13v inhoaa mennä kouluun ja aamuisin valittaa, mitä vastaisin?

"Elämä ei ole kivaa. Jos et totu siihen, niin sit ta*a itsesi"

Kuulostaa normaalilta teinipojalta. 

Mua auttoi aikoinaan kun isä ymmärsi mua. Onko isä kuvioissa? Isä kertoi, miten vaikeaa hänelläkin oli mennä kouluun ja herätä aamulla. Puhuttiin paljon siitä, miten se kuuluu tuohon ikään, että kaikki tuntuu vaikealta ja hän kertoi esimerkkejä miten oli siitä selvinnyt. Lisäksi sanoi että voidaan jutella tästä vaikka joka päivä ja hän lupasi tukea minua.

Vierailija kirjoitti:

"Elämä ei ole kivaa. Jos et totu siihen, niin sit ta*a itsesi"

Ohis tällä palstalla on kyllä niin paljon pahoinvointia.

Jos sinä, tämän kommentin laittanut, oikeasti juttelisit jonkun kanssa joka kysyisi neuvoa lapsensa asioihin, et varmasti sanoisi hänelle että kehottaisi lasta t*appamaan itsensä.

Mutta tänne palstalle tuo täytyy sylkeä

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi aikoinaan kun isä ymmärsi mua. Onko isä kuvioissa? Isä kertoi, miten vaikeaa hänelläkin oli mennä kouluun ja herätä aamulla. Puhuttiin paljon siitä, miten se kuuluu tuohon ikään, että kaikki tuntuu vaikealta ja hän kertoi esimerkkejä miten oli siitä selvinnyt. Lisäksi sanoi että voidaan jutella tästä vaikka joka päivä ja hän lupasi tukea minua.

Isät best <3

Minä olin koko peruskoulu- ja lukioaikani aivan samanlainen. Inhosin aina koulunkäyntiä, vaikka pärjäsin ihan kohtuullisesti keskiarvon ollen vähän päälle kahdeksan.

Voihan tuo olla teiniangstiakin. Minä kävin koulussa hampaat irvessä lähinnä tiedostaen, että muuten sama ikävyys jatkuu töissäkin, jos en yritä. Auttaisiko sinunkin lapsesi motivaatioon, että tiedostaa paremmin käyvänsä koulua itseään, eikä sinua tai koulua varten?

Halaa ja pussaa

Keskustelua, tunteiden hyväksyntää mutta silti kannustusta koulunkäyntiin. 

Varmista ettei kyse ole kiusaamisesta. Joskus lapsi ei halua suoraan kertoa syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Varmista ettei kyse ole kiusaamisesta. Joskus lapsi ei halua suoraan kertoa syytä. 

Joo, kiusaamista selvästi on. Isot pojat vähän opettaa tavoille...

Eihän se kouluun meno teininä ollut kivaa. Eikä lukiossakaan. Eikä aikuisena joka työaamu töihin menokaan ole usein ollut kivaa. Minä selitin omalle lapselleni, että ne vain ovat asioita, jotka on pakko tehdä. Kuuluvat ihmiselämään.

Mutta olisi hyvä, jos asiasta voisi keskustella enemmän hänen kanssaan. Teini-ikä kun on myös ikä, jolloin joitakin aletaan kiusata tai suljetaan kaveripiirin ulkopuolelle. Sitävastoin koulunkäyntiä ( ja työskentelyä) helpottaa, jos siellä on edes yksi hyvä kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämä ei ole kivaa. Jos et totu siihen, niin sit ta*a itsesi"

Ohis tällä palstalla on kyllä niin paljon pahoinvointia.

Jos sinä, tämän kommentin laittanut, oikeasti juttelisit jonkun kanssa joka kysyisi neuvoa lapsensa asioihin, et varmasti sanoisi hänelle että kehottaisi lasta t*appamaan itsensä.

Mutta tänne palstalle tuo täytyy sylkeä

Olen sanonut.

Edellinen

Sano sille, että kyllä suakin vituttaa mennä töihin, mutta se vaan on pakko, sillä vaihtoehto on häätö ja sillan alla paleleminen. Ja että on onnekas päästessään kuuntelemaan opettajan lätinää, sillä Intiassa siltä olisi hyvällä todennäköisyydellä amputoitu käsi ja puhkottu silmät jo ajat sitten, jotta on paremmat mahdollisuudet ansaita rahaa kerjäämällä. Sellainen kova pudotus todelliseen elämään. Tough love, niin kuin jenkit sitä kutsuvat.

Juttelisin, kuuntelisin ja selvittäisin mikä on se suurin, toiseksi suurin jne, ärsytyksen ja inhon aihe koulussa. Aina kyse ei ole haluttomuudesta opiskella, olla koulussa, vaan syitä voi olla kaverisuhteissa, kavereiden muuttuessa yhtä lailla kuin lapsesi yms. Hidasta hommaa saada esiteini avautumaan, mutta pikku hiljaa. SAmalla lapsi oppii valittamisen sijasta myös ratkaisemaan asioita. VAlittaminen itsessään  on ihan turhaa, jos ei myös mieti miten selviää tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sano sille, että kyllä suakin vituttaa mennä töihin, mutta se vaan on pakko, sillä vaihtoehto on häätö ja sillan alla paleleminen. Ja että on onnekas päästessään kuuntelemaan opettajan lätinää, sillä Intiassa siltä olisi hyvällä todennäköisyydellä amputoitu käsi ja puhkottu silmät jo ajat sitten, jotta on paremmat mahdollisuudet ansaita rahaa kerjäämällä. Sellainen kova pudotus todelliseen elämään. Tough love, niin kuin jenkit sitä kutsuvat.

Ja jos vikisette, että ei lapselle voi tuollaista sanoa, niin se on jo nähnyt netin kautta vaikka mitä gore-videoita. Vaikka ehkä luulette, että ei "mun kultamussukka" ole.