Miksi te syvästi introvertit teette lapsia, kun ette sitten jaksa?
Viitaten tuohon aiempaan kyselyyn. Jos kerran tiedätte olevanne niin uskomattoman intriverttejä ettette kestä ketään ja levätäkin pitää saada vähintään 16 tuntia päivässä, niin miksi ihmeessä teette lapsia? Kun kerran itsekin olette sitä mieltä että se on liian vaativaa?
Eikä syyksi riitä "mies vaati" tai "mies ylipuhui". Tuossa pitäisi ajatella sitä tulevaa lasta. Jos tietää ettei jaksa/pysty hoitamaan, niin sitten ei tehdä lapsia.
Sama kuin alkoholisti sanoisi että "juu tiesin etten mä sitä voi hoitaa, mutta mies vaati niin tehtiin sitten. Mä tarvitsen tätä omaa aikaa niin hoitaminen jää lapselle. En oikeen edes jaksa lasta". Tässä kohdassa kaikki kauhistelisivat, mutta kun introvertti kertoo ettei jaksa omaa kastaan, niin pitäisi jostain syystä kokea sympatiaa sitä edesvastuutonta intriverttivanhempaa kohtaan. Itse koen sympatiaa sitä lasta kohtaan, jonka äiti/isä ei "jaksa" omaa lastaan ja vetäytyy "omaan koloon".
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Mikset tee ap itsemurhaa? Elämäsi kusipäänä vaikuttaa olevan hyvin raskasta.
Oletko introvertti? Onko oma aika jäänyt liian vähälle?
No hyvältähän se tuntuu lätkytellä kusivehkeitä vastakkain ja heittää rojut ränniin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi ihmiset hankkivat lapsia?
Monet varmaan siksi, että kokevat haluavansa ja niitä ja saavansa lisäarvoa elämäänsä. Lapsiaan rasitteina pitävistä introverteistä en osaa sanoa, että miksi he hankkivat lapsia. Sama kun hankkisi koiran, vaikka ei jaksa kasvattaa, ulkoiluttaa eikä ruokkia sitä.
Varmaan koska yhteiskunta sitä tuputtaa ja "ne omat lapset on ihan eri asia". No niin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset tee ap itsemurhaa? Elämäsi kusipäänä vaikuttaa olevan hyvin raskasta.
Oletko introvertti? Onko oma aika jäänyt liian vähälle?
Ambivertti. Osaan siis sopeuttaa käytökseni hyvin tilanteiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska halusin, että minulla on perhettä myös vanhoilla päivillä. Uskon, että kun tämän vauvavuoden sinnittelee vaan läpi ja yrittää pysyä hengissä, niin helpottaa vähän. Sitten kun lapsi ei enää syö rintaa ja oppii ilmaisemaan itseään puhumalla, helpottaa vielä lisää. Kamalaa paskaahan tämä nyt vielä on, mutta elämässä pitää joskus vain sietää asioita. Vai tekeekö ap yleensä vain sellaista, mikä on kivaa? Kyllähän minä siedän myös esim. opiskelua, koska se johtaa ammattiin. Itse opiskeluhan on sietämätöntä. Joko ymmärsit pointin?
Väärä ala jos opiskelu on sietämätöntä.
No ei paljon tän idiootimpaa aloitusta voi olla. Sunko mielestä pelkästään ekstrovertit saa tehtailla lapsia? Voivoi.
En ole tehnytkään, enkä meinaa tehdä. Ei ole koskaan edes käynyt mielessä.
Minä olen introvertti, jolla on yksi lapsi. Tein lapsen siksi, että pidän pienistä ihmisistä (paljon enemmän kuin aikuisista) ja koen olevani hyvä äiti siitä huolimatta, että tarvitsen paljon omaa aikaa. Olen intuitiivinen ja tunneälykäs, minkä ansiosta osaan lukea lastani hyvin ja täyttää hänen tarpeensa kussakin kehitysvaiheessa. Meillä on tiivis, luottamuksellinen suhde, eikä se kaadu siihen, että viihdyn välillä myös itsekseni. Onhan lapsella isäkin (joka on puolestaan ekstrovertti) ja muita läheisiä, jotka myös omalta osaltaan kantavat vastuuta lapsesta. Ei sisäänpäinkääntynyt luonne ja ajoittainen sosiaalinen jaksamattomuus sitä tarkoita, että pitäisi sitten eristäytyä lapsettomana ja aviottomana luolaan asumaan. Myös meillä on omat vahvuutemme, niin kuin on ekstroverteilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi ihmiset hankkivat lapsia?
Monet varmaan siksi, että kokevat haluavansa ja niitä ja saavansa lisäarvoa elämäänsä. Lapsiaan rasitteina pitävistä introverteistä en osaa sanoa, että miksi he hankkivat lapsia. Sama kun hankkisi koiran, vaikka ei jaksa kasvattaa, ulkoiluttaa eikä ruokkia sitä.
Olen syvästi introvertti. Omalla kohdallani se meni näin: avioiduin nuorena lapsia haluavan miehen kanssa, itselläni ei ollut niin tarvetta äidiksi. Minulla ei ollut myöskään kokemusta lapsista ennen omaani. Ajan henkeen kuului normina lasten hankkiminen, joten hoidettiin asia "pois alta" yhdellä lapsella, joka osoittautui yltiösosiaaliseksi ekstrovertiksi (Luoja tietää miksi, näillä geeneillä). Nuorena jaksoi ihmisiä yleensäkin paremmin, nyt ei enää huvita pinnistellä, joten on ihan hyvä, että se raskas, mutta rakas lapsi on jo aikuinen. Nykyään, jos olisin valintatilanteessa, jäisin lapsettomaksi (hyväksytympää), mutta tulipahan koettua sekin.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska halusin, että minulla on perhettä myös vanhoilla päivillä. Uskon, että kun tämän vauvavuoden sinnittelee vaan läpi ja yrittää pysyä hengissä, niin helpottaa vähän. Sitten kun lapsi ei enää syö rintaa ja oppii ilmaisemaan itseään puhumalla, helpottaa vielä lisää. Kamalaa paskaahan tämä nyt vielä on, mutta elämässä pitää joskus vain sietää asioita. Vai tekeekö ap yleensä vain sellaista, mikä on kivaa? Kyllähän minä siedän myös esim. opiskelua, koska se johtaa ammattiin. Itse opiskeluhan on sietämätöntä. Joko ymmärsit pointin?
Ei, ap ei tee vaan sellaisia asioita jotka ovat kivoja, mutta ap ei myöskään tee valintoja joilla mahdollisesti vahingoittaa toisia ihmisiä. Et ehkä huomnnut, että vastauksessasi kerroit aika paljon omasta itsekkyydestäsi. Sinä "haluat että sinulla on perhettä vanhoilla päivillä". Sen vuoksi hankit lapsen, joka sinulle (ainakin introverttien täällä tekemien kuvailujen mukaan) on rasite ja taakka. Ja itsekin sanoit, että lapsen kanssa oleminen on "kamalaa paskaa".
Täytyy tosiaan sanoa että ap ei hankkisi lapsia "vanhuuden varalle", jos kokisi lapsen lapsuusajan paskaksi. Ap ei ajattelisi, että lapsi on hyödyke. Ap ajattelisi, että lapsella on oikeus sellaiseen lapsuuteen jossa vanhempi ei ole katkera oman valintansa tuloksesta.
Vierailija kirjoitti:
No ei paljon tän idiootimpaa aloitusta voi olla. Sunko mielestä pelkästään ekstrovertit saa tehtailla lapsia? Voivoi.
Mikä meni lukiessa ohi? Vissiin aika moni asia? Missään ei sanottu kuka saa tehdä lapsia. Kysyttiin, että miksi joku tekee lapsia jos ei jaksa niitä.
Lue vaikka uudelleen, ihan ajatuksella <3
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnytkään, enkä meinaa tehdä. Ei ole koskaan edes käynyt mielessä.
Fiksua! Tunnet itsesi ja olet tehnyt valinnan joka mahdollistaa sinulle sopivan elämän. Näin tekisin itsekin. Jos toisaalta tuntisin, että jaksan lapsia, tekisin yhden.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska halusin, että minulla on perhettä myös vanhoilla päivillä. Uskon, että kun tämän vauvavuoden sinnittelee vaan läpi ja yrittää pysyä hengissä, niin helpottaa vähän. Sitten kun lapsi ei enää syö rintaa ja oppii ilmaisemaan itseään puhumalla, helpottaa vielä lisää. Kamalaa paskaahan tämä nyt vielä on, mutta elämässä pitää joskus vain sietää asioita. Vai tekeekö ap yleensä vain sellaista, mikä on kivaa? Kyllähän minä siedän myös esim. opiskelua, koska se johtaa ammattiin. Itse opiskeluhan on sietämätöntä. Joko ymmärsit pointin?
Tämä on mielestäni ihan hyvä asenne, että jo etukäteen suhtautuu rankkaan vauvavuoteen niin että se ei ole välttämättä kivaa, mutta palkitsee myöhemmin. Äitiyttä usein rummutetaan sellaisten vaaleanpunaisten lasien läpi elämän täyttymyksenä ja uskomattoman ihanana asiana, että negatiiviset fiilikset saattavat tulla monelle todella isona pettymyksenä ja kriisinä.
Onhan työntekokin sietämätöntä, mutta palkkapäivänä palkitsevaa. Koiran omistaminen on asia josta ei pystyisi kuvitella luopuvansa, vaikka onkin ripulipäivinä vesisateessa turhauttavaa ja raskasta. Auton omistaminen ottaa päähän vikojen ja rahanmenoa takia, silti ei osaisi ajatellakaan pikkukaupungissa pärjäävänsä ilman autoa.
Eli kai olen vain tottunut siihen ettei elämä ole pelkkää ihanuutta ja helppoutta. V-tutti jo ennen lastakin. :D
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti, jolla on yksi lapsi. Tein lapsen siksi, että pidän pienistä ihmisistä (paljon enemmän kuin aikuisista) ja koen olevani hyvä äiti siitä huolimatta, että tarvitsen paljon omaa aikaa. Olen intuitiivinen ja tunneälykäs, minkä ansiosta osaan lukea lastani hyvin ja täyttää hänen tarpeensa kussakin kehitysvaiheessa. Meillä on tiivis, luottamuksellinen suhde, eikä se kaadu siihen, että viihdyn välillä myös itsekseni. Onhan lapsella isäkin (joka on puolestaan ekstrovertti) ja muita läheisiä, jotka myös omalta osaltaan kantavat vastuuta lapsesta. Ei sisäänpäinkääntynyt luonne ja ajoittainen sosiaalinen jaksamattomuus sitä tarkoita, että pitäisi sitten eristäytyä lapsettomana ja aviottomana luolaan asumaan. Myös meillä on omat vahvuutemme, niin kuin on ekstroverteilläkin.
Ap kommentoi; sinähän et täytäkään sitten aloituksen kuvausta. Olet arvioinut että jaksat lapsen kanssa, ja tehnyt ihan hyvän valinnan. Tuolla toisessa ketjussa oli ihmisiä, jotka kokevat kaiken kauheaksi, ja ovat silti tehneet lapsia. Sitä en ymmärrä.
Ratkaisu oli helppo: vain yksi lapsi. Kaikki vaikeat vaiheet tarvitsee kokea vain kerran elämässä. Kyllä sen kestää. Tosin kaikista ihanista hetkistä pitää osata nauttia täysillä ja elää hetkessä, koska niitä hetkiä ei koe enää toista kertaa koskaan.
Tässä on ap:lla sellainen oletus, että introvertti ei jaksa omia lapsiaan. Kyllä kai introvertti niitä omia lapsiaan jaksaa, ehkä vielä paremminkin kuin ekstrovertit jotka ei malta pysähtyä kotiinsa. Introvertillä voi olla vaikeampaa sitten, kun lapsi ja sen sosiaalinen piiri kasvaa ja muut ihmiset astuu kuvaan.
Entä jos on "introvertti" silleen, et rakastaa olla kotona, ei viihty bileissä, baareissa, tai "turhanpäiväsissä jutuissa"? :D Ja ylipuhelias kotona läheisten kanssa? Eiks se oo tyylii paras vaihtoehto lapselle? :D Et on sellanen et viihtyy kotona ja muitaki luonteenpiirteita jotka sopii esim lasten kanssa olemiseen.
Eikö sellasen kannattais tehä lapsia ? Kannattaisko mieluummin sellasen tehä lapsia joka haluaa joka vklp käyttää alkoo ja bilettää eikä viihdy kotona ? :D
Niin, miksi ihmiset hankkivat lapsia?