Kesään juhliin pitäisi mennä, mutta lapset eivät ole tervetulleita

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsettomat häät, mutta eikös yhden läskimamman pitänyt raahata kersansa paikalle, vaikka oli ilmoittanut paikalle vaan itsensä ja miehensä. Istumajärjestys piti laittaa uusiksi heti juhlien alkuun, eikä meillä luonnollisestikaan ollut mitään lapsille sopivaa tarjottavaa (lihapullia tai kalapuikkoja tms. lapsiruokaa)..

Olisi ollut kohteliasta ilmoittaa, että kutsusta huolimatta tuon lapset paikalle, niin olisimme osanneet varautua. Soitto vaikka vielä edellisena iltana tai samana aamuna olisi riittänyt jos tilanne on tullut äipälle yllättäen.

Tuosta on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Me ollaan vielä miehen kanssa naimisissa onnellisena vela-pariskuntana, mutta tuo läskimamma on jo eronnut miehestään. Mies löysi uuden nuoremman, ei ole lisääntynyt uuden vaimonsa kanssa ja tapaa edellisen liiton lapsia enää harvakseltaan... Läskimamma on katkera yh.

Onnikaan ei kestä ikuisesti. Mistä tiedät, vaikka oma miehesikin löytäisi nuoremman ja hankkii lapsia? En yhtään ihmettelisi, kun olet noin pahansuopa ihminen. Jos miehesi on samanlainen, niin sitten olette toisenne ansainneet.  "Läskimamma" tuskin on katkera, kun pääsi tuollaisesta eroon. Luulen, että on hyvinkin onnellinen. Ja lapsetkin ovat varmaan onnellisia, kun ei tarvitse tuollaista isää katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No - kaikki eivät vaan halua lapsia juhliinsa, ja se on heidän oikeutensa. Vastaavasti kutsun saajalla on täysi oikeus joko mennä juhliin tai olla menemättä - olipa syy mikä hyvänsä. Jännä juttu, että nykyään (ehkä ennenkin, mutta tieto ei levinnyt, kun ei ollut somea) tehdään hyvin yksinkertaisista asioista monimutkaisia ja haavoitetaan mieli milloin mistäkin. Niin kutsujat kuin kutsututkin.

ennen vanhaan ei juurikaan ollut juhlia, joihin lapset eivät olisi olleet tervetulleita. Nämä ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alkaneet yleistyä.

Pikemminkin päinvastoin. Aiemmin ihmisille oli itsestään selvää, että kaikkiin paikkoihin ei oteta lapsia mukaan, vaikkei sitä erikseen kukaan kertonut. Nykyään taas kuvitellaan, että lapset pitää saada ottaa mukaan aivan joka paikkaan, joten kutsujien on pakko kertoa, ettei tällä kertaa sovi. Ennen vanhemmat olisivat tajunneet tämän sanomattakin. Tosin kyllä 70-80 -luvuillakin varmasti joku kutsussa varmuudeksi asiasta sanoi, mutta suuremmassa osassa tapauksista tosiaan lapsettomuus tietyissä juhlissa oli sanomattakin selvää ja siitä, että kutsukortissa oli vain vanhempien nimet, osattiin ihan ilman suurempia ihmettelyitä ja peräänkyselyitä päätellä, että tilaisuus on vain aikuisille, vaikkei lapsettomuuta erikseen mainittu.

Vierailija kirjoitti:

Järjestimme lapsettomat häät, koska meillä ei olisi ollut varaa kestitä sitä määrää vieraita, joka paikalle olisi saapunut mikäli ihmiset olisivat tulleet lasten kanssa. Tällaista se on silloin, kun on tiukkaa rahasta.

Ja ilmeisesti muilla suvussa on ollut vielä tiukempaa, koska tämän jälkeen hääjuhlat on järjestetty vain lapsuudenperheelle järjestettyinä illallisina. Näitä on ollut pari ja kutsua ei juhliimme osallistuneilta tullut.

Meille tulee lapsivapaat häät. Ihan jo siitäkin syystä, ettei kumpikaan meistä ole kiinnostunut muiden ihmisten lapsista. Voin ihan suoraan sanoa, että mä en ole se täti, joka tulee kylään leikkimään muksujen kanssa tai jaksaa kuunnella mitä kerhossa tänään tehtiin. Rakastan omaa lastani, se riittää.

Lisäksi hääjuhla on ravintolassa, mitä tekemistä siellä edes lapsille olisi? En minä rupea maksamaan ystäviemme koko perheiden kestitsemistä, eivät ne lapset minun ystäviäni ole. Jos joku ei tästä syystä halua osallistua, se suotakoon hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsettomat häät, mutta eikös yhden läskimamman pitänyt raahata kersansa paikalle, vaikka oli ilmoittanut paikalle vaan itsensä ja miehensä. Istumajärjestys piti laittaa uusiksi heti juhlien alkuun, eikä meillä luonnollisestikaan ollut mitään lapsille sopivaa tarjottavaa (lihapullia tai kalapuikkoja tms. lapsiruokaa)..

Olisi ollut kohteliasta ilmoittaa, että kutsusta huolimatta tuon lapset paikalle, niin olisimme osanneet varautua. Soitto vaikka vielä edellisena iltana tai samana aamuna olisi riittänyt jos tilanne on tullut äipälle yllättäen.

Tuosta on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Me ollaan vielä miehen kanssa naimisissa onnellisena vela-pariskuntana, mutta tuo läskimamma on jo eronnut miehestään. Mies löysi uuden nuoremman, ei ole lisääntynyt uuden vaimonsa kanssa ja tapaa edellisen liiton lapsia enää harvakseltaan... Läskimamma on katkera yh.

Ei meillä ole ikinä mitään "lapsiruokaa" ollut, lapset ovat syöneet ihan kaikkea. Miksi olisi pitänyt niitä lihapullia tai kalapuikkoja hankkia? Jos jonnekin ollaan syömään menty, niin siellä ollaan syöty ihan sitä, mitä on tarjolla ollut. Ulkomaillakin kun ollaan oltu, niin eihän siellä ole edes mitään kalapuikkoja ja eikä välttämättä lihapullia. Hyvin ovat viikon tai jopa kaksi selvinneet ilman "lapsiruokaa".

Vierailija kirjoitti:

Kun omat lapset oli pieniä, niin ihmettelin väkeä, jonka mielestä lapset ei kuulu juhliin. Tosin koskaan ei itse sellaista kutsua saatu, lapset oli rauhallisia, jaksoi istua häissä ja hautajaisissa kirkossa sen parikymmentä minuuttia kirkumatta ja olematta häiriöksi. Varsinaisissa juhlissa oli mukana pientä tekemistä, joten viihtyivät ihan hyvin, vaikka kännykässä oli pelkkä matopeli.

Vasta myöhemmin tajusin, että tuo oli poikkeuksellista. Nyt en missään nimessä suostu kutsumaan juhliin ketään alle 12v ikäistä, koska vanhempien käytöstavat ovat hukassa. Lapset saavat tehdä mitä tahansa, vanhemmat korkeintaan vilkaisevat perään. Lisäksi oletetaan, että aina on joku muu, joka viihdyttää lapsia ja että jokainen juhla on lastenjuhla. Viimeksi kyseltiin lauantaina possujunan perään yo-juhlissa ja ettei ollut edes pomppulinnaa!

Onko tullut mieleen, että lapsia on hyvin erilaisilla temperamenteillä? Ärsyttää aina ihan suunnattomasti nämä rauhallisten lasten vanhemmat, jotka ottavat lastensa rauhallisuuden oman ylivertaisen kasvatuskykynsä näytöksi. Toki jokainen katsokoon omien lastensa perään, mutta kaikki _pienet_ lapset ei yksinkertaisesti pysty ja kykene istumaan hiiskumatta paikallaan vaikka miten päin kasvattaisi, koulisi ja älylaitteen kouraan iskisi.

Lapset ovat ihania, mutta valitettavasti pilaavat juhlat kuin juhlat (pl. lastenjuhlat). Olipa kiva esimerkiksi mummuni hautajaisissa, kun muistopuhe jäi kuulematta yhden vekaran juostessa kirkon käytävää eestaas. Oli hauskaa, kun muistotilaisuudessa yksi kyseli isältään koko ajan että milloin lähdetään, saako ruokaa, saako mennä ulos, miksi tolla sedällä on musta kaapu. Oli myös tosi ihanaa, kun siskoni häissä "tahdon" sijaan kirkossa kaikui YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Eli kyllä, minunkin häihini ikärajaksi tulee 10.

Kyllä ihmisillä on täysi oikeus valita vieraansa. En minäkään pikku lapsia haluaisi juhliin, joissa pitää kuitenkin vähä osata käyttäytyä. Pienet kyllästyy helposti ja sitten alkavat kiukuttelemaan ja märisemään ja juhlat on pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Yhdet juhlat ovat rippijuhlat ja alkoa ei todellakaan ole tarjolla. Meidän taapero ei ole tervetullut. Isommat lapset saisi kyllä tulla. Mites tässäkin nyt pitäisi toimia?

Ap

No tuo on kyllä todella omituista.

(Häihin voin vielä ymmärtää jonkun k-12 ikärajan, mutta rippijuhliin...? En menisi).

Juhlien järjestäjällä on oikeus valita vieraansa. Ellei se miellytä,niin juhliin ei ole pakko osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta lapsuudestani muistan suvun, ja miksei vanhempien ystäväpiirinkin juhlat jännittävinä tilaisuuksina. Piti pukeutua kauniisti ja muistaa käytöstavat. Näitä tilaisuuksia järjestettiin lähinnä kesäisin. Aikuiset istuivat hienoina juhlapaikan olohuoneessa tai pihalla puutarharyhmissä, me lapset juostiin pihalla omissa leikeissämme ja kävimme välillä hakemassa kahvipöydästä herkkuja. Äiti torui jos oli sukkahousunpolvet vihreänä ruohosta, joku sukulaisista saattoi välillä korjailla tyttöjen kampauksia kun oli lettinauha hukkunut tms. Pojilla oli kauluspaidat ja suorat housut, joillain uskaliaammilla ihan lenkkitossut pyhävaatteiden kaverina. Kaikilla oli hauskaa, ja vanhemmatkin saattoivat rentoutua kun lapsia oli useampia ja eri ikäisiä, ja pääosin koko lapsilauma pysyi juhlapaikan välittömässä läheisyydessä.

Ei. Tämä ei tapahtunut 1940-luvulla, vaan 1980-1990. Ei. Emme ole romaneja tai erityisen uskonnollisia, vaan ihan tavallinen suomalainen tapakristitty perhe.

Tänä päivänä suvun kokoontumiset ovat vaivaannuttavia tilaisuuksia. Vanhemmat saapuvat paikalle katraineen. Äiti, isä, ja ehkä perheen tytär ovat puettuina juhlaviin tamineisiin, nuorimmat ja poikalapset sään ja lämpötilan mukaisesti siisteihin arkivaatteisiin. Vähintään yhdellä lapsista on diagnoosi jonkinasteisesta tarkkaavaisuushäiriöstä. Vähintään yksi lapsista on flunssassa/mahataudissa. Lapsia ei voi päästää silmistä minuutiksikaan, sehän olisi suorastaan heitteillejättö. Lopputuloksena niin lapset kuin aikuisetkin hikoilevat juhlapaikan tukahduttavan kuumassa olohuoneessa. Yksi lapsista makaa keskellä lattiaa huutamassa, räkärihmat poskilla kiiltäen. Perheen prinsessa hakee kaikkien huomiota milloin esittelemällä röyhelöpikkareitaan, milloin julistamalla suureen ääneen kuinka tylsää juhlissa on. Muut lapset vaeltelevat levottomina ympäriinsä ja kiipeilevät vanhempiensa ja muiden juhlavieraiden kimpussa kuin simpanssit.

Mitä helkkaria on tapahtunut?

Olet liian nuori tähän ennen oli kaikki paremmin höpinään

N50

Sitä kutsutaan dementiaksi. N54

Lapsettomat häät ymmärrän, jos kyse on "aikuiseen makuun" järjestetystä iltatilaisuudesta. Mutta rippijuhlat on perinteinen koko suvun juhla, jossa juhlakalukin on (yleensä) alaikäinen. Miksi sinne ei saisi tuoda muita lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei kutsuta esim siksi, että ne vievät tilaa. Meidänkin hääpaikkaan mahtui 80 vierasta ja sopivat 80 saimme kokoon haluamistamme aikuisista. Laskimme, että jos heidän lapsensa kun olisi kutsuttu, niitä lapsia olisi ollut 43.

Toinen syy on se, että jos vanhemmilla on lapsia, he luonnollisesti ovat koko ajan kiinni niissä lapsissaan. Eivät ole niin hyvin läsnä hääparille ja muille vieraille. Juttelevat ja viihdyttävät lapsiaan, joilla alkaa olla helposti tylsää (ellei järjestäjä ole järjestänyt niille lapsille omaa ohjelmaa (mikä onkin kolmas syy olla heitä kutsumatta))

Lisään, että häihin tulivat kaikki, paitsi 2 pikkuserkkua (olivat sisaruksia), jotka vetosivat lapsiinsa. Varmaan ihan tekosyy, kun toinen olisi voinut tulla puolisoineen, jos toinen olisi hoitanut molempien lapsia, kun asuvat lähekkäin.

Ei haitannut heidän tulemattomuutensa. Heidät oli kutsuttu vain kohteliaisuudesta, kun muitakin pikkuserkkua tuli.

Kai sinä sanoit heille, että toinen voi vahtia toisenkin lapsia? Olisin halunnut nähdä tuon tilanteen.

Olisin sanonutkin, mutta ilmoittautuminen ei ollut valitettavasti minulle. Ärsyttää tuollainen naurettava tekosyy. Asuivat lähes naapureina.

Heidän vanhempansa lähtivät juhlista ensimmäisenä ja tekosyynä oli, että koira kaipaa! Vanhemmatkin asuvat siinä ihan lähellä tytärtensä perheitä.

Moni muu pariskunta oli hankkinut lapsenvahdin ja viihtyi puolilleöin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat häät ymmärrän, jos kyse on "aikuiseen makuun" järjestetystä iltatilaisuudesta. Mutta rippijuhlat on perinteinen koko suvun juhla, jossa juhlakalukin on (yleensä) alaikäinen. Miksi sinne ei saisi tuoda muita lapsia?

Varmaan siksi, kun ne lapset varastavat shown. Ovat kaiken keskipisteenä. Vievät kaikkien huomion. Erityisesti vanhempiensa. Ei kyse ollut lastenjuhlasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsettomat häät, mutta eikös yhden läskimamman pitänyt raahata kersansa paikalle, vaikka oli ilmoittanut paikalle vaan itsensä ja miehensä. Istumajärjestys piti laittaa uusiksi heti juhlien alkuun, eikä meillä luonnollisestikaan ollut mitään lapsille sopivaa tarjottavaa (lihapullia tai kalapuikkoja tms. lapsiruokaa)..

Olisi ollut kohteliasta ilmoittaa, että kutsusta huolimatta tuon lapset paikalle, niin olisimme osanneet varautua. Soitto vaikka vielä edellisena iltana tai samana aamuna olisi riittänyt jos tilanne on tullut äipälle yllättäen.

Tuosta on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Me ollaan vielä miehen kanssa naimisissa onnellisena vela-pariskuntana, mutta tuo läskimamma on jo eronnut miehestään. Mies löysi uuden nuoremman, ei ole lisääntynyt uuden vaimonsa kanssa ja tapaa edellisen liiton lapsia enää harvakseltaan... Läskimamma on katkera yh.

Onnikaan ei kestä ikuisesti. Mistä tiedät, vaikka oma miehesikin löytäisi nuoremman ja hankkii lapsia? En yhtään ihmettelisi, kun olet noin pahansuopa ihminen. Jos miehesi on samanlainen, niin sitten olette toisenne ansainneet.  "Läskimamma" tuskin on katkera, kun pääsi tuollaisesta eroon. Luulen, että on hyvinkin onnellinen. Ja lapsetkin ovat varmaan onnellisia, kun ei tarvitse tuollaista isää katsella.

Ollaan molemmat lapsettomassa liitossa omasta vapaasta tahdostamme. Jos mies jostain syystä päättäisikin haluta lapsia, hän voisi ihan vapaasti etsiä sen nuoremman ja lisääntyä. On ihan selvää että ollaan yhdessä vain ja ainoastaan rakkaudesta ja kumpikin voi lähteä milloin vaan siltä tuntuu. Se on ratkaiseva ero velaliiton ja lapsiperheen välillä, velat ovat yhdessä rakkaudesta eikä perheenä pysymisen pakosta.

Ja läskimamma on todellakin katkera, valitettavasti minun on oltava hänen kanssaan tekemisissä. On katkera ex- miehen onnesta kun itse ei ole uutta kumppania löytänyt. Ex matkustelee ja läskimamma valittaa kun ei ota lapsia mukaan. On myös huolissaan kun lapset tapaavat isäänsä niin harvoin etteivät saa "miehenmallia". On myös katkera siitä kun hänellä itsellään ei ole koskaan lapsivapaata. On myös lihonut eron jälkeen lisää kun ei ole aikaa liikunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Yhdet juhlat ovat rippijuhlat ja alkoa ei todellakaan ole tarjolla. Meidän taapero ei ole tervetullut. Isommat lapset saisi kyllä tulla. Mites tässäkin nyt pitäisi toimia?

Ap

En itsekään kutsuisi lapsia juhliin joissa on tarkoitus ihan bailata aikuisten kesken mutta rippijuhlat joihin lapset iästä riippumatta eivät ole tervetulleita kuulostavat jo hieman oudolta

Ymmärrän lapsivapaat juhlat jos ohjelma on jotain k-18 kamaa mutta kyllähän nyt muuten kaikkiin juhliin pitäisi kutsua lapsetkin. Mitäs sit jos suvussa on joku vammainen joka saattaa tahtomattaan mölytä tai mummo joka kulkee pyörätuolilla? Jätetäänkö nämäkin kutsumatta etteivät vain aiheuta vaivaa muussa väessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdet juhlat ovat rippijuhlat ja alkoa ei todellakaan ole tarjolla. Meidän taapero ei ole tervetullut. Isommat lapset saisi kyllä tulla. Mites tässäkin nyt pitäisi toimia?

Ap

En itsekään kutsuisi lapsia juhliin joissa on tarkoitus ihan bailata aikuisten kesken mutta rippijuhlat joihin lapset iästä riippumatta eivät ole tervetulleita kuulostavat jo hieman oudolta

Voihan olla, että osalla kutsuttavista on huonotapaisia/ylivilkkaita/kaiken huomion vieviä taaperoita, joita ei tämän takia haluta paikalle (vaikka ap:n taapero olisikin kiltti ja rauhallinen), joten jotta ei yhden perheen lapsia vain jätettäisi kutsumatta ja näin alleviivattaisi asiaa, on päätetty rajata kaikkien lasten osalta ikä. Näin sitten taataan, että rippijuhlien keskipisteenä on se ripille päässyt, eivätkä ylivilkkaat sukulaislapset.

Onhan se sille rippikoululaisellekin kai mukavaa, että hänen suuri päivänsä on oikeasti hänen päivänsä, ja vieraat keskittyvät sen juhlistamiseen, eivät lasten kaitsemiseen? Voi jopa olla, että ripille päässyt itse on toivonut, ettei omissa ensimmäisissä isoissa juhlissa olisi koko suvun lapsikatrasta viemässä kaikkea huomiota, vaan saisi ensimmäiset vähän aikuisemmat juhlat, joista nauttia. Ei kai se, että juhlakalu on vielä alaikäinen, tarkoita sitä, ettei hänen juhlissaan nyt olisi niin paljon väliä, kuinka siellä käyttäydytään. Todella ikävä tuollainen asenne, että riparilaisen juhlat kyllä voi "pilata", mutta oikeiden, aikuisten ihmisten juhlat ovat sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omat lapset oli pieniä, niin ihmettelin väkeä, jonka mielestä lapset ei kuulu juhliin. Tosin koskaan ei itse sellaista kutsua saatu, lapset oli rauhallisia, jaksoi istua häissä ja hautajaisissa kirkossa sen parikymmentä minuuttia kirkumatta ja olematta häiriöksi. Varsinaisissa juhlissa oli mukana pientä tekemistä, joten viihtyivät ihan hyvin, vaikka kännykässä oli pelkkä matopeli.

Vasta myöhemmin tajusin, että tuo oli poikkeuksellista. Nyt en missään nimessä suostu kutsumaan juhliin ketään alle 12v ikäistä, koska vanhempien käytöstavat ovat hukassa. Lapset saavat tehdä mitä tahansa, vanhemmat korkeintaan vilkaisevat perään. Lisäksi oletetaan, että aina on joku muu, joka viihdyttää lapsia ja että jokainen juhla on lastenjuhla. Viimeksi kyseltiin lauantaina possujunan perään yo-juhlissa ja ettei ollut edes pomppulinnaa!

Onko tullut mieleen, että lapsia on hyvin erilaisilla temperamenteillä? Ärsyttää aina ihan suunnattomasti nämä rauhallisten lasten vanhemmat, jotka ottavat lastensa rauhallisuuden oman ylivertaisen kasvatuskykynsä näytöksi. Toki jokainen katsokoon omien lastensa perään, mutta kaikki _pienet_ lapset ei yksinkertaisesti pysty ja kykene istumaan hiiskumatta paikallaan vaikka miten päin kasvattaisi, koulisi ja älylaitteen kouraan iskisi.

Mun miehen poika on äitinsä mielestä tuommoinen "oikein tempperamenttinen vahvatahtoinen poika" jota ei saa käyttäytymään kunnolla millään. Kappas vaan kun ei tarvittu kuin yksi kerta kun mies kantoi pelleilevän pojan herkkujen äärestä ruokapöydästä pois ja ulos kun oltiin mun siskon häissä. Sen jälkeen on kyennyt poika käyttäytymään ihan nätisti. Tietysti mitään tuntikausien hiljaa istumista ei odotetakaan mutta kyllä hetki pitää osata olla kunnolla.

Äitinsä komentaminen/kieltäminen kun on älä Vili viitsi ottaa sitä, Vili kuulitko, Vili sanoiko äiti jotain, VILI!!!!! -Äh, ei se mitään usko, tehköön mitä onkaan tekemässä. Aika samaa käytöstä näkee näillä muillakin vanhemmilla joiden lapset ei vaan muka pysty olemaan hetkeäkään rauhassa ja kunnolla.

Ja jos se lapsi ei kykene käyttäytymään kunnolla, syystä tai toisesta, vanhemman tehtävä on poistaa se lapsi paikalta että vihkiminen/hääjuhla/päättäjäisissä reksin puhe/Pirkko-tädin 80-juhlat saa jatkua rauhassa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?