Äitini kuolee alkoholismiin

Vierailija kirjoitti:

Myllyhoito/Minnesota varmaan ainoa mahdollisuus tossa vaiheessa.

Parisuhdeleirillä tapasin pariskunnan, jonka mies oli ollut jommalla kummalla noista. Huomasin siellä, miten valtavasti tuo juopottelu oli sitä heidän perhettään rasittanut. Vain vaivoin jaksoivat eteenpäin ja mies oli kyllä pysynyt raittiina jo muutaman vuoden, mutta ilmeisesti se oli rankkaa ja aiheutti edelleen painolastia suhteeseen.

Silloin ajattelin, miten valtavan itsekästä tuollainen oman mielihyvän hakeminen alkoholista on.

Anna juoda jos haluaa. Kuollaan me kaikki kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myllyhoito/Minnesota varmaan ainoa mahdollisuus tossa vaiheessa.

Parisuhdeleirillä tapasin pariskunnan, jonka mies oli ollut jommalla kummalla noista. Huomasin siellä, miten valtavasti tuo juopottelu oli sitä heidän perhettään rasittanut. Vain vaivoin jaksoivat eteenpäin ja mies oli kyllä pysynyt raittiina jo muutaman vuoden, mutta ilmeisesti se oli rankkaa ja aiheutti edelleen painolastia suhteeseen.

Silloin ajattelin, miten valtavan itsekästä tuollainen oman mielihyvän hakeminen alkoholista on.

Alkoholistin käyttäytyminen on ihan valtavan itsekästä. Silti siellä taustalla on riippuvuussairaus, joka on mahdollista saada hallintaan. Tosi harva ilman apua saa.

Ja toisin kuin usein ajatellaan, alkoholisti ei saa juomisestaan mielihyvää. Hän kyllä yrittää hakea sitä elämänsä ekan lasin fiilistä lopun elämäänsä, mutta lopulta juomista ohjaa vain pakonomainen tarve juoda.

Ja parisuhde on raitistumisen jälkeenkin usein raskasta taapertaa, moni asia on rakennettava ihan alusta. Oikeastaan kaikki. Toivotan ap:lle onnea. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei näe elämässään muuta sisältöä kuin humalassa olevan hyvän olon.

Aika ymmärrettävää, jos on siihen tottunut.

Hoidot ovat kalliita, tuon ikäisen pitäisi maksaa noin 6000e omasta lompakosta.

Minnesotassa on tuon ikäisiä parantunut.

Muut hoidot ovat kerran kuussa tapaamisia, eivätkä yksinäistä ihmistä paljon lohduta.

60v ei ole vanha, eläkkeelle lähdetään nykyään 65-67v

Äitini sanoi juuri viimeksi nähdessään haluavansa jo eläkkeelle, työpaikalla tulossa yt:t tai vastaavaa henkilöstömuutosta, joten saattaisi "päästäkin" jos osaa oikein asiat edukseen puhua. Pelkään, että sitten mikään ei enää pidättele häntä, sillä töissä hän ei ole ollut humalassa. 6000e saattaisi löytyäkin, ainakin jos minä ja siskoni osallistumme kuluihin. Minulla on tunne, että Minnesota-hoito voisi olla toimivin, sillä siinähän käsittääkseni ollaan kuukausi jossain laitoksessa ilman alkoholia? On tosi vaikea kuvitella, että äiti muuten pystyisi olemaan irti pullosta päivää tai paria kauempaa. Eri juttu on taas, miten hänet saisi suostumaan moiseen tai kestäisikö kauaakaan hoitojakson loputtua ennenkuin repsahtaisi taas. -ap

Olen itse N51v käynyt tuon hoidon. Kestää 4 viikkoa, kävin Myllyhoidon joka on nyt Kauniaisissa. Se on koulumuotoinen, oppitunteja on aamusta iltaan ja ovat pakollisia. Siellä opetetaan raittius ja tehdään kunnon aivopesu.

Tuon ikäisille, joiden ei enää tarvitse hakea puolisoa baarista tai tavata ystäviä ravintoloissa, tai syödä salaattia naisystävien kanssa terasseilla valkoviinin kera, se kyllä tehoaa. 20-50v on vaikea ajatella loppuelämää ilman alkoholia, mutta yli 60v ovat helppoa kauraa.

Siellä muistutetaan tarkasti mieleen suku ja lapset.

Ja hoito jatkuu loppuiän vertaistukiryhmissä jotka ovat ilmaisia.

Jos äitisi on vielä työelämässä, hän voi saada hoitoonohjauksen kautta tai muutenkin Kelan korvauksen, jolloin maksaa vain noin 10 %

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myllyhoito/Minnesota varmaan ainoa mahdollisuus tossa vaiheessa.

Parisuhdeleirillä tapasin pariskunnan, jonka mies oli ollut jommalla kummalla noista. Huomasin siellä, miten valtavasti tuo juopottelu oli sitä heidän perhettään rasittanut. Vain vaivoin jaksoivat eteenpäin ja mies oli kyllä pysynyt raittiina jo muutaman vuoden, mutta ilmeisesti se oli rankkaa ja aiheutti edelleen painolastia suhteeseen.

Silloin ajattelin, miten valtavan itsekästä tuollainen oman mielihyvän hakeminen alkoholista on.

Alkoholistin käyttäytyminen on ihan valtavan itsekästä. Silti siellä taustalla on riippuvuussairaus, joka on mahdollista saada hallintaan. Tosi harva ilman apua saa.

Ja toisin kuin usein ajatellaan, alkoholisti ei saa juomisestaan mielihyvää. Hän kyllä yrittää hakea sitä elämänsä ekan lasin fiilistä lopun elämäänsä, mutta lopulta juomista ohjaa vain pakonomainen tarve juoda.

Ja parisuhde on raitistumisen jälkeenkin usein raskasta taapertaa, moni asia on rakennettava ihan alusta. Oikeastaan kaikki. Toivotan ap:lle onnea. :)

Juuri näin se on, juominen ei ole vaihtoehto. Olo yksikseen ja kotona oleminen on täyttä hel*ettiä selvinpäin ilman alkoholin tuomaa kevennystä. Kotityöt tai hygieniasta huolehtiminen eivät onnistu ilman sitä, vaan ihminen istuu katatonisena sohvalla kykenenättä liikkua.

Itsekin join polttoaineeksi ja energiaksi jotta olin työkykyinen aamulla ja puhtaissa vaatteissa, koti suht siisti ja eläimet hoidettu.

En tosiaankaan pahuuttani tai huvin vuoksi, kaukana siitä. Yhtä hemmettiä ja selviytymistä se oli.

Ystäväni on tehnyt kaikkensa, että pääsisi hoitoon, mutta ei ole päässyt. Että näinkin tapahtuu. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Todella paljon kiitoksia tähän mennessä vastanneille! Kuulostaa siltä, että toi Minnesota/Myllyhoito saattaisi olla sopiva hoitomuoto, jos vain äiti saisi jostain motivaation sinne hakea. Aion kysyä häneltä ensi viikolla asiaa kun näemme. -ap

Minnesotaa suosittelen, hieman vastentahoitsesti sinne menevätkin parantuvat, kunhan sinne jäävät, suurin osa jää! Sen kesto on 4-5vkoa, Äitisi on jo osin myöntänyt alkoholismin, joten hänellä on todella hyvät mahdollisuudet viettää raitista loppuelämää, johon lopulta kuuluu suurin osa läheisistäkin.

Itse olen käynyt ko hoidon, pohani saavutin joskus ja pakolla minut sinne vietiin, mutta sinne jäin. Ensin ajattelin, että vain huijatakseni muita. Mutta nopeastipa sain ideasta kiinni ja todellakin raitistuin, en vain ole juomatta, vaan olen raitis. Tuon perusjakson jälkeen virallista hoitoa kestää vielä 11kk, tapaamisia on kerran viikossa, ja kaikki tämä kuuluu siihen perusjakson hintaan. Elämänilo löytyy, se on ihan mahtavaa. Mutta parasta on se, että olen raitis, tunnen erilaisia tunteita(ennen vain vitutusta), ja olen saanut lapseni takaisin ja he voivat jälleen luottaa minuun, olen jälleen heidän äitinsä!

Joku kirjoitti, että alkoholist tykkää olla humalassa, siitä hyvänolon tunteesta, jota alkoholi tuottaa, se on totaalisen väärin, elkoholisti ei saa sitä hyvän olon tunnetta, kuten tavalliset saavat, siinä ei ole mitään mukavaa, mutta alkoholistilla ei siinä vaiheessa elämää ole muuta vaihtoehtoa, kuin paeta siihen synkkään pullojen maailmaan.

Soita Minneen ja sovi tapaaminen heidän kanssaan, ja vie äitisi sinne.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on yli 60-vuotias nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ilmeisesti koko aikuisikänsä ajan. Myös hänen isänsä oli alkoholisti. Hänellä on myös krooninen sairaus, jonka hoito edellyttäisi ehdottomasti terveiden, tasapainoisten ja säännöllisten elämäntapojen noudattamista. Isäni kuoli viitisen vuotta sitten ja äitini jäi yksin. Ilmeisesti hänen alkoholinkäyttönsä on sen jälkeen kiihtynyt entisestään. Ennen hän joi pääasiassa viikonloppuiltaisin, nyt myös arkena (kuulen äänestä, jos soitan hänelle tai hän minulle klo 18 jälkeen) sekä viikonloppuisin ilmeisesti jo aamusta alkaen. Määristä en ole varma, mutta usein esim. 2 pulloa viiniä ja puoli pulloa väkeviä yhden lauantain aikana. Hän on hieman yli 150cm nainen ja painaa ehkä 50kg.

Kävin hiljattain hänen luonaan ennalta ilmoittamatta ja tajusin ongelman syvenneen entisestään. Jääkaapissa ei ollut ruokaa ja äiti haisi ihan hirveältä, kuulostaa pahalta sanoa, mutta kunnon spurgulta, paitsi suihkussa käyneeltä. Hänen ystävänsä ovat myöskin kaikonneet viime vuosien aikana, oletettavasti siksi, että hänen persoonansa on muuttunut epäystävällisempään, tahdittomampaan ja tylsempään suuntaan. Sydämeni on murtua, sillä olen koko elämäni toivonut, että äitini lopettaisi juomisensa tai hakisi siihen apua, mutta koskaan en ole vielä ajatellut, että hän todella kuolisi siihen. Nyt tajusin ensimmäisen kerran, että tuolla juomisen määrällä hänen jäljellä olevat vuotensa mitataan ehkä yhden käden sormilla.

Mitä voin tehdä? Onko teillä kokemusta alkoholismin hoidosta ja jos niin minkälaisesta? AA, Minnesota-hoito, onko muita? Onko kenelläkään kokemusta siitä, että joku läheinen tai itse olisi toipunut alkoholismista? Miten voisin tukea äitiä hoitoon hakeutumisessa ja hoidon aikana? Sanoin nyt ensimmäistä kertaa hänelle, että hänellä on ongelma, sairaus ja että hän tarvitsee apua, ja ensimmäistä kertaa ikinä hän epäsuorasti myönsi olevansa alkoholisti eikä kiistänyt juoneensa, vaikka en tiennyt juodun todellista määrää. Silti hän sanoi, ettei hoitoon voi hakeutua, jos ei itse tahdo lopettaa alkoholinkäyttöään. Pelkään, että äitini kuolee.

Tämä. Oma äitini sanoi täsmälleen samat sanat sekä minulle, että (kuten sitten kuoleman jälkeen löytyneistä lääkäripapereista selvisi) myös lääkärilleen. Kuoli noin 1v tästä, 56 vuotiaana. Et valitettavasti voi pakottaa hoitoa, jos hän ei sitä halua hän ei sinne mene, eikä se tehoa vaikka menisikin. Et voi tehdä mitään muuta kuin selväksi sen, että sinua pelottaa ja et häntä halua menettää. Ja sen, että et häntä hänen harrastuksessaan tule auttamaan. Sekin päivä kun koittaa, että hän ei sitä viinaa itsekseen saa hankkittua. Voimia, tuo on raskas matka, jonka päässä harvoin on mitään hyvää ja kaunista.

Minun alkoholisti-isäni on suoraan sanonut, että haluaa juoda loppuun asti. Koko ajan on mennyt sekavammaksi ja aggressiivisemmaksi hänen touhunsa. Ei huoli apua siivoukseen vaan rähisee, sairaalasta karkailee. Joka paikkaan raahaisi ryyppyjengiläisiään mukaan. Häntä ei voi tavatakaan melkein enää. Alamäki on niin surullista katsottavaa. Kauhean käytöksen ja välimatkan vuoksi en tiedä syökö hän enää. Apua olen yrittänyt soittaa ja kysyä, kukaan ei sosiaalitoimistosta vastentahtoista juoppoa rupea kaitsemaan.

No anna kuolla, iso ihminenhän se äitisi jo on, eikä selvästikään mistään laadukkaammasta päästä. On kai sinulla omaakin elämää? Mitä yksi äiti siinä merkitsee? Ihminen sekin on, eikä mikään rakas puolijumala. Jos ei kerran kunnioita teitä lapsia sen enempää, että eläisi raittiina, niin miksi te omaiset tuhlaatte omia energioitanne tuollaisen "kasvattamiseen"? Se haluaakin jo pois tästä sikapaskasta maailmasta, anna mennä, anna sen kuolla. Et ole vastuussa kenestäkään toisesta, itsestäsi vain ja lapsilllesi velkaa.

Niin äitisikin on sinulle, raittiuden, et sinä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tai mikään ei voi hoitaa äitiäsi, ellei hänitse halua lopettaa. Surullista, mutta totta. Oma äitini on myös juomassa itseään hautaan ja kaikki mieleen tulevat keinot on jo kokeiltu, ei voi mitään jos omaa tahtoa ei ole. Ei voi kuin sopeutua siihen, että sitä ihmistä joka minut synnytti ei enää ole, on vain viinanhimoinen kuori.

Juuri näin. Menetin oman äitini, kun hän oli vain 50 vuotias, alkoholille ja kuolemalle.

Mikään ei auttanut ja jossain kohtaa oli pakko vaan päästää irti, että pystyi nuorena parikymppisenä aikuisena elämään omaa elämää edes jotenkin. Jatkuva huoli oli kuitenkin aina läsnä.Milloin olin häntä etsimässä mistäkin, lainasin rahaa ( ostin ruokaa, jota ei halunnut), vein lääkäriin, soitin ambulanssia..kunnes oli se viimeinen sairaalareissu. Sille tielle jäi. Kauheata sanoa, mutta se oli myös helpotus, surusta huolimatta. Kuten edellinen sanoi, ei hän ollut se äiti enää joka synnytti minut.

Siitä on kohta jo kolmekymmentävuotta.

Mutta parasta on se, kun hän tulede muutaman kerran vuodessa uniini sellaisena äitinä, kun hän ennen viinaa oli ja ajattelenkin, että hän tulee minua moikkaamaan. Viimeisen kerran äitienpäivänä.

,

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon kiitoksia tähän mennessä vastanneille! Kuulostaa siltä, että toi Minnesota/Myllyhoito saattaisi olla sopiva hoitomuoto, jos vain äiti saisi jostain motivaation sinne hakea. Aion kysyä häneltä ensi viikolla asiaa kun näemme. -ap

Kun itse olin Myllyhoidossa, olin ainoa joka oli sinne omasta halustaan hakeutunut ja sitä ihmeteltiin ja kunnioitettiin suuresti. Muut kaikki olivat hoitoonOHJATTUJA eli väkisin määrätty, joko perheen tai työpaikan toimesta. Ei siis pakkohoidossa, mutta ilman vaihtoehtoja. Joko perhe oli ilmoittanut että joko menet hoitoon tai jäät yksin tai työpaikka että hoitoon tai työkkäriin. Alkkista pitää usein kiristää.

Vierailija kirjoitti:

No anna kuolla, iso ihminenhän se äitisi jo on, eikä selvästikään mistään laadukkaammasta päästä. On kai sinulla omaakin elämää? Mitä yksi äiti siinä merkitsee? Ihminen sekin on, eikä mikään rakas puolijumala. Jos ei kerran kunnioita teitä lapsia sen enempää, että eläisi raittiina, niin miksi te omaiset tuhlaatte omia energioitanne tuollaisen "kasvattamiseen"? Se haluaakin jo pois tästä sikapaskasta maailmasta, anna mennä, anna sen kuolla. Et ole vastuussa kenestäkään toisesta, itsestäsi vain ja lapsilllesi velkaa.

Niin äitisikin on sinulle, raittiuden, et sinä hänelle.

Heität kyllä melkoista tekstiä ihmisille, joka elää tuon kaiken keskellä. 

Joskus ei kannata sanoa mitään jos ei oikeasti osaa sanoa mitään fiksua tai lohduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna kuolla, iso ihminenhän se äitisi jo on, eikä selvästikään mistään laadukkaammasta päästä. On kai sinulla omaakin elämää? Mitä yksi äiti siinä merkitsee? Ihminen sekin on, eikä mikään rakas puolijumala. Jos ei kerran kunnioita teitä lapsia sen enempää, että eläisi raittiina, niin miksi te omaiset tuhlaatte omia energioitanne tuollaisen "kasvattamiseen"? Se haluaakin jo pois tästä sikapaskasta maailmasta, anna mennä, anna sen kuolla. Et ole vastuussa kenestäkään toisesta, itsestäsi vain ja lapsilllesi velkaa.

Niin äitisikin on sinulle, raittiuden, et sinä hänelle.

Heität kyllä melkoista tekstiä ihmisille, joka elää tuon kaiken keskellä. 

Joskus ei kannata sanoa mitään jos ei oikeasti osaa sanoa mitään fiksua tai lohduttavaa.

No ei kannattaisi, mutta niin ei ole minuakaan kohtaan oltu hilja minun kärsiessäni äidistäni ja on oltu sitä mieltä, että mä olen ansainnut ne kirjoitukset, joten tässä sitten samanlaista käytöstä sinnepäin vain, olkaa hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna kuolla, iso ihminenhän se äitisi jo on, eikä selvästikään mistään laadukkaammasta päästä. On kai sinulla omaakin elämää? Mitä yksi äiti siinä merkitsee? Ihminen sekin on, eikä mikään rakas puolijumala. Jos ei kerran kunnioita teitä lapsia sen enempää, että eläisi raittiina, niin miksi te omaiset tuhlaatte omia energioitanne tuollaisen "kasvattamiseen"? Se haluaakin jo pois tästä sikapaskasta maailmasta, anna mennä, anna sen kuolla. Et ole vastuussa kenestäkään toisesta, itsestäsi vain ja lapsilllesi velkaa.

Niin äitisikin on sinulle, raittiuden, et sinä hänelle.

Heität kyllä melkoista tekstiä ihmisille, joka elää tuon kaiken keskellä. 

Joskus ei kannata sanoa mitään jos ei oikeasti osaa sanoa mitään fiksua tai lohduttavaa.

Oisko ehkä kannattanut opetella lohduttamaan mua, kun mä kerroin, millä lailla MÄ kärsin äidistäni, joka ei ole edes juoppo ja jota en todellakaan rakasta? Mutta kärsin siitä, ettei itini ole minulle äiti, se sais vaikka kuolla, eikä mua haittais yhtään. Missä lohdutus siitä mulle, häh? Vai tekikö mielenne vain tuomita saaaatanan paskiaiset. Juoppojen kakarat.

Mun äiti sais käydä vittttu paljon syvemmän hoidon läpi, että siitä tulis terve ihminen, eikä ole elämänsä aikana ollut koskaan mua kohtaan takastava. Niin tämmöinen elämän loppumetrien juoppous on pieni suru sen rinnalla. Opettelis apkin vain päästämään irti, niiih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna kuolla, iso ihminenhän se äitisi jo on, eikä selvästikään mistään laadukkaammasta päästä. On kai sinulla omaakin elämää? Mitä yksi äiti siinä merkitsee? Ihminen sekin on, eikä mikään rakas puolijumala. Jos ei kerran kunnioita teitä lapsia sen enempää, että eläisi raittiina, niin miksi te omaiset tuhlaatte omia energioitanne tuollaisen "kasvattamiseen"? Se haluaakin jo pois tästä sikapaskasta maailmasta, anna mennä, anna sen kuolla. Et ole vastuussa kenestäkään toisesta, itsestäsi vain ja lapsilllesi velkaa.

Niin äitisikin on sinulle, raittiuden, et sinä hänelle.

Heität kyllä melkoista tekstiä ihmisille, joka elää tuon kaiken keskellä. 

Joskus ei kannata sanoa mitään jos ei oikeasti osaa sanoa mitään fiksua tai lohduttavaa.

Oisko ehkä kannattanut opetella lohduttamaan mua, kun mä kerroin, millä lailla MÄ kärsin äidistäni, joka ei ole edes juoppo ja jota en todellakaan rakasta? Mutta kärsin siitä, ettei itini ole minulle äiti, se sais vaikka kuolla, eikä mua haittais yhtään. Missä lohdutus siitä mulle, häh? Vai tekikö mielenne vain tuomita saaaatanan paskiaiset. Juoppojen kakarat.

Sinä olet vain sairas päästäsi. Kukaan ei halua lohduttaa sinua koska olet inhottava. Ole hyvä, siinä syy. Ap on aivan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna kuolla, iso ihminenhän se äitisi jo on, eikä selvästikään mistään laadukkaammasta päästä. On kai sinulla omaakin elämää? Mitä yksi äiti siinä merkitsee? Ihminen sekin on, eikä mikään rakas puolijumala. Jos ei kerran kunnioita teitä lapsia sen enempää, että eläisi raittiina, niin miksi te omaiset tuhlaatte omia energioitanne tuollaisen "kasvattamiseen"? Se haluaakin jo pois tästä sikapaskasta maailmasta, anna mennä, anna sen kuolla. Et ole vastuussa kenestäkään toisesta, itsestäsi vain ja lapsilllesi velkaa.

Niin äitisikin on sinulle, raittiuden, et sinä hänelle.

Heität kyllä melkoista tekstiä ihmisille, joka elää tuon kaiken keskellä. 

Joskus ei kannata sanoa mitään jos ei oikeasti osaa sanoa mitään fiksua tai lohduttavaa.

Oisko ehkä kannattanut opetella lohduttamaan mua, kun mä kerroin, millä lailla MÄ kärsin äidistäni, joka ei ole edes juoppo ja jota en todellakaan rakasta? Mutta kärsin siitä, ettei itini ole minulle äiti, se sais vaikka kuolla, eikä mua haittais yhtään. Missä lohdutus siitä mulle, häh? Vai tekikö mielenne vain tuomita saaaatanan paskiaiset. Juoppojen kakarat.

Sinä olet vain sairas päästäsi. Kukaan ei halua lohduttaa sinua koska olet inhottava. Ole hyvä, siinä syy. Ap on aivan eri asia.

Enhän ole sairas, sinä olet sairas ja inhottava itsetunnoton pikkusieluinen muiden haukkuja. Jotain juoppoja äitejä hyysäävä epäkypsä lapsi. Irtihän tuossa aloittajan tilanteessa pitää päästää, kuvitteleeko vielä kiskovansa äitinsä kuiville? :D Ei näytä olevan naisessa elämänhalua pisaraaakaaan, ei kun siis pisaroissa se elämänhalu hehheheh onkin.

Isäni on juonut aina, ja hänen alkoholismiin olen jo ne. turtunut. Mutta äiti on alkanut juopottelemaan enemmän jäätyään eläkkeelle. Ja se on kurjaa. Aikoinaan eron jälkeen muutin lasten kanssa takaisin kotipaikkakunnalle äitini ehdotuksesta (ja asia sopi minulle muutenkin ihan hyvin, löytyi työpaikka jne. asiat), hän itse sanoi, että yh tarvitsee tukiverkkoa jota siellä muualla ei ollut. Että kun hänkin on jäämässä eläkkeelle, niin kyllä hän auttaa lastenhoidossa ja sen sellaisessa. No, todellisuus on ollut jotain ihan muuta...

Mä vaan olen ehkä hieman kylmä, mutta olen ulkoistanut itseni tilanteesta. Iskän takia olen teininä itkenyt ja kärsinyt, mutta nyt riittää. Aikuinen ihminen, juokoon sitten. Sen vaan olen sanonut, että juopuneena ei sitten tarvitse tulla minulle tai lapsille mussuttamaan mitään.