Lue keskustelun säännöt.
Olen 27v nainen ja tulen elämään koko loppuelämäni yksin.
05.06.2018 |
Kukaan mies ei ole koskaan minua rakastanut. On kai oltu joskus kiinnostuttu minusta, mutta siitä pidemmällä kiinnostus aina lopahtaa, enkä tiedä mitä teen väärin. En ole edes koskaan seurustellut.
Toinen syy että en käy paljon missään paikoissa, ja ihmisten seurassa olo väsyttää. En tutustu uusiin ihmisiin missään. Niinpä olen tullut siihen lopputulokseen että loppuelämäni saan viettää yksin, ilman rakkautta.
Kommentit (52)
Mulla oli samoja ajatuksia iässäsi. Totta se onkin, ellei löydä apua.
Tuollainen ajattelu ei ole ansaittua, kuka sinulle on uskotellut moista kakkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päädyin vuosien yksinolon jälkeen parisuhteeseen. Ihastuminen, säännöllinen seksi jne. on ihanaa, mutta huomaan kyllä pyrkiväni pikkuhiljaa jälleen yksinäisyyteen. Ei ole seurustelijaksi minusta, en vaan voi tarjota mitään tavanomaista parisuhdetta, jossa säännöllisesti nähdään ja nähdessä höpötellään ja tehdään parisuhdejuttuja (muutakin kuin sitä seksiä).
Itse miehenä olin totaalikokematon 28 vuotiaaksi asti. Silloin vasta löysin ekan 1kk kestäneen naisjuttuni.
Kyllä se sieltä tupsahtaa, kun yrität olla vähän rohkeampi ja helpommin lähestyttävä. Unohda sellaiset ajatukset, että jäisit yksin. Jos et halua, niin ei sitä tarvitse edes miettiä. (Viesti osoitettu myös itselleni.)
Kyllä se unelmien prinssi jostain ratsastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Missä iässä se sitten lakkaa olemasta naiivia ja muuttuu tiedoksi?
Mä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan pitänyt edes ketään kädestä. Saanko olettaa eläväni yksin loppuaikani tällä pallolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile tehdä aloite sitte kun tapaat miehen joka vaikuttaa siltä oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Missä iässä se sitten lakkaa olemasta naiivia ja muuttuu tiedoksi?
Mä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan pitänyt edes ketään kädestä. Saanko olettaa eläväni yksin loppuaikani tällä pallolla?
Riippuu siitä miten aktiivisesti olet yrittänyt saada vastakkaista sukupuolta? Mitä olet tehnyt?
Miten on ulkonäkösi laita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsikää netistä - muuten ei kyllä hevillä löydy!
Ja naistenkin kannattaa kertoa olevansa kokematon, niin varmasti löytyy kohtalotovereita miehistä - joistain voi olla myös kavereiksi, vaikka ei parisuhdekemiaa löytyisikään.
Sitten kaksi yksinäistä voi kohdata - ja ilahduttaa toisiaan, jopa rakastua :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Missä iässä se sitten lakkaa olemasta naiivia ja muuttuu tiedoksi?
Mä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan pitänyt edes ketään kädestä. Saanko olettaa eläväni yksin loppuaikani tällä pallolla?
Etsi aktiivisesti vastaavaa miestä netistä, muuten tuskin onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Missä iässä se sitten lakkaa olemasta naiivia ja muuttuu tiedoksi?
Mä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan pitänyt edes ketään kädestä. Saanko olettaa eläväni yksin loppuaikani tällä pallolla?
Riippuu siitä miten aktiivisesti olet yrittänyt saada vastakkaista sukupuolta? Mitä olet tehnyt?
Miten on ulkonäkösi laita?
Ei kaikki kokemattomat naiset ole rumia ja lihavia, kuten palstoilla aina epäillään...
Minä ainakin uskon kohtaloon, se mies voi löytyä vaikka roskapussin vienti matkalta jos on tarkoitettu näin.
Jos etsimällä alkaa etsimään niin se ei ainakaan sitä oikeata rakkautta ole sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Missä iässä se sitten lakkaa olemasta naiivia ja muuttuu tiedoksi?
Mä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan pitänyt edes ketään kädestä. Saanko olettaa eläväni yksin loppuaikani tällä pallolla?
Riippuu siitä miten aktiivisesti olet yrittänyt saada vastakkaista sukupuolta? Mitä olet tehnyt?
Miten on ulkonäkösi laita?
Olen käynyt läpi koulubileet, limudiskot, oikeat diskot, festarit, pubit, baarit, yökerhot, kaveribileet, harrastukset, opiskelut, tinderit, lähikaupan kassat ja muut. En mä aina aktiivisesti iske ihmisiä, mutta sosialisoin kumminkin, eikä ikinä ole mitään tapahtunut.
Ja mitä ulkonäöstäni? Jos on minun tilanteessa niin en luultavasti ole mikään brad pitt, tuskin edes matti vanhanen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin uskon kohtaloon, se mies voi löytyä vaikka roskapussin vienti matkalta jos on tarkoitettu näin.
Jos etsimällä alkaa etsimään niin se ei ainakaan sitä oikeata rakkautta ole sitten.
Pikemminkin ikisinkkuja yhdistää juurikin se, että eivät ole aktiviisesti etsineet ja olleet paikoissa, joissa nuoret ihmiset pariutuvat - esim. heikko itseluottamus tms. nuorena...
Eli jos haluaa, pitää etsiä - ja mitä vanhempi on itse, niin sitä vaikeampaa on muutenkin enää löytää kumppania, joten pitää etsi jopa kahta kauheemmin.
Itse olen naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, jolle en ole hänen elämänsä suurin rakkaus ja välillä mietin, olisiko ollut alusta saakka parempi vaan olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Missä iässä se sitten lakkaa olemasta naiivia ja muuttuu tiedoksi?
Mä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan pitänyt edes ketään kädestä. Saanko olettaa eläväni yksin loppuaikani tällä pallolla?
Riippuu siitä miten aktiivisesti olet yrittänyt saada vastakkaista sukupuolta? Mitä olet tehnyt?
Miten on ulkonäkösi laita?
Olen käynyt läpi koulubileet, limudiskot, oikeat diskot, festarit, pubit, baarit, yökerhot, kaveribileet, harrastukset, opiskelut, tinderit, lähikaupan kassat ja muut. En mä aina aktiivisesti iske ihmisiä, mutta sosialisoin kumminkin, eikä ikinä ole mitään tapahtunut.
Ja mitä ulkonäöstäni? Jos on minun tilanteessa niin en luultavasti ole mikään brad pitt, tuskin edes matti vanhanen.
Luulin että olet nainen koska et kertonut sukupuoltasi.
Jos olet mies niin sitten uskon tarinasi koska mies voi olla tosi ok tasoinen ja silti jäädä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia kuvitella 27-vuotiaana tietävänsä loppuelämänsä kohtalon.
Missä iässä se sitten lakkaa olemasta naiivia ja muuttuu tiedoksi?
Mä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan pitänyt edes ketään kädestä. Saanko olettaa eläväni yksin loppuaikani tällä pallolla?
Riippuu siitä miten aktiivisesti olet yrittänyt saada vastakkaista sukupuolta? Mitä olet tehnyt?
Miten on ulkonäkösi laita?
Olen käynyt läpi koulubileet, limudiskot, oikeat diskot, festarit, pubit, baarit, yökerhot, kaveribileet, harrastukset, opiskelut, tinderit, lähikaupan kassat ja muut. En mä aina aktiivisesti iske ihmisiä, mutta sosialisoin kumminkin, eikä ikinä ole mitään tapahtunut.
Ja mitä ulkonäöstäni? Jos on minun tilanteessa niin en luultavasti ole mikään brad pitt, tuskin edes matti vanhanen.
Luulin että olet nainen koska et kertonut sukupuoltasi.
Jos olet mies niin sitten uskon tarinasi koska mies voi olla tosi ok tasoinen ja silti jäädä yksin.
Niin, en tiennyt, että tämä ketju on vain naisille. Yritin vain hakea täsmennystä väittämään.
Ehkä kaltaisiani naisia on, mutta ei varmaan kovin montaa. En ainakaan toivo, että olisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, jolle en ole hänen elämänsä suurin rakkaus ja välillä mietin, olisiko ollut alusta saakka parempi vaan olla yksin.
Onko puolisosi sanonut noin ja tietääkö, että loukkaa?
Osalla aika kultaa muistot, jos kyseessä esim. joku ex-rakkaus - ja ihmiset kuvittelevat täysin epärealistisia, koska kaikkien kanssa homma ei kuitenkaan toimi niin, että voisi mennä naimisiin ja perustaa esim. perhettä tai että suhde ei ylipäätään ole kestänyt...
No jaa, ei se niin kurjaa ole vaikka niin kävisikin. Itse olen 43 v eikä mulla ole ketään miestä ja olen elämääni erittäin tyytyväinen.