Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitini kuolee alkoholismiin
05.06.2018 |
Äitini on yli 60-vuotias nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ilmeisesti koko aikuisikänsä ajan. Myös hänen isänsä oli alkoholisti. Hänellä on myös krooninen sairaus, jonka hoito edellyttäisi ehdottomasti terveiden, tasapainoisten ja säännöllisten elämäntapojen noudattamista. Isäni kuoli viitisen vuotta sitten ja äitini jäi yksin. Ilmeisesti hänen alkoholinkäyttönsä on sen jälkeen kiihtynyt entisestään. Ennen hän joi pääasiassa viikonloppuiltaisin, nyt myös arkena (kuulen äänestä, jos soitan hänelle tai hän minulle klo 18 jälkeen) sekä viikonloppuisin ilmeisesti jo aamusta alkaen. Määristä en ole varma, mutta usein esim. 2 pulloa viiniä ja puoli pulloa väkeviä yhden lauantain aikana. Hän on hieman yli 150cm nainen ja painaa ehkä 50kg.
Kävin hiljattain hänen luonaan ennalta ilmoittamatta ja tajusin ongelman syvenneen entisestään. Jääkaapissa ei ollut ruokaa ja äiti haisi ihan hirveältä, kuulostaa pahalta sanoa, mutta kunnon spurgulta, paitsi suihkussa käyneeltä. Hänen ystävänsä ovat myöskin kaikonneet viime vuosien aikana, oletettavasti siksi, että hänen persoonansa on muuttunut epäystävällisempään, tahdittomampaan ja tylsempään suuntaan. Sydämeni on murtua, sillä olen koko elämäni toivonut, että äitini lopettaisi juomisensa tai hakisi siihen apua, mutta koskaan en ole vielä ajatellut, että hän todella kuolisi siihen. Nyt tajusin ensimmäisen kerran, että tuolla juomisen määrällä hänen jäljellä olevat vuotensa mitataan ehkä yhden käden sormilla.
Mitä voin tehdä? Onko teillä kokemusta alkoholismin hoidosta ja jos niin minkälaisesta? AA, Minnesota-hoito, onko muita? Onko kenelläkään kokemusta siitä, että joku läheinen tai itse olisi toipunut alkoholismista? Miten voisin tukea äitiä hoitoon hakeutumisessa ja hoidon aikana? Sanoin nyt ensimmäistä kertaa hänelle, että hänellä on ongelma, sairaus ja että hän tarvitsee apua, ja ensimmäistä kertaa ikinä hän epäsuorasti myönsi olevansa alkoholisti eikä kiistänyt juoneensa, vaikka en tiennyt juodun todellista määrää. Silti hän sanoi, ettei hoitoon voi hakeutua, jos ei itse tahdo lopettaa alkoholinkäyttöään. Pelkään, että äitini kuolee.
Kommentit (42)
Jos olet facebookissa niin liity sellaiseen ryhmään kuin alkoholistien läheiset. Saat vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeahan tuohon on mitenkään vaikuttaa. Tahdon vain sanoa, että et ole yksin. Läheisen alkoholiongelman kanssa painii monia. Jos et saa äitiäsi hoitoon, pidä ainakin huoli siitä, että itse jaksat. <3
Kukaan tai mikään ei voi hoitaa äitiäsi, ellei hänitse halua lopettaa. Surullista, mutta totta. Oma äitini on myös juomassa itseään hautaan ja kaikki mieleen tulevat keinot on jo kokeiltu, ei voi mitään jos omaa tahtoa ei ole. Ei voi kuin sopeutua siihen, että sitä ihmistä joka minut synnytti ei enää ole, on vain viinanhimoinen kuori.
Itse yritin aikoinaan auttaa äitiäni hänen alkoholiongelmassaan kaikin mahdollisin keinoin, mutta koska hän ei halunnut ottaa apua vastaan, niin nostin kädet pystyyn. Tässä vaiheessa olin yrittänyt auttaa äitiäni koko aikuisiän eli yli kaksikymmentä vuotta. Jätin hänet lopulta oman onnensa nojaan ja lopetin yhteydenpidon. En tänäkään päivänä tiedä mitä sitten tapahtui, mutta ehkä hän jollain tavalla löysi pohjansa, koska kahden vuoden täydellisen hiljaiselon jälkeen hän viimein otti minuun yhteyttä. Tapasimme ja puhuimme asiat selviksi. Hän kertoi raitistuneensa, ja niinpä hän on ollutkin raitis viimeiset 15 vuotta.
Alkoholistia voi kyllä yrittää auttaa, mutta niin kauan kun alkoholisti itse ei myönnä ongelmaansa, kukaan ei häntä voi auttaa.
Sinun äitisi on jollain tasolla myöntänyt ongelmansa. Niinpä niin... Niin minunkin äitini "myönsi" ongelmansa kymmeniä kertoja. Kymmeniä kertoja hän myös lupasi lähteä hoitoon, mutta eipä kuitenkaan lähtenyt.
Alkoholistille usein parasta on, kun läheiset lopettavat kaikenlaisen hyysäämisen ja auttamisen. Usein alkoholistin täytyy käydä ihan pohjalla tunnustamiseen ongelmansa. Luulen että juuri näin kävi minun äidilleni. Tekee helvetin kipeää jättää ongelmainen selvittämään itse ongelmansa, mutta se nimenomaan saattaa olla paras ratkaisu. Se tietenkin voi olla hyvinkin lopullinen ratkaisu, mutta joskus on vain ajateltava itseään ja omaa mielenterveyttään enemmän kuin muita.
Kiitos kaikesta tuesta ja rehellisyydestä! Itkettää, sillä vain viisi vuotta menetimme siskojeni kanssa isämme 8 vuoden kamppailun jälkeen parantumattomalle syövälle ja nyt tuntuu, että äitini haluaa vain päästä isäni viereen mahdollisimman pian. Olen itse kärsinyt teini-ikäisenä vakavasta masennuksesta ja se on taas uusiutumassa. Liityin tänään anononyymien alkoholistien lasten keskusteluryhmään, jos se vaikka auttaisi omassa jaksamisessa, huomenna jo eka tapaaminen. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus kosketti. Olen ehkä yksi niistä äitisi kaikonneista ystävistä.
Mutta minullekin tuli tukemisen ja auttamisen raja täyteen. Kun sovituista tapaamisista ei tullut mitään, tai jos ne toteutuivat, niin hän tuli ympäripäissään paikalle, esim. konsertti- ja teatteritapaamisiin.
Ajattelen häntä sairaana, mutta minä en osannut ja jaksanut enää auttaa.
Olen kovin pahoillani äitisi puolesta.
Tsemppiä ihan kauheasti!!! Meitä samassa tilanteessa olevia on todella paljon. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse yritin aikoinaan auttaa äitiäni hänen alkoholiongelmassaan kaikin mahdollisin keinoin, mutta koska hän ei halunnut ottaa apua vastaan, niin nostin kädet pystyyn. Tässä vaiheessa olin yrittänyt auttaa äitiäni koko aikuisiän eli yli kaksikymmentä vuotta. Jätin hänet lopulta oman onnensa nojaan ja lopetin yhteydenpidon. En tänäkään päivänä tiedä mitä sitten tapahtui, mutta ehkä hän jollain tavalla löysi pohjansa, koska kahden vuoden täydellisen hiljaiselon jälkeen hän viimein otti minuun yhteyttä. Tapasimme ja puhuimme asiat selviksi. Hän kertoi raitistuneensa, ja niinpä hän on ollutkin raitis viimeiset 15 vuotta.
Alkoholistia voi kyllä yrittää auttaa, mutta niin kauan kun alkoholisti itse ei myönnä ongelmaansa, kukaan ei häntä voi auttaa.
Sinun äitisi on jollain tasolla myöntänyt ongelmansa. Niinpä niin... Niin minunkin äitini "myönsi" ongelmansa kymmeniä kertoja. Kymmeniä kertoja hän myös lupasi lähteä hoitoon, mutta eipä kuitenkaan lähtenyt.
Alkoholistille usein parasta on, kun läheiset lopettavat kaikenlaisen hyysäämisen ja auttamisen. Usein alkoholistin täytyy käydä ihan pohjalla tunnustamiseen ongelmansa. Luulen että juuri näin kävi minun äidilleni. Tekee helvetin kipeää jättää ongelmainen selvittämään itse ongelmansa, mutta se nimenomaan saattaa olla paras ratkaisu. Se tietenkin voi olla hyvinkin lopullinen ratkaisu, mutta joskus on vain ajateltava itseään ja omaa mielenterveyttään enemmän kuin muita.
Olen miettinyt tätäkin vaihtoehtoa vakavasti, sillä äitini seurassa ei oikein enää ole koskaan mukava olla, vaan tulen aina vain surulliseksi tai vihaiseksi. Oma elämäni olisi helpompaa, jos katkaisisin välit. Nuorempi siskoni ei enää halua käydä äitini luona samasta syystä.
Isälläni sama ongelma. Olen aikoinaan yrittänyt kannustaa muuttamaan tapojaan ja niin on moni muukin, mutta kuten edellä sanottu, jos ei tahtoa löydy itseltä niin ei voi auttaa kukaan muukaan. Olen jo lyönyt hanskat tiskiin ajat sitten, ja nyt jopa vien pari erikoisolutta isänpäivänä, ettei tarvitse pelkkää Karhua tai Koffia juoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse alkoholisti, raittiina 7 vuotta. Olen ollut hoidossa ja terapiassa. Minut sai raitistumaan se, kun vihdoin tajusin, että menetän kaikki rakkaani jos jatkan juomista. Luulen että äidilläsi on ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, koska hän myöntää ongelman olemassaolon. Lähtisikö hän a-klinikalle puhumaan asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Aloitus kosketti. Olen ehkä yksi niistä äitisi kaikonneista ystävistä.
Mutta minullekin tuli tukemisen ja auttamisen raja täyteen. Kun sovituista tapaamisista ei tullut mitään, tai jos ne toteutuivat, niin hän tuli ympäripäissään paikalle, esim. konsertti- ja teatteritapaamisiin.
Ajattelen häntä sairaana, mutta minä en osannut ja jaksanut enää auttaa.
Olen kovin pahoillani äitisi puolesta.
Kiitos. Tiedä vaikka olisitkin, mutta ymmärrän täysin ystävien katoamisen. Kun ihmisen persoonakin muuttuu, ensin humalassa ollessa, myöhemmin myös silloin kun on selvin päin, ei paljoa lohduta muisto siitä ihmisestä, jonka joskus tunsi. Minusta tuntuu tavallaan, kuin olisin jo menettänyt äitini, sillä hän on kuin varjo siitä, kuka todella on. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi ei näe elämässään muuta sisältöä kuin humalassa olevan hyvän olon.
Aika ymmärrettävää, jos on siihen tottunut.
Hoidot ovat kalliita, tuon ikäisen pitäisi maksaa noin 6000e omasta lompakosta.
Minnesotassa on tuon ikäisiä parantunut.
Muut hoidot ovat kerran kuussa tapaamisia, eivätkä yksinäistä ihmistä paljon lohduta.
60v ei ole vanha, eläkkeelle lähdetään nykyään 65-67v
Vierailija kirjoitti:
Olen itse alkoholisti, raittiina 7 vuotta. Olen ollut hoidossa ja terapiassa. Minut sai raitistumaan se, kun vihdoin tajusin, että menetän kaikki rakkaani jos jatkan juomista. Luulen että äidilläsi on ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, koska hän myöntää ongelman olemassaolon. Lähtisikö hän a-klinikalle puhumaan asiasta?
Ajattelin ehdottaa tätä hänelle ensi viikolla kun menen käymään kotikaupungissani. En usko että hän suostuu, viimeksi sunnuntaina kieltäytyi niin pontevasti siitä, sanoi ettei halua hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita Minnesota-malliseen hoitopaikkaan, sieltä saat ohjeet kuinka edetä vaikka äiti ei olisikaan halukas lähtemään hoitoon. Oma äiti vietiin vasten tahtoaan ja nyt rauttiutta takana pari vuotta. Toimii suurimmalla osalla, jotka käyvät hoidon loppuun. Hoitoon kirjautuneista 60-70 % elävät raitista elämää vielä vuoden jälkeenkin, joten aika hyvät on kuitenkin prosentit.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei näe elämässään muuta sisältöä kuin humalassa olevan hyvän olon.
Aika ymmärrettävää, jos on siihen tottunut.
Hoidot ovat kalliita, tuon ikäisen pitäisi maksaa noin 6000e omasta lompakosta.
Minnesotassa on tuon ikäisiä parantunut.
Muut hoidot ovat kerran kuussa tapaamisia, eivätkä yksinäistä ihmistä paljon lohduta.
60v ei ole vanha, eläkkeelle lähdetään nykyään 65-67v
Äitini sanoi juuri viimeksi nähdessään haluavansa jo eläkkeelle, työpaikalla tulossa yt:t tai vastaavaa henkilöstömuutosta, joten saattaisi "päästäkin" jos osaa oikein asiat edukseen puhua. Pelkään, että sitten mikään ei enää pidättele häntä, sillä töissä hän ei ole ollut humalassa. 6000e saattaisi löytyäkin, ainakin jos minä ja siskoni osallistumme kuluihin. Minulla on tunne, että Minnesota-hoito voisi olla toimivin, sillä siinähän käsittääkseni ollaan kuukausi jossain laitoksessa ilman alkoholia? On tosi vaikea kuvitella, että äiti muuten pystyisi olemaan irti pullosta päivää tai paria kauempaa. Eri juttu on taas, miten hänet saisi suostumaan moiseen tai kestäisikö kauaakaan hoitojakson loputtua ennenkuin repsahtaisi taas. -ap
Sinänsä hassua lueskella tätä ketjua kun yleensä palstalla on alkoholisteja me jotka juodaan lasillinen viiniä kolmesti viikossa. Kaikilla ei tosiaan ole suhteellisuudentajua
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä hassua lueskella tätä ketjua kun yleensä palstalla on alkoholisteja me jotka juodaan lasillinen viiniä kolmesti viikossa. Kaikilla ei tosiaan ole suhteellisuudentajua
Varmaan määriä tärkeämpää on se, miten alkoholi ihmiseen vaikuttaa. Meidänkin äiti joi vuosikausia suomalaisittain "normaaleja" määriä, mutta jo silloin oli nähtävissä persoonan muuttuminen kun joi ja se aiheutti jo maltillisemmillakin määrillä ikäviä asioita mm. perheessämme. Tämä käsittääkseni on myös piirre, joka yhidstää kaikkia alkoholisteja, kun taas ne, jotak sairaudesta eivä kärsi, eivät muutu luonteeltaankaan samalla tavalla. En siis arvostele sinällään kenenkään lasillisia, mutta haluan huomauttaa, että jos vaikka perheen lapsi kokee vanhempansa juomisen ongelmalliseksi, se on ongelmallista ja siihen pitää herätä. -ap
Jos pääset paikalle, niin esimerkiksi Rehappi järjestää ympäri Suomen tosi hyviä infoja alkoholismista ja minnesotahoidosta. :) Muutti kyllä mun elämäni. Älä oikeasti edes harkitse muuta.
Voit lukea esim. Kalle Lähteen Happotestin. Siinä on raitistuneen kaverin tarina aika tiiviis paketissa.
T. Se jonka äiti raitistui
Alue: Aihe vapaa
Jos äitisi ei halua hoitoon niin et voi mitään. ketään ei voi hoitoon pakottaa eikä hoidosta ole hyötyä jos ihminen ei itse todella halua lopettaa juomista.