Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmisten arkista käytösmallia ette ymmärrä? Mikä saa sinut ärsyyntymään? Maalaisjärki kateissa?
Aloitan.
Kaupassa liukuportaan päässä ihmiset pysähtyvät siihen miettimään minne menisi, vaikka takaa tulee muita ihmisiä. Sitten joudut pyytämään anteeksi, että haluat mennä siitä ohi. Miksi siihen pitää pysähtyä?
Kommentit (1212)
Vierailija kirjoitti:
1. Ihmiset, jotka käyttävät hissiä, vaikka voisivat mennä liukuportaita eli odotuttavat sellaisia, jotka eivät pääse liukuportaita pitkin.
2. Seistä tönöttäminen hissin ovien edessä, kun itse yrität päästä ulos sieltä. Tapahtuu joka kerta, kun kuljen hissillä.
3. Tuntemattomien ihmisten neuvominen, päteminen ja asioiden töksäyttely. Esimerkiksi kun minulla on koira, jolla on ulospäin havaittava terveysongelma, niin tätä tullaan taivastelemaan ja paheksumaan ilman, että on mitään hajua siitä, kuinka olen itse asian havainnut ja pyrkinyt siihen vaikuttamaan. Ovat aina vanhoja naisia. Ilmeisesti kuvittelevat olevansa ainoita, jotka ko. ongelman havaitsevat ja tahallaan kiusaan koiraa.
4. Tapa pyytää jotakin esim. ”annatko...?”, kun kohteliasta olisi kysyä ”saisinko?” tai ”voisinko saada?”. Ensimmäinen kuulostaa jotenkin passiivisaggressiiviselta ja siltä että ”no etkö nyt tajua antaa?”. Ollessani kaupassa töissä yritin välttää pikkupussien turhaa tarjoamista, niin jotkut sitten kysyivät ärtyneesti että ”annatko pienen pussin???”.
Tuohon viimeiseen liittyen... Minusta on suuhun sopimatonta, turhan kirjakielistä kysyä vaikka ruokakaupassa: ”Voisinko saada...” Puhekielessä on ihan normaalia käyttää arkisia ilmauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook: täältä vavvapalstalta varmaan löytyy joku, joka osaa kertoa, miksi poikkeuksetta jokainen äiti postailee kuvia lapsestaan silloin, kun se on jotenkin sotannut naamansa? Siis nehän tietysti saa hirveän määrän peukutuksia, koska kaikki muutkin tekee ihan samoja postauksia, mutta eikö pelkkä vauvannaama muuten saa? Mikä se on SE JUTTU, joka tekee mämmillä tai porkkanasoseella pärstänsä sotkeneen pennun jotenkin valokuvauksellisemmaksi kuin ihan tavallisen näköisenä oleilevan?
Äitien omat kuvat kyllä menee sen seitsemän nuorennus- laihennus- ja finninpoistofiltterin läpi, mutta lapsi halutaan kuvata mahdollisimman hölmön näköisenä jostain syystä. Tämä on kai niitä juttuja, joita lapseton EI VAAN VOI YMMÄRTÄÄ :D
Bussiin menijä joka alkaa kaivelemaan kassiaan sisään tultuaan. Hitto eikö jo järki sano että matka maksetaan. Ota siis se lippu tai raha valmiiksi esille. Maksat ja häivyt välittömästi jonosta eteenpäin. Etkä jää siihen käytävälle sit tolpaksi vaan todella siirryt eteenpäin. Seisot tai istut aivan rauhassa ilman kännykään huutamista matkanajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä ainaista valittamista kaikesta, arvoisat kommentoijat.
Liekö teillä mitään muuta elämänsisältöä, edes Muumi-mukien keräilyä?Minua ärsyttää myös valittaminen kaikesta. Kun eräiden mielestä toiset on liian hitaita, liian kiireisiä, liian äänekkäitä tai liian hiljaisia, liian huonokäytöksisiä tai liian röyhkeitä, liian kursailevia, liian itsekkäitä tai mitä vaan. Asetetaan kauheasti vaatimuksia, miten muiden pitäisi olla ja elää ja jaksetaan valittaa, kun se ei toteudu.
Jos kaikki katsoisivat ympärilleen ja ottaisivat muut huomioon, ei tarvittaisi tätä kommenttia, ketjua eikä ehkä koko vauvapalstaa.
Missä muualla kuin Suomessa ollaan äärimmaisyyksiin asti toisia huomioivia? Suomalaiset harvoin ohittelevat jonoissa, aloittavat keskustelun niiden kanssa, jotka haluavat olla rauhassa, äärimmäisen harvoin huutavat julkisilla paikoilla tai antavat tenavien juoksennella ympäriinsä tekemässä kepposia. Suomalainen myös kunnioittaa naapurin yksityisyyttä, tämän huomion tein ulkomailla asuessani (3 eri maassa). Suomalainen asiakaspalvelija ei hermostu, ei hauku asiakasta eikä puhu asiakkaista pahaa selän takana. Monessa muussa maassa on ihan tavallista saada myyjältä haukut vihannestorilla, jos et osta kiloa paprikoita vaan haluat vain yhden. Myyjät, kosmetologit, kampaajat yms. myös arvostelevat asiakkaita selän takana. Esim. kun olin kampaamossa Italiassa, kampaaja alkoi heti solvata törkeästi asiakasta, joka oli juuri poistunut. Toki hän luuli, etten ymmärrä kieltä. Suomalaiset ovat myös pääsääntöisesti erittäin luotettavia. Kun jotain sovitaan, tullaan paikalle sovittuun aikaan ja tehdään työ, joka on sovittu.
Olet oikeassa, kyllä täällä moni asia on hyvin, mutta tässä ketjussa puhutaan myös pikkuasioista jotka tuovat haittaa muille. Olet varmasti huomannut kaupassa ihmisiä, jotka kulkevat keskellä käytävää tai vastoin luonnollista kulkusuuntaa. Tavatessaan tuttunsa he tukkivat oitis koko käytävän pysähtymällä siihen paikkaan. Tunnustan, että joskus olen huomaamattani ollut jonkun edessä. Kun hän on sanonut: anteeksi pääsenkö hyllyn ääreen, olen vastannut, että minun pitää pyytää anteeksi, kun en huomannut antaa tilaa. Kassalla vatulointiin en nyt puutu.
Kärryt he vievät hitaasti autolleen parkkipaikan (autopuiston) ajoväylän keskellä, vaikka vieressä on kävelytie. Auto on ruudun väärässä reunassa tai kahdessa ruudussa. Kerran kysyin autossaan istuvalta kuljettajalta, onko hänellä sellainen iso Mersu. Myhäilevä mies sanoi, ettei se ihan suurinta mallia ole, jolloin kysyin, miksi sitten se pitää pysäköidä neljään ruutuun. No, kaupassa kävijä lähtee köröttämään kotiinsa mahdollisimman keskellä ajoväylää, mielellään kaistaviiva pyörien välissä. Risteyksen hän tukkii koska ei osaa ryhmittyä, ja vilkun kytkee etupyörien kääntyessä. Ymmärtänet mitä tarkoitan. Itse yritän aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa muille. Se ei vaadi muuta kuin liikennesilmää/tilannetajua eikä ole nöyristelyä tai arkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ihmiset, jotka käyttävät hissiä, vaikka voisivat mennä liukuportaita eli odotuttavat sellaisia, jotka eivät pääse liukuportaita pitkin.
2. Seistä tönöttäminen hissin ovien edessä, kun itse yrität päästä ulos sieltä. Tapahtuu joka kerta, kun kuljen hissillä.
3. Tuntemattomien ihmisten neuvominen, päteminen ja asioiden töksäyttely. Esimerkiksi kun minulla on koira, jolla on ulospäin havaittava terveysongelma, niin tätä tullaan taivastelemaan ja paheksumaan ilman, että on mitään hajua siitä, kuinka olen itse asian havainnut ja pyrkinyt siihen vaikuttamaan. Ovat aina vanhoja naisia. Ilmeisesti kuvittelevat olevansa ainoita, jotka ko. ongelman havaitsevat ja tahallaan kiusaan koiraa.
4. Tapa pyytää jotakin esim. ”annatko...?”, kun kohteliasta olisi kysyä ”saisinko?” tai ”voisinko saada?”. Ensimmäinen kuulostaa jotenkin passiivisaggressiiviselta ja siltä että ”no etkö nyt tajua antaa?”. Ollessani kaupassa töissä yritin välttää pikkupussien turhaa tarjoamista, niin jotkut sitten kysyivät ärtyneesti että ”annatko pienen pussin???”.
Tuohon viimeiseen liittyen... Minusta on suuhun sopimatonta, turhan kirjakielistä kysyä vaikka ruokakaupassa: ”Voisinko saada...” Puhekielessä on ihan normaalia käyttää arkisia ilmauksia.
”saisinko?” tai ”voisinko saada?” Saisit tai voisit saada jos pyytäisit. "Saanko?" Aikanaan sotaväessä oli neutraali sanonta: piimä pyydetty. Nykyään siellä haetaan noutopöydästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ihmiset, jotka käyttävät hissiä, vaikka voisivat mennä liukuportaita eli odotuttavat sellaisia, jotka eivät pääse liukuportaita pitkin.
2. Seistä tönöttäminen hissin ovien edessä, kun itse yrität päästä ulos sieltä. Tapahtuu joka kerta, kun kuljen hissillä.
3. Tuntemattomien ihmisten neuvominen, päteminen ja asioiden töksäyttely. Esimerkiksi kun minulla on koira, jolla on ulospäin havaittava terveysongelma, niin tätä tullaan taivastelemaan ja paheksumaan ilman, että on mitään hajua siitä, kuinka olen itse asian havainnut ja pyrkinyt siihen vaikuttamaan. Ovat aina vanhoja naisia. Ilmeisesti kuvittelevat olevansa ainoita, jotka ko. ongelman havaitsevat ja tahallaan kiusaan koiraa.
4. Tapa pyytää jotakin esim. ”annatko...?”, kun kohteliasta olisi kysyä ”saisinko?” tai ”voisinko saada?”. Ensimmäinen kuulostaa jotenkin passiivisaggressiiviselta ja siltä että ”no etkö nyt tajua antaa?”. Ollessani kaupassa töissä yritin välttää pikkupussien turhaa tarjoamista, niin jotkut sitten kysyivät ärtyneesti että ”annatko pienen pussin???”.
Tuohon viimeiseen liittyen... Minusta on suuhun sopimatonta, turhan kirjakielistä kysyä vaikka ruokakaupassa: ”Voisinko saada...” Puhekielessä on ihan normaalia käyttää arkisia ilmauksia.
”saisinko?” tai ”voisinko saada?” Saisit tai voisit saada jos pyytäisit. "Saanko?" Aikanaan sotaväessä oli neutraali sanonta: piimä pyydetty. Nykyään siellä haetaan noutopöydästä.
Ei tuossa viimeisessä ole pointtia. Voin kans vastata ”annatko?”-kysymykseen, että ”annan, jos pyydät kauniisti.”. Näissä on kyse myös äänensävystä, ollaan olevinaan kohteliaita eli ei suoraan sanota ”ANNA TÄNNE SE PRKL!”, vaikka kilsan päähän näkee, että ei tekisi mieli pyytää ystävällisesti. Lapsillekin puhutaan näin muka-ystävällisesti, että ”annatko sen olla?” ja ”istutko nyt alas?” eli kun aikuiselle puhuu samoin, sekin kuulostaa käskevältä.
Harmittaa sellaisten vanhempien puolesta, jotka eivät ymmärrä sitä, että heidän käytöksensä on se malli, jota heidän lapsensa toteuttavat myöhemmässä elämässä. Tämä tuli viimeksi mieleen pari päivää sitten kaupan vihannesosastolla, josta sipulit olivat loppu. Perheenäiti toteaa kovaan narisevaan ääneen tästä pettyneenä ja naama nurin väännettynä miehelleen ja n. 10 v. pojalleen: "just joo, ei tääl oo sipuliakaan, nyt meni herrrrrmo, nyt lähetään menee!". Sieltä on hankala kasvaa mitenkään positiivisuutta ammentavaksi aikuiseksi, jos äiti on tollanen. Lapsi oppii tuohon "nyt meni hermo" -mantraan vähän kaikenlaisissa asioissa pienissäkin vastoinkäymisissä ja suvun perintö saa näin jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokakaupassa hyllyn edessä valikoiman äärellä fiilistelijät. Näitä on aina karkkihyllyjen edessä, ja usein myös leikkele-/makkara-hyllyjen edessä.
Kärryt parkkeerataan poikittain keskelle käytävää, astutaan muutama askel loitommas hyllystä, ja siinä sitten skannataan ja meditoidaan järkähtämättä kuin patsas, vaikka hlvtti repeis ympärillä.
Ovat pahasti tien tukkeena, ja yleensä nuo osastot pitääkin kiertää kaukaa, jos haluaa saada kauppareissunsa hoidettua kohtuu ajassa. Ensin kurotellaan se levy Fazerin sinistä sen valikoiman ja kalorien runsaudesta shokkiin menneen lamaantuneen Irmelin edestä, ja sitten se paketti grillimakkaraa lattiaan huumattuna juurtuneen Keijon edestä.
Vierailija kirjoitti:
Facebook: täältä vavvapalstalta varmaan löytyy joku, joka osaa kertoa, miksi poikkeuksetta jokainen äiti postailee kuvia lapsestaan silloin, kun se on jotenkin sotannut naamansa? Siis nehän tietysti saa hirveän määrän peukutuksia, koska kaikki muutkin tekee ihan samoja postauksia, mutta eikö pelkkä vauvannaama muuten saa? Mikä se on SE JUTTU, joka tekee mämmillä tai porkkanasoseella pärstänsä sotkeneen pennun jotenkin valokuvauksellisemmaksi kuin ihan tavallisen näköisenä oleilevan?
Äitien omat kuvat kyllä menee sen seitsemän nuorennus- laihennus- ja finninpoistofiltterin läpi, mutta lapsi halutaan kuvata mahdollisimman hölmön näköisenä jostain syystä. Tämä on kai niitä juttuja, joita lapseton EI VAAN VOI YMMÄRTÄÄ :D
Minusta nuo sotkukuvat ovat oksettavia. En voi käsittää miksi kukaan haluaa julkaista kuvaa missä lapsella on ruuat naamalla, hyi helv.. miten ällöttävää se on. Joku muta ihan fine, mutta ruokaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ilmeisen fiksu ja lähimmäiset huomioon ottava ihminen nykyään, kun en löydä täältä ärsyttävyyksiä, joihin itse tapaan syyllistyä.
Tosin kun miettii nuoruuttaan, oikein hävettää ajatella, kuinka kapeakatseinen sitä olikaan.
Kaiken oppimiseen ja sisäistämisee menee aikansa, mutta tätä ketjua lukemalla varmasti nopeammin. Että ei todellakaan mitään turhaa valitusta nämä!
Se ärsyttää, kun metrossa joku tukkii lastenrattailla juuri sen oviaukon, jolta puolelta jäädään seuraavilla asemilla pois. Miksi mennä siihen eteen, jos ei ole aikomustakaan jäädä pois kuin vasta useamman aseman jälkeen. Usein siellä ovella valmiiksi seisovat ihmiset joutuvat väistymään, kun jonkun on saatava rattaat siihen oven tukkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä aina ihmettelen, kun joku tutkii ruokakaupassa hyllyjä niin tarkkaan, että ei yhtään huomaa takana kärryjen kanssa ohi meneviä ihmisiä, vaan astuu sitten vahingossa taaksepäin juuri niiden kärryjen eteen. Ei siinä mitään, vahinkoja sattuu, mutta kun sitten mulkoillaan sitä ohittajaa siihen malliin kuin olisi hänen syynsä, että joku harppaa yhtäkkiä hänen eteensä.
Jos ollaan sen ihkubestiksen kanssa kävelemässä/pyöräilemässä leveällä jalkakäytävällä, niin reunassa ei voi kulkea vaan pitää mennä keskellä ettei kukaan vahingossakaan mahdu ohittamaan. Vielä parempi jos toinen kävelee ja toinen tekee pyörällä siksakkia koko jalkakäytävän leveydellä pysyäkseen pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalankulkijat, jotka eivät väistä hevosta tarpeeksi. Siirrytään korkeintaan puoli askelta sivuun niin, että ratsastajalla polvi hipoo mamman hartioita ja heti ohitse päästyään kiireesti takaisin hevosen taakse, että heppa varmasti ylettyy potkimaan päähän.
Autoilijat, jotka iskee kaasun pohjaan, kun näkevät hevosen kävelemässä tien laidassa ja suut ammollaan nauravat päälle jos hevonen säikähtää.
Näitä on muuten yllättävän paljon. Itselleni kävi kerran niin, että ratsastaessa tuli raktori sivutietä kauhealla kiireellä. Pysähtyikin kiireellä ja puolet traktorista valtasi ratsastamani kaistan. Sen sijaan että olisi peruuttanut taakseppäin, odotti hetken ja kun päätin jatkaa eteenpäin painoikin kaasun pohjaan ja tuli melkein eteeni. Hevonen teki äkkikäännöksen ja ihmettelin miten pysyin selässä. Takana raktori kaasaa perässä. Jos olisin tippunut olisin voinut jäädä traktorin alle. Kaverillekkin mopoilijat kuulemma harrastaa tuollaista. Mietin millaista sairasta hupia tämmöinen on ihmisille? Onko se kivaa sillionkin kun hirvi, poro tai vaikka karhu tulee näiden autoilijoiden päälle ( mitä voi tapahtua hevosenkin kanssa)?
"Kiva" tietää, että tätä tapahtuu muillekin. Tosiaan, talli sijaitsee sellaisella paikalla, että pitää kävellä autotietä hyvän matkaa, että pääsee maastopolulle ja tämä kaahailu on lähes viikottainen tapahtuma. En oikeasti käsitä mikä järki siinä on takana, eikö autoilijat yhtään ymmärrä että hevonen voi säikähtäessään vaikka hypätä suoraan auton eteen ja tulla tuulilasista läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ihmiset, jotka käyttävät hissiä, vaikka voisivat mennä liukuportaita eli odotuttavat sellaisia, jotka eivät pääse liukuportaita pitkin.
2. Seistä tönöttäminen hissin ovien edessä, kun itse yrität päästä ulos sieltä. Tapahtuu joka kerta, kun kuljen hissillä.
3. Tuntemattomien ihmisten neuvominen, päteminen ja asioiden töksäyttely. Esimerkiksi kun minulla on koira, jolla on ulospäin havaittava terveysongelma, niin tätä tullaan taivastelemaan ja paheksumaan ilman, että on mitään hajua siitä, kuinka olen itse asian havainnut ja pyrkinyt siihen vaikuttamaan. Ovat aina vanhoja naisia. Ilmeisesti kuvittelevat olevansa ainoita, jotka ko. ongelman havaitsevat ja tahallaan kiusaan koiraa.
4. Tapa pyytää jotakin esim. ”annatko...?”, kun kohteliasta olisi kysyä ”saisinko?” tai ”voisinko saada?”. Ensimmäinen kuulostaa jotenkin passiivisaggressiiviselta ja siltä että ”no etkö nyt tajua antaa?”. Ollessani kaupassa töissä yritin välttää pikkupussien turhaa tarjoamista, niin jotkut sitten kysyivät ärtyneesti että ”annatko pienen pussin???”.
Missä lie asut tai hissillä kuljet, kun omalle kohdalle ei ole ikinä sattunut moista. Toki aika harvoin hissillä kuljenkin, mutta aina kaikki on osannut odottaa kauempana ja väistää välittömästi, jos ovat tiellä olleet.
Ihan pääkaupunkiseudulla ympäriinsä tätä tapahtuu. Luulis, että isoissa kaupungeissa ihmiset hoksais, että on todennäköstä, että joku muuki on samaan aikaan menossa hissillä, vaan ei.
en ymmärrän ihan perus järkeviä ihmisiä jotka ovat täysin kyvyttömiä ennakoimaan mitään isompaa tulevaa asiaa elämässään. Yhden entisen työni kautta olin tekemisissä tällaisten kanssa vähän väliä ja löytyy näitä muutama lähipiiristäkin. Tarkoitan ihmisiä, joille vähän kaikki tulee yllätyksenä ja sitä kautta elämässä on aina joku kriisi päällä.
Pidetään esimerkiksi vanhaa autoa johon tulee melkein joka vuosi remppaa, muttei säästetä yhtään rahaa tätä varten, vaan ollaan joka kerta ihan kusessa kun napsahtaa esim muutaman satasen remppa eteen. Sitten lainaillaan sukulaisilta ja ties mitä. Taloyhtiön remontit tulee vastaavasti aina yllätyksenä ja niitä sitten kirotaan, että taas täytyy muuttaa kun ei oo varaa asua tässä, ihan kuin se ei olisi ennakoitavissa että kymmeniä vuosia vanhaan kiinteistöön tulee remontteja.
Nämä ihmiset käy kuitenkin töissä ja tienaa kohtuullisesti, mutta heti kun rahaa pääsee kertymään tilille niin varataan matka tai sisustetaan kotia. Saahan niin elää mutta sitten itketään aina nähdessä ja kirotaan puolisoa/yhteiskuntaa/työnantaja/verottajaa tai mitä milloinkin jonka syy se on, kun tulee kaikkea maksettavaa ja taas pitää lainata jostain.
Lähimmille olen nätisti monet kerrat sanonut että näitä varten säästetään rahaa ja suunnitellaan elämää, annan esimerkkejä miksi itsellä on varaa ja miten suunnittelen omaa taloutta. Eipä siitä ole mitään apua kuun näiltä ihmisiltä tuntuu totaalisesti puuttuvan sellainen pitkäjänteisyys, että pystyttäisiin näkemään asioita edes puolen vuoden päähän pidemmästä ajasta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebook: täältä vavvapalstalta varmaan löytyy joku, joka osaa kertoa, miksi poikkeuksetta jokainen äiti postailee kuvia lapsestaan silloin, kun se on jotenkin sotannut naamansa? Siis nehän tietysti saa hirveän määrän peukutuksia, koska kaikki muutkin tekee ihan samoja postauksia, mutta eikö pelkkä vauvannaama muuten saa? Mikä se on SE JUTTU, joka tekee mämmillä tai porkkanasoseella pärstänsä sotkeneen pennun jotenkin valokuvauksellisemmaksi kuin ihan tavallisen näköisenä oleilevan?
Äitien omat kuvat kyllä menee sen seitsemän nuorennus- laihennus- ja finninpoistofiltterin läpi, mutta lapsi halutaan kuvata mahdollisimman hölmön näköisenä jostain syystä. Tämä on kai niitä juttuja, joita lapseton EI VAAN VOI YMMÄRTÄÄ :D
Minusta nuo sotkukuvat ovat oksettavia. En voi käsittää miksi kukaan haluaa julkaista kuvaa missä lapsella on ruuat naamalla, hyi helv.. miten ällöttävää se on. Joku muta ihan fine, mutta ruokaa?!
Kai se johtuu siitä, että kaikki mitä se oma, ihana Iida-Wilhelmiina tekee, on vain niin täydellisen söpöä. Ei ymmärretä, että tuo ei kiinnosta ketään muita, paitsi ehkä muita samassa tilanteessa olevia äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vaatekaupassa avataan esin se päälimmäinen paita ja sitten kun se osoittautuu kivaksi, niin etsitään se oma koko ja sitten kun pinkka on aivan sekaisin ja menet sen XL-kokoisen jälkeen etsimään omaa kokoa, niin se on laitettu sinne alimmaiseksi. Koko järjestys laitettu uuteen uskoon alle minuutissa.
Ja tämän viestin tarkoitus? Mollata läskejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheille: tuskin kenelläkään teistä on aina niin kiire, ettei ehtisi syöttää jotain piltille ennen kauppaan menoa, ettei tarvitse ottaa kaupasta syötävää ja mussuttaa siellä? Kyse on varautumisesta. Tämä koskee monta muutakin: ei suunnitella, ei ennakoida mitään vaan mennään tohotetaan ja ihmetellään, kun homma tökkii.
Meille on kyllä sattunut useammankin kerran kolmen lapsen kanssa, että kun haen lapsen päiväkodista klo 16.30, hän on todella nälkäinen. Yleensä minulla on varmuudeksi välipalapatukoita autossa. Silti muutaman kerran lapsi on ollut niin nälkäinen, että ruokakaupassa on ahtanut leipää suuhunsa tai avannut jonkin paketin kärrystä. En osaa pitää sitä kovin vaarallisena , kun kuitenkin maksan tuotteet ja säästän muiden asiakkaiden hermoja, kun lapsi ei saa itkupotkuraivareita nälän takia.
Ensinnäkin voi opetella ennakoimaan niin ettei suoraan päiväkodista lähde kauppaan nälkäisen lapsen kanssa vaan on ostanu ruokatarvikkeet vaikka jo edellisenä iltana ja vasta kylläisenä ruuan jälkeen lähtee kauppaan. Eipähän tulisi syötettyä lapselle sokerilla kuorrutettuja välipalakekeksejä ja "jotain mitä lapsi vain kärryistä löytää ja aukaisee".
Että joo, ehkä mua ärsyttää se, ettei ihmiset jaksa yhtään nähä vaivaa oman ja lapsen terveyden eteen vaan menee aina muka helpoimman kautta.
Minkäs teet, kun olet oppinut lapsuudenkodissasi tällaisen tavan, että antaa lapsen tehdä mitä haluaa? Aika pirun hankalaa lähteä muuttamaan jo opittua
Ihmiset koskee kylässä joka paikkaan. Kivan näköinen esine pitää lääppiä, kaappiin pitää kurkata. Oho, menikö jotain rikki. ”No ei se mitään, katsoin vain.” Voi että ärsyttää. Miten ei voi aikuiset ihmiset olla koskematta toisten tavaroihin?