Ärsyttää uskoon hurahtanut kaveri

Vierailija kirjoitti:

No siis tosiaan! Tuntuu, että olen nimenomaan vihollinen, kun en ole samalla puolella. Vegaanista en tosin tiedä, mutta nyt nämä uskovaiset.

Tuntuu, että he on täynnä vihaa ja tämä usko antaa sitten syyn purkaa sen ulos muihin ihmisiin. Niihin vääräuskoisiin.

Todella surullista.

Liittyyköhän näihin syvästi uskoontulemisiin hankalia taustoja elämässä? Että kun itse elää ns kyseenalaista elämää, niin ei tarvitse muuttaa omia asioita, kun voi vaan "uskoa oikein" ja syytellä muita.

Nimenomaan kun tulevat uskoon niin se elämä muuttuu. Tästä on todistuksia niin paljon miten ihan kunnon narkkarit ovat tulleet uskoon ja eivät edes tarvitse vieroitusta vaan kertaheitolla heidät pelastetaan. Jeesushan vei ristillä mennessään taivaaseen kahdesta varkaasta toisen joka oli nöyrä ja tunnusti että ansaitsee olla siinä ristillä, koska oli syntinen ja varas. 

Sanoisin itse että en usko tuollaisia todistamattomia höpö juttuja ja kyselisin aina mahdollisimman hankalia ja kriittisiä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vasta uskoon hurahtaneet eivät ole sisäistäneet Jeesuksen opetuksia eivätkä tunne Raamattua. Muuten he tietäisivät, ettei uskovan kuulu tuomita pakanoita heidän elämäntavoistaan. Itse asiassa se on Jumalan paikalle asettumista ja suuri synti.

Toinen uskova voi nuhdella ja opastaa toista uskovaa, mutta ei uskosta osattomia.

Heidät tuomitsee ainoastaan Jumala.

Eli jos uskova kaverisi vielä alkaa tuomita sinua helvettiin jne, voit kertoa hänelle, mitä Raamattu sanoo asiasta. Siunausta elämääsi!

Ei saa tuomita ketään helvettiin, mutta saarnata pelastuksesta saa. Raamatussa on käsky nimenomaan että pitäisi mennä ja levittää ilosanomaa että meidät jokainen pystytään pelastamaan jos tunnustamme syntimme ja teemme parannuksen sekä uskomme Jeesukseen.

"Liittyyköhän näihin syvästi uskoontulemisiin hankalia taustoja elämässä? "

Tosi usein liittyy. Olen itse terve ja tasapainoinen ja tutkin asioita kriittisesti sekä monista näkökulmista. Varmaan siksi en ole koskaan hurahtanut suuntaan tai toiseen, enkä koe sellaiselle tarvettakaan.

En jaksaisi ollenkaan kuunnella mielenvikaisia saarnoja. Sanoisin jotain sen tyylistä että lopeta saarnasi heti tai olet entinen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis tosiaan! Tuntuu, että olen nimenomaan vihollinen, kun en ole samalla puolella. Vegaanista en tosin tiedä, mutta nyt nämä uskovaiset.

Tuntuu, että he on täynnä vihaa ja tämä usko antaa sitten syyn purkaa sen ulos muihin ihmisiin. Niihin vääräuskoisiin.

Todella surullista.

Liittyyköhän näihin syvästi uskoontulemisiin hankalia taustoja elämässä? Että kun itse elää ns kyseenalaista elämää, niin ei tarvitse muuttaa omia asioita, kun voi vaan "uskoa oikein" ja syytellä muita.

Nimenomaan kun tulevat uskoon niin se elämä muuttuu. Tästä on todistuksia niin paljon miten ihan kunnon narkkarit ovat tulleet uskoon ja eivät edes tarvitse vieroitusta vaan kertaheitolla heidät pelastetaan. Jeesushan vei ristillä mennessään taivaaseen kahdesta varkaasta toisen joka oli nöyrä ja tunnusti että ansaitsee olla siinä ristillä, koska oli syntinen ja varas. 

Anteeksi vaan, mutta tuo tarina on suorastaan aivottoman typerä ja ihmisen pitää olla ihan suorastaan latvasta laho, jos uskoo sellaista soopaa, että "narkkari ei tarvitse edes vieroistusta, jos tulee uskoon". Sellaista ei ole yksinkertaisesti tapahtunut yhtään missään yhtään koskaan. Ja kyllä, on selvä, että monella se uskoon tulo on auttanut jopa ratkaisevasti huumeista eroon pääsemisessä, mutta ei sieltä todellakaan ilman mitään vieroitusta ulos tulla täällä reaalimaailman puolella.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskovaisena voisin kertoa, että yleensä alussa tapahtuu sellainen "hurahtaminen" - sitä jotenkin niin innostuu asiastaan, että vähän lyö yli. Yleensä ajan kanssa ihminen rauhoittuu, ja siihen uskoon tulee mukaan enemmän värejä.

Sinänsä harmittaa, että uskovista on monella niin negatiivinen kuva, koska omat ystäväni ovat ihania, erittäin ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Empaattisuus ja lähimmäisenrakkaus on mielestäni enemmänkin kristityn tunnusmerkki kuin tuomitsevuus.

Suosittelen juttelemaan ystäväsi kanssa kaikessa rauhassa ja antamaan aikaa. Toivottavasti pysytte väleissä.

Joo, jutteleminen käy tuossa tilanteessa hyvin - niin kauan, kuin sieltä ei tule käännytyssaarnaa. Sellaista en itse ainakaan alkaisi keneltäkään kuuntelemaan.

Uskovana olen käynyt 40v läpi monta vaihetta.  Ja kuten ei uskovissa, uskiksissakin on ihmisiä joka lähtöön.  Riippuu seurakunnasta jossa käyvät, tai ihan luonteenlaadusta.

Kannattaa siis miettiä millainen ystävyys teillä on?  Jos se on tärkeä, puhu ja tee selväksi, kysyt jos sinua alkaa kiinnostamaan, muuten ette keskustele asiasta joka käänteessä.

Vielä uskovana yleensä sanon kertovani mielelläni mistä on kyse jos kiinnostaa, jos ei puhutaan muuten. Miksi pakkosyöttäisin puoliväkisin elämässäni tärkeintä asiaa kelleen.  Se on sitä mitä raamattu kutsuu; helmien heittämistä niille jotka ei niitä tahdo.

Elämä on monenkirjava matka jossa me kaikki tarvitsemme toisiamme ja syntisiä olemme kaikki, jotkut ovat saanet armon, toiset ovat vielä matkalla kohti armoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskovaisena voisin kertoa, että yleensä alussa tapahtuu sellainen "hurahtaminen" - sitä jotenkin niin innostuu asiastaan, että vähän lyö yli. Yleensä ajan kanssa ihminen rauhoittuu, ja siihen uskoon tulee mukaan enemmän värejä.

Sinänsä harmittaa, että uskovista on monella niin negatiivinen kuva, koska omat ystäväni ovat ihania, erittäin ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Empaattisuus ja lähimmäisenrakkaus on mielestäni enemmänkin kristityn tunnusmerkki kuin tuomitsevuus.

Suosittelen juttelemaan ystäväsi kanssa kaikessa rauhassa ja antamaan aikaa. Toivottavasti pysytte väleissä.

En ole koskaan tavannut kristittyä (poislukien kaksi vanhempaa naista), joka olisi empaattinen tai lähimmäisenrakas. Tekopyhiä, ulkokultaisia, hurskastelevia, itsekkäitä, ilkeitä, tuomitsevia ja jopa suoranaisesti pahoja sitäkin enemmän. Erityisesti papiston keskuudessa, joista minulla on hyvin paljon kokemusta. Niin kollektiivina kuin yksilötasolla. Hirveitä ihmisiä.

pappihullukin on herännyt

Kuulosta siltä, että ystäväsi käyttää sinua uskonsa suorittamiseen. Minun kokemukseni mukaan uskoon hurahtaneisiin ja äkkirakastuneisiin ei mikään puhe tehoa, koska tasvaertaista, toista kunnioittavaa keskustelua ei synny. Jättäisin vain ottamatta yhteyttä eli ghostaisin, koskaan mikään järkiperustelu (ystävyydestä luopumiselle) ei riitä vaan kaikki argumentoidaan raamatunlauseilla.

Juuri uskoon tulleet ovat kuin verkostomarkkinoinnin alimmalla portaalla seisovat intoilijat, he kuvittelevat että suurin taivaspala sieltä irtoaa, kun saavat ikiomaan verkostoonsa mahdollisimman monta saalista ja mistä sitä aloitettaisiinkaan, jollei omista sukulaisista, ystävistä, kavereista, tuttavista ja kumminkaimoista. 

Emme tarvitse rahastajia, eksyttäviä pappeja, lahkoja kertomaan mitään. Kuuluminen johonkin ei ole tarpeen. Voimme luottaa ja uskoa yksin Luojaan elämän ylläpitäjänä. Room katol ovat satanistien mafia ja Babylonian talmut palvojat satan synagoga kuten raamatussa Ilmestys sanoo. 2- 3 jae 9. Ihmiset palvoivat avaruus olentoja jumalina kauan sitten mutta joku ylempi voima on kaiken Luoja /Creator. Tämä vuosi on tiedon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulosta siltä, että ystäväsi käyttää sinua uskonsa suorittamiseen. Minun kokemukseni mukaan uskoon hurahtaneisiin ja äkkirakastuneisiin ei mikään puhe tehoa, koska tasvaertaista, toista kunnioittavaa keskustelua ei synny. Jättäisin vain ottamatta yhteyttä eli ghostaisin, koskaan mikään järkiperustelu (ystävyydestä luopumiselle) ei riitä vaan kaikki argumentoidaan raamatunlauseilla.

Tämä kuulostaa jollain tavalla siltä miltä minusta tuntuu, paitsi kaikkeen vastataan jollain videoilla, jossa sitten todistellaan kaikenlaisia asioita hänen uskonsa tueksi. 

Ja kaikki mitä kukaan missään sanoo/tekee, tai on sanomatta/tekemättä on todiste sitten jumalasta tai paholaisesta tai jotenkin todistaa hänen uskon täysin oikeaksi.

Ei siis ole mitään mitä voi tehdä, mitä ei ole jo valmiiksi kumottu (ilmeisesti ihmiset on ympäri maailman jotenkin yrittäneet saada yhteyttä hurahtaneisiin ja sitten niitä kokemuksia on kerätty ja vasta-argumentit uskon puolesta/todistukseksi on koottu ja niitä jaetaan sitten kaikille käytettäväksi eri alustoilla. Perusteena tuntuu olevan se, että "se on totta, koska uskon niin ja silloin se on totta ja siksi tämä ja tuo todiste on totta ja todistaa sen". Railo sitten syvenee, kun vastakkainasettelu pahenee :(  ) 

 

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset ja vegaanit ovat kutakuinkin samanlaisia. Joko olet samaa porukaa tai olet "vihollinen". Ei siinä järkipuhe auta.

Ei pidä paikkaansa! Uskovaiset ovat yleensä jonkun „jutun“ läpikäyneitä hourahtavaisia, monet hyökkääviä ja muille saarnaavia, rasittavia besserwissereitä. Minulla on 2 vegaaniminiää ja 2 lähes-vegetaaripoikaa, ja itse tykkään myös liharuuista. Mitään käännyttämistä, mitään vihoittelua, mitään nenän nyrpistämistä ei ikinä ole ollut. Kukaan ei koskaan patista tai painosta ketään. Älä puhu asioista joista et tiedä mitään!

No kyllä asioista saa puhua, vaikkei niistä mitään tietäisi. Ainakin kannattaa kysyä! Miten sitä muuten oppisi? Fanaattiset väitteet on eri asia.