Uskotteko siihen, että asioilla on lopulta

Välillä uskon, välillä en. Viimeaikoina en niinkään. On paljon surullisia ihmiskohtaloita. Voiko sanoa että heillä järjestyi? Ehkä järjestyikin, tavallaan, kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhausta on kyse niin ei kyllä mikään järjesty. Mutta jos elämästä yleensä puhut niin se on sitten eri asia.

Kaikki on tahallaan tehtyä paskaa, joten ei kusipäiden kanssa asiat järjesty. Oikeassa elämässä iloman saastoja, kyllä järjestyy kun vain itse järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Jaksatko odottaa riittävän kauan? Ehkä asiat järjestyvät sitten kun olet 80-vuotias. Onko se sitten enää sen arvoista? Kannattaako niin kauan odottaa, tuntuuko se sitten enää hyvältä vai onko elämänhalusi silloin jo lopullisesti kuollut?

Asiat saattavat järjestyä vasta kun on liian myöhäistä.

Mitä hyötyä tästä lässytyksestä on? Pitäisikö ap:n tappaa itsensä, koska kusipäät estävät toisia ihmisiä elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Välillä uskon, välillä en. Viimeaikoina en niinkään. On paljon surullisia ihmiskohtaloita. Voiko sanoa että heillä järjestyi? Ehkä järjestyikin, tavallaan, kuka tietää.

Mutta voi olla että uskon myös, että heillä, jotka ajattelevat noin, järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin. Toivo ja luottamus ovat voimakkaita tunteita. Ehkä ne johdattavat hyvien ratkaisujen jäljille. Kun keskittyy niihin positiivisiin vaihtoehtoihin ja näkee ja ajattelee niitä, eikä stressaa liiaksi, niin ne useammin toteutuvatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä uskon, välillä en. Viimeaikoina en niinkään. On paljon surullisia ihmiskohtaloita. Voiko sanoa että heillä järjestyi? Ehkä järjestyikin, tavallaan, kuka tietää.

Mutta voi olla että uskon myös, että heillä, jotka ajattelevat noin, järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin. Toivo ja luottamus ovat voimakkaita tunteita. Ehkä ne johdattavat hyvien ratkaisujen jäljille. Kun keskittyy niihin positiivisiin vaihtoehtoihin ja näkee ja ajattelee niitä, eikä stressaa liiaksi, niin ne useammin toteutuvatkin.

Höpsistä. Toivottelee kroonisesti sairas, kuolemaan johtava sairaus.

Ehkä kysymys onkin pääasiassa vain siitä, että mistä vinkkelistä elämää haluaa katsoa. Mitä haluaa nähdä. Millaisen tunteen päästää valloilleen. Vaihtoehtoja tilanteessa kuin tilanteessa on aina valtaisasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä uskon, välillä en. Viimeaikoina en niinkään. On paljon surullisia ihmiskohtaloita. Voiko sanoa että heillä järjestyi? Ehkä järjestyikin, tavallaan, kuka tietää.

Mutta voi olla että uskon myös, että heillä, jotka ajattelevat noin, järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin. Toivo ja luottamus ovat voimakkaita tunteita. Ehkä ne johdattavat hyvien ratkaisujen jäljille. Kun keskittyy niihin positiivisiin vaihtoehtoihin ja näkee ja ajattelee niitä, eikä stressaa liiaksi, niin ne useammin toteutuvatkin.

Höpsistä. Toivottelee kroonisesti sairas, kuolemaan johtava sairaus.

Noh, kirjoitinkin että "...järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin." En kirjoittanut että heillä aina järjestyisi.

Kyllä esim. positiivisen ajattelun vaikutuksia on tutkittu, samaan kategoriaan luen osaksi myös plasebo-vaikutuksen. Eihän tuo todellakaan mikään kaikenkorjaava ajattelumalli ole, enkä niin väittänytkään. Olen pahoillani tilanteestasi. Minulla on krooninen sairaus myös, jossa hankalia oireita, se ei ole kuolemaanjohtava.

Höpsistetyt on turhia, mielipiteitä ja maailmankatsomuksia on monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä uskon, välillä en. Viimeaikoina en niinkään. On paljon surullisia ihmiskohtaloita. Voiko sanoa että heillä järjestyi? Ehkä järjestyikin, tavallaan, kuka tietää.

Mutta voi olla että uskon myös, että heillä, jotka ajattelevat noin, järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin. Toivo ja luottamus ovat voimakkaita tunteita. Ehkä ne johdattavat hyvien ratkaisujen jäljille. Kun keskittyy niihin positiivisiin vaihtoehtoihin ja näkee ja ajattelee niitä, eikä stressaa liiaksi, niin ne useammin toteutuvatkin.

Höpsistä. Toivottelee kroonisesti sairas, kuolemaan johtava sairaus.

Noh, kirjoitinkin että "...järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin." En kirjoittanut että heillä aina järjestyisi.

Kyllä esim. positiivisen ajattelun vaikutuksia on tutkittu, samaan kategoriaan luen osaksi myös plasebo-vaikutuksen. Eihän tuo todellakaan mikään kaikenkorjaava ajattelumalli ole, enkä niin väittänytkään. Olen pahoillani tilanteestasi. Minulla on krooninen sairaus myös, jossa hankalia oireita, se ei ole kuolemaanjohtava.

Höpsistetyt on turhia, mielipiteitä ja maailmankatsomuksia on monia.

Positiivinen ajattelu on illuusio! Mauton vastaus sairaalle!

Asiat järjestyy kyllä parhain päin mutta lopputulos ei välttämättä ole juuri sinun tai edes ihmiskunnan kannalta edullinen. Olisi itsekästä kuvitella että maailma pyörii oman navan ympärillä.

Ai että järjestyvätkö asiat lopulta? Joo. Pääsi Chillonin vankikin lopulta vankilasta vapaaksi. Ei sille siitä vapaudesta enää mitään iloa kyllä ollut.

Asiat ovat miten ovat, asioihin et välttämättä voi vaikuttaa. Yritä olla onnellinen, ovat asiat sitten miten hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ai että järjestyvätkö asiat lopulta? Joo. Pääsi Chillonin vankikin lopulta vankilasta vapaaksi. Ei sille siitä vapaudesta enää mitään iloa kyllä ollut.

Asiat ovat miten ovat, asioihin et välttämättä voi vaikuttaa. Yritä olla onnellinen, ovat asiat sitten miten hyvänsä.

Ai niin, paitsi että nyt tajusinkin että sille Chillonin vangille siellä vankityrmässä olisi kyllä ollut aivan turhaa ja naurettavaa sanoa "yritä olla onnellinen". Joten unohda äskeinen viestini, se oli potaskaa. Elämä ei aina salli sinulle edes mitään mahdollisuuksia vaikuttaa onnellisuuteesi, saati sitten vaikuttaa asioihisi.

Kyllä. Ei elämä koskaan niin mene ettei se jotenkin mene.

- tuo taisi olla Kalle Päätalo seniorin afrismeja

Milloin se "lopulta" on? Silloin, kun asiat ovat järjestyneet? Jos ajattelee, että aina asioiden ollessa hyvin on se kuuluisa "lopulta", niin silloin tietenkin on helppo uskoa tuohon sanontaan. Mutta mikä estäisi ajattelemasta myös niin, että "asioilla on aina tapana mennä pieleen"? Eivätkö molemmat ajatustavat olisi yhtä tosia, koska tilanteethan vuorottelevat "järjestyneen" ja "ei-järjestyneen" välillä jatkuvasti? Toinen ajatustapa vain on optimistinen ja toinen pessimistinen.

En. En todellakaan. Ehkä joillain ihmisillä muttei mulla.

En usko. Olen todella hyvilläni sinä päivänä kun tämä p,ska on ohi, siteeraan anna-leena härköstä, että en todellakaan halua syntyä tänne missään muodossa uudelleen.

En ole uskonut enää sen jälkeen kun rakas äitini kuoli liian nuorena vakavaan sairauteen liian pian ja omassa olohuoneessaan. Koko sairauden ajan jaksoin uskoa että kyllä tää tästä järjestyy ja äiti paranee, tai vähintäänkin saadaan sairaus aisoihin ja elämä jatkuu monta vuotta. Se pelko mikä äidillä oli silmissään. Ei näe koskaan tulevaa lastenlastaan jota odotan.

Leffoissa kaikella on merkitys, elämässä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä uskon, välillä en. Viimeaikoina en niinkään. On paljon surullisia ihmiskohtaloita. Voiko sanoa että heillä järjestyi? Ehkä järjestyikin, tavallaan, kuka tietää.

Mutta voi olla että uskon myös, että heillä, jotka ajattelevat noin, järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin. Toivo ja luottamus ovat voimakkaita tunteita. Ehkä ne johdattavat hyvien ratkaisujen jäljille. Kun keskittyy niihin positiivisiin vaihtoehtoihin ja näkee ja ajattelee niitä, eikä stressaa liiaksi, niin ne useammin toteutuvatkin.

Höpsistä. Toivottelee kroonisesti sairas, kuolemaan johtava sairaus.

Noh, kirjoitinkin että "...järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin." En kirjoittanut että heillä aina järjestyisi.

Kyllä esim. positiivisen ajattelun vaikutuksia on tutkittu, samaan kategoriaan luen osaksi myös plasebo-vaikutuksen. Eihän tuo todellakaan mikään kaikenkorjaava ajattelumalli ole, enkä niin väittänytkään. Olen pahoillani tilanteestasi. Minulla on krooninen sairaus myös, jossa hankalia oireita, se ei ole kuolemaanjohtava.

Höpsistetyt on turhia, mielipiteitä ja maailmankatsomuksia on monia.

Positiivinen ajattelu on illuusio! Mauton vastaus sairaalle!

Monet vakavasti sairaat arvostavat myös sitä että heille puhutaan ja heitä kohdellaan kuten ketä tahansa muuta. Ei sekään ole hyvä että varoo liikaa sanomisiaan. Mielestäni vastaukseni oli asiallinen.

En missään vaiheessa ole ollut sitä mieltä että positiivisten skenaarioiden kuvittelu auttaisi  aina ja joka tilanteessa. Tai olisi välttämättä aina mahdollistakaan ja se paras vaihtoehto mihin keskittyy. Elämässä tulee myös vaikeita hetkiä joista positiivisuus on välillä kaukana. Silti uskon että joissain tapauksissa tai elämäntilanteissa sillä, että pystyy näkemään myös positiivisesti, on vaikutusta. Tärkeää on toisaalta mielestäni myös negatiivisten tunteiden läpikäyminen ja tunteminen.

Eiköhän arvosteta mieluummin toistemme erilaisia näkemysiä ja kokemuksia näistä asioista kuin halveksita niitä. Se, että positiivinen ajattelu on täysin illuusio, on henk.koht. mielipiteesi. Ei absoluuttinen totuus. Maailma näyttäytyy eri ihmisille kovin eri tavoin.

ps. ja ehkä jo vähän ohiskin:

Ehkä se positiivinen ajattelu onkin illuusio, mutta tämän illuusion käyttäminen saattaa aiheuttaa joskus jotakin positiivista todellisuuteenkin. - huomaa joskus, ei aina-

Tosin itse koen että tämä maailmamme on hyvin paljon illuusion kaltainen monelta muultakin osin. Suuri osa elämästämme perustuu kuvitteluun. Suunnittelemme ja kuvittelemme koko ajan ja nämä asiat sitten toteutuvat enemmän tai vähemmän. Vastaan tulee myös näitä vaikeita tapahtumia, kuten vakavat sairaudet tai onnettomuudet, jota emme ole suunnitelleet, emmekä kuvitelleet. Ja paljon muuta. Se mikä toimii yhdessä tilanteessa, ei välttämättä auta toisessa.

Kaikista tärkeimmäksi itse koen oman itsen hiljaisen kuuntelemisen. Oman syvemmän totuuden kuuntelemisen ja sitä kautta ratkaisun etsimisen. Täytyy myös uskaltaa olla itselle rehellinen, mikä on välillä vaikeaa. Moni vastaus löytyy sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä uskon, välillä en. Viimeaikoina en niinkään. On paljon surullisia ihmiskohtaloita. Voiko sanoa että heillä järjestyi? Ehkä järjestyikin, tavallaan, kuka tietää.

Mutta voi olla että uskon myös, että heillä, jotka ajattelevat noin, järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin. Toivo ja luottamus ovat voimakkaita tunteita. Ehkä ne johdattavat hyvien ratkaisujen jäljille. Kun keskittyy niihin positiivisiin vaihtoehtoihin ja näkee ja ajattelee niitä, eikä stressaa liiaksi, niin ne useammin toteutuvatkin.

Höpsistä. Toivottelee kroonisesti sairas, kuolemaan johtava sairaus.

Noh, kirjoitinkin että "...järjestyykin asiat useammin kuin heillä, jotka eivät ajattele noin." En kirjoittanut että heillä aina järjestyisi.

Kyllä esim. positiivisen ajattelun vaikutuksia on tutkittu, samaan kategoriaan luen osaksi myös plasebo-vaikutuksen. Eihän tuo todellakaan mikään kaikenkorjaava ajattelumalli ole, enkä niin väittänytkään. Olen pahoillani tilanteestasi. Minulla on krooninen sairaus myös, jossa hankalia oireita, se ei ole kuolemaanjohtava.

Höpsistetyt on turhia, mielipiteitä ja maailmankatsomuksia on monia.

Positiivinen ajattelu on illuusio! Mauton vastaus sairaalle!

Monet vakavasti sairaat arvostavat myös sitä että heille puhutaan ja heitä kohdellaan kuten ketä tahansa muuta. Ei sekään ole hyvä että varoo liikaa sanomisiaan. Mielestäni vastaukseni oli asiallinen.

En missään vaiheessa ole ollut sitä mieltä että positiivisten skenaarioiden kuvittelu auttaisi  aina ja joka tilanteessa. Tai olisi välttämättä aina mahdollistakaan ja se paras vaihtoehto mihin keskittyy. Elämässä tulee myös vaikeita hetkiä joista positiivisuus on välillä kaukana. Silti uskon että joissain tapauksissa tai elämäntilanteissa sillä, että pystyy näkemään myös positiivisesti, on vaikutusta. Tärkeää on toisaalta mielestäni myös negatiivisten tunteiden läpikäyminen ja tunteminen.

Eiköhän arvosteta mieluummin toistemme erilaisia näkemysiä ja kokemuksia näistä asioista kuin halveksita niitä. Se, että positiivinen ajattelu on täysin illuusio, on henk.koht. mielipiteesi. Ei absoluuttinen totuus. Maailma näyttäytyy eri ihmisille kovin eri tavoin.

ps. ja ehkä jo vähän ohiskin:

Ehkä se positiivinen ajattelu onkin illuusio, mutta tämän illuusion käyttäminen saattaa aiheuttaa joskus jotakin positiivista todellisuuteenkin. - huomaa joskus, ei aina-

Tosin itse koen että tämä maailmamme on hyvin paljon illuusion kaltainen monelta muultakin osin. Suuri osa elämästämme perustuu kuvitteluun. Suunnittelemme ja kuvittelemme koko ajan ja nämä asiat sitten toteutuvat enemmän tai vähemmän. Vastaan tulee myös näitä vaikeita tapahtumia, kuten vakavat sairaudet tai onnettomuudet, jota emme ole suunnitelleet, emmekä kuvitelleet. Ja paljon muuta. Se mikä toimii yhdessä tilanteessa, ei välttämättä auta toisessa.

Kaikista tärkeimmäksi itse koen oman itsen hiljaisen kuuntelemisen. Oman syvemmän totuuden kuuntelemisen ja sitä kautta ratkaisun etsimisen. Täytyy myös uskaltaa olla itselle rehellinen, mikä on välillä vaikeaa. Moni vastaus löytyy sieltä.

..Ja mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Olemme erilaisia ja niinpä meille toimii myös erilaiset selviytymiskeinot.