt lapsia hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet juuri päättänyt suhteen narsistin kanssa. Onneksi olkoon! Toipuminen vie varmasti aikaa. Tervetuloa Narsistien uhrit ry:n jäseneksi. Onneksi et tehnyt lapsia hänen kanssaan.
Kiitos! Olo on vieläkin aika sekava, mutta tiedän että tämä oli oikea ratkaisu. Ja onneksi tajusin puhua suhteen ongelmista ajoissa läheisille, sillä aikaisemmin en uskaltanut puhua, kun siitä tuli kerran niin raju tappelu (oli tämä EX-tyttöystävä käynyt lukemassa viestejä joissa kerroin tunteistani suhteessa).
Ap:n kaltasia on monia. Ja se ei tee ihmistä tyhmäksi että rakastaa.