Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei antanut tyttäremme tuoda tyttöystäväänsä serkun yo-juhliin
03.06.2018 |
Nolottaa edelleen, vaikka muut sukulaiset eivät tiedäkään, miten vanhanaikaisen ukon kanssa olen aviossa. Tyttäremme (27) tuli viime syksynä kaapista ja kertoi seurustelevansa naisen kanssa. Hän on ennen tapaillut ainakin meidän tietomme mukaan aiemmin vain poikia ja asia olikin melkoinen yllätys ja järkytys myös itselleni. Sain sen sulateltua kuitenkin muutamassa viikossa, toisin kuin mieheni. Tyttäremme olisi halunnut tuoda tyttöystävänsä avecina serkkunsa yo-juhliin ja tyttären saama kutsu sisälsi myös mahdollisuuden ottaa seuralainen. Tämä oli kuitenkin miehelleni ehdoton ei ja hän kielsi jyrkästi ettei juhliin siedä tuoda "mitään lepakoita" ja mitä siihen sitten sukulaisetkin sanoisivat. Tytär-isä suhde on jo alunperin ollut heikko erilaisten arvomaailmojen ja maailmankatsomuksen sekä miehen etäisyyden takia, joten tuntuu pahalta, että mies vain syventää kuilua. Toisaalta ymmärrän myös hänen vanhoja uskomuksiaan ja tarvetta olla joutumatta huomion keskipisteeksi, en itsekkään välittäisi joutua vastailemaan uteluihin tai järkyttää sukumme vanhimpia, joista monet ovat melko uskovaista sakkia.
Sanoin tyttärellemme että hän voi tuoda kenet haluaa, jos se on hänelle tärkeää ja kukaan ei tuomitse, mutta ilmeisesti isän pelottelut olivat liikaa ja hän tuli juhliin yksin. Hän myös sanoi minulle, ettei aio tulla hetkeen käymään luonamme. Miten tälläisessa tilanteessa pitäisi toimia? Tytär tuntuu olevan tosissaan tyttöystävänsä kanssa ja emme mekään voi ikuisesti "salailla" hänen kumppaninsa sukupuolta kyseltäessä. Ja onko tytön ja mieheni isä-tytär suhdetta enää mitenkään mahdollista korjata ja saada miestä ymmärtämään että naisetkin voivat rakastua toisiinsa?
Kommentit (40)
Nehän olivat serkun juhlat, eivät miehesi. Vähintään miehesi täytyy ymmärtää, että tyttärenne on ihan vapaa ihminen kulkemaan tyttöystävänsä kanssa ympäri kaupunkia ja ihan ilman kenenkään lupaa.
Asiahan ei ratkea muulla kuin sillä, että miehesi hyväksyy tyttären homoseksuaalisuuden.
En ole asiantuntija mutta käsittääkseni on olemassa tahoja, joilta voit saada tietoa siitä, miten isä oppisi elämään asian kanssa ja saisi pidettyä välit tyttäreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tytär tahtoisikin etäälle isästään hetkeksi (kukapa ei tuossa tilanteessa) niin älä sinä pilaa välejäsi häneen vaan käy vaikka yksin kylässä. Miehesi on mitä on, ei häntä voi pakottaa tytärtään hyväksymään. Ehkä aika auttaa.
Eikö kenenkään mielestä ole outoa, että 27-vuotias nainen ylipäänsä keskustelee isänsä kanssa siitä, kuka hänen avecinsa on, ja ”saako” tämän tuoda jonkun kolmannen henkilön partyihin vai ei?
Kyllä ihmisille täytyy antaa aikaa sopeutua saman sukupuolisten suhteisiin. Varsinkin silloin kun kyse on omasta jälkeläisestä . Emme me ole , kaikki ainakaan , niin suvaitsevaisia , että suhde olisi vain pelkkä ilmoitusasia . Niin se vain on koska ei naispari/miespari nyt niin yleistä Suomessa vielä ole eikä kaikki sitä tule ikinä oikein helposti ikinä hyväksymään . Toivotaan , että tuo isä sulattaa jutun ja ajattelee , että jokainen , myös hänen lapsensa , saa elää mielensä mukaista elämää ja olla suhteissa kenen kanssa haluaa . Jos tytär on viisas hän antaa isälleen aikaa ja pyytää isää miettimään ja kertomaan , vaikka kirjeellä jos puhevälit ei toimi , mikä häntä tässä eniten haittaa ? Isä saa aikaa sopeutua , se ei ole itsekästä mikäli tytär/isä välit halutaan saada joskus taas normalisoitua .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu miehen kanssa, kysy haluaako hän menettää tyttären ja mahdolliset tulevat lapsenlapset. Sitten anna asian olla. Mies luultavasti suuttuu, mutta toivottavasti myös saa sysäyksen miettiä asiaa.
Äidin pitää pitää välit tyttäreen ja käydä sitten itse tapaamassa heitä, muuten tytär päättelee että äiti on ottanut isän puolen asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä kokee asian jokseenkin näin:
Saman sukupuolen suhteet ovat steriilejä suhteita; niistä puuttuu sukupuolten välinen dynamiikka ja jännite sekä mahdollisuus elämän jatkumiseen.
Normaaliin kehitykseen kuuluu "tytöt/pojat ovat ällöjä" vaiheen ohittaminen ja parisuhteeseen kypsyminen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tämä vaatii aikuismaisempaa kypsyyttä ja tietotaitoa, jota opetellaan koko elämän ajan, kun taas saman sukupuolen kaverisuhteiden dynamiikka opitaan jo lapsena. Saman sukupuolen suhteet ovat monesti tuon kehityksen pakoilua ja itsensä suojelua, kun voimat eivät riitä noihin aikuisuuden haasteisiin.
Miehillä myöhemmän iän saman sukupuolen suhde voi olla epätoivoa pitkän yksinäisyyden edessä ja julkikuva vaatii homouden identiteettiä, ettei tarvitsisi tunnustaa tuota syytä. Toki miehissä on myös paljon niitä, joista homous näkyy jo lapsena naisellisista maneereista ja miesten seksuaalisuus onkin selkeämpää ja jäykempää kuin naisten, kun taas naisilla on normaalia konfliktinen suhtautuminen miesvartaloon ja verbaaliset heitot, joita pidettäisiin miehen naisiin kohdistamana homouden tai naisvihan merkkinä.
Naisten sukupuolielämä on yksityisempää ja järjestyy ikään kuin kulissien takana itsestään; lukuiset miehet tuovat itseään koko ajan sulavasti esille ja molemmat voivat kasvonsa säilyttääkseen pitää tietyn etäisyyden ja kaveruuden verhon, kunnes nainen päättää näyttää vihreää valoa jollekin näistä miehistä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että nainen esiintyy lesbona jossain toisessa tilaisuudessa tai kontekstissa eikä tämä varmasti usein haittaakaan sitä miestä, jonka kanssa nainen myös makaa. Lesbouden identiteetti voi olla naiselle myös trendiasia, huomioasia tai jotain muuta hetkellistä, varsinkin kun naisilla on passiivisemman roolinsa takia mahdollisuus kehystää oma tilanteensa sillä tavalla, että ei vain ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä. Median vaikutuksen myötä osa naisista yhdistää lesbouden itsenäisyyteen, kovuuteen ja positiiviseen kapinallisuuteen, jossa ei tarvita miehiä eikä 'alistuta' miehille, vaikka myös julkiset lesboparit voivat olla toisilleen kateellisia miehiltä saadusta huomiosta.
Jos nainen haluaa lapsia, voi hän kuitenkin tehdä niitä tai adoptoida isättömään perheeseen paljon helpommin kuin mies äidittömään perheeseen, joten tämäkin ongelma on hoidettu. Tämä on ehkä se asia, mikä joitakin ihmisiä varsinkin nykyään tässä identiteettiasiassa ärsyttää eli ihmiset tai lähinnä naiset voivat edelleen poimia rusinat pullasta näistä perinteisistä arvoista ja toiminnoista eli tässä tapauksessa lisääntymisestä ilman, että opettelevat elämään vastakkaista sukupuolta edustavan aikuisen kanssa ja lapsen kanssa voi olla vielä rankempaa. Miehen taas täytyy isäksi päästäkseen lähes aina opetella sosiaalisia taitoja, jotta pärjäisi ensin edes naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän isääkin.
Ei olisi helppo pala niellä asiaa tuolla tavalla, että oltaisiin lesbokaveria ihan perhejuhliin suoraan tuomassa. Minusta joku serkun YO-juhla ei ole oikea paikka esitellä omaa seksuaalista suuntautumistaan ensi kertaa suvulle, koska se veisi juhlien pääasian, eli ylioppilaaksi pääsyn, täydelliseksi sivuseikaksi. Kaikki supisisivat vain tästä lesbouutisesta.
Esitelköön tytär kumppaninsa vaikka jossakin pienemmässä yhteydessä, kyläillessä tms. Kyllä se asia kiertää sitten eteenpäin sukulaisillekin tiedoksi aikanaan.
Ikävä tilanne - miestäsi ei voi mikään pakottaa hyväksymään tyttäresi suhdetta, ja ikävä kyllä se tulee vaikuttamaan heidän väleihinsä. Toivottavasti kuitenkin he kykenevät jossain vaiheessa edes jonkinlaiseen kanssakäymiseen, jos se on molempien toive kuitenkin. Sinun ei kuitenkaan tarvitse mennä miehesi mukana tässä asiassa, vaan mielestäni voit pitää yhteyttä tyttäreenne ihan miten mielit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olit itsekin aluksi järkyttynyt kuultuasi tyttäresi seurustelusta? Ymmärrän hyvin hänen ratkaisunsa olla olematta tekemisissä teidän vanhempien kanssa. Sinuna eroaisin miehestäsi. En voisi olla enää yhdessä, jos toinen osoittautuisi noin suvaitsemattomaksi ja vanhanaikaiseksi jääräksi silläkin uhalla, että välit omaan lapseen katkeavat. Itse olen sanonut lapsilleni jo varhaisessa vaiheessa, heidän ollessaan teinejä, että meille ovat tervetulleita niin tyttö- kuin poikaystävätkin. On ihana asia, että löytää jonkun, jota rakastaa. Riittää, että on ihminen ihmiselle. Vanhoja, uskovaisia sukulaisia voi mainiosti järkyttää; on heidän oma asiansa, mitä ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Missä lähetetään ylioppilasjuhliin kutsu jossa mainitaan vielä avec?
Kyllä mulle tuli. Miksi ei olisi? En ymmärrä?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta joku serkun YO-juhla ei ole oikea paikka esitellä omaa seksuaalista suuntautumistaan ensi kertaa suvulle, koska se veisi juhlien pääasian, eli ylioppilaaksi pääsyn, täydelliseksi sivuseikaksi. Kaikki supisisivat vain tästä lesbouutisesta.
Ihan tosissaanko nykyään lesbous on joku uutinen josta pitää supista eikä muista aiheista pystytä enää puhumaan? :D Itse aikanaan otin tietysti silloisen tyttöystäväni elikkä avopuolisoni omiin ylppäreihin matkaan (kukapa puolisoa ei kutsuisi) ja monelle vieraalle nyt tuskin tuo meidän suhde oli tuttu siihen mennessä ollut. Tapana ei ole ollut pitää isoa ääntä suhteista, mutta ei salaillakaan. Kuten ymmärtääkseni monet heteroparitkin tekee. Eipä mennyt juhlavuudet supinaksi ja pääpaino taisi kuitenkin olla siinä valkolakissa. Tästä on kymmenen vuotta aikaa ja tuntuu kyllä uskomattomalta että vuonna 2018 jonkun parisuhde olisi oikein skandaalin aineksia.
Meillä oli siskontytön yo-juhlat, mutta eipä kukaan 3 aikuisesta lapsestani kysynyt minulta, kenen kanssa saa tulla vai tuleeko yksin. Kummallista, että asia edes tulee vanhempien kanssa puheeksi ellei sitten tarkoituksella halua aiheuttaa pahaa mieltä.
Joskus mietin, että miksi nimenomaan ei-heterot tekevät suhteestaan niin ison numeron, että kaikkien pitää sitä kummastella. Siellä siskontytön yo-juhlissa rupatteli muutamia poika- ja tyttöpareja, joista ei tiennyt, että ovatko paikalla kaveripohjalta, vasta siellä tavanneita vai parisuhteissa. Kukaan ei kyhjännyt toisen kyljessä, muutenkaan ei osoitettu mitenkään näkyvästi suhteiden laatua eli oltiinko esim. eron partaalla vai vasta eilen kohdattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta joku serkun YO-juhla ei ole oikea paikka esitellä omaa seksuaalista suuntautumistaan ensi kertaa suvulle, koska se veisi juhlien pääasian, eli ylioppilaaksi pääsyn, täydelliseksi sivuseikaksi. Kaikki supisisivat vain tästä lesbouutisesta.
Ihan tosissaanko nykyään lesbous on joku uutinen josta pitää supista eikä muista aiheista pystytä enää puhumaan? :D Itse aikanaan otin tietysti silloisen tyttöystäväni elikkä avopuolisoni omiin ylppäreihin matkaan (kukapa puolisoa ei kutsuisi) ja monelle vieraalle nyt tuskin tuo meidän suhde oli tuttu siihen mennessä ollut. Tapana ei ole ollut pitää isoa ääntä suhteista, mutta ei salaillakaan. Kuten ymmärtääkseni monet heteroparitkin tekee. Eipä mennyt juhlavuudet supinaksi ja pääpaino taisi kuitenkin olla siinä valkolakissa. Tästä on kymmenen vuotta aikaa ja tuntuu kyllä uskomattomalta että vuonna 2018 jonkun parisuhde olisi oikein skandaalin aineksia.
Tietenkin fiksut ihmiset osaavat esittää, ettei tuo ole mikään iso juttu. Mutta selkäsi takana varmasti puhuttiin, mikäli et ennen YO-juhliasi ollut koskaan aiemmin esitellyt lesbouttasi.
Se nyt vaan on niin, ettei kaikkien tarvitse olla hyväksymässä kaikkea. Jokainen elää tyylillään. Isäni ei hyväksynyt veljeni homoutta. Koskaan eivät olleet kovin läheisiä, mutta tämä oli täydellinen stoppi. Isäni koki epäonnistuneensa kasvattajana. Itsekin olen hyvin vähän veljeni kanssa tekemisissä. Viiteen vuoteen ei olla nähty. Maailmat joissa elämme ovat hyvin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin fiksut ihmiset osaavat esittää, ettei tuo ole mikään iso juttu. Mutta selkäsi takana varmasti puhuttiin, mikäli et ennen YO-juhliasi ollut koskaan aiemmin esitellyt lesbouttasi.
No olinhan minä esimerkiksi asumalla yhdessä tämän henkilön kanssa ja nukkumalla samassa sängyssä. Miten lesboutta esitellään? Esitelläänkö heteroutta? Ei kai nyt hemmetti vie ketään voi toisten arkiset asiat kiinnostaa niin paljon että niistä jaksaisi vielä selän takana puhua. Enpä ole tähänkään päivään mennessä huomannut että asiaan kiinnitettäisiin erityistä huomiota, kuten en itsekään jaksa päätäni toisten suhteilla vaivata. Ehkä joskus jos niissä on törkeä määrä väkivaltaa tai muuta huolestuttavaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei niitä välejä voi korjata, jos miehesi ei kasva ja pyydä anteeksi.
Tosiasia on, etteivät aikuistuneet lapset tarvitse vanhempiensa lupia yhtään mihinkään.
Itse olen lähtenyt siitä, että äitinä tuen lapsiani ja ilman muuta hyväksyn heidän rakastettunsa (elleivät ole tunnettuja väkivaltarikoksista tuomittuja rangaistusvankeja tai parantumattomia auervaaroja). Onneksi ei ole ollut sellaisia kumppaneita tulossa, jotka eivät olisi minulle kelvanneet. - Asenteeni perustuu omiin kokemuksiin siitä, millaista nuorella on, kun arvostellaan valittuani (juurikin 'isän' taholta). Olemme kuitenkin pitkässä liitossa ja jo onnellisessa isovanhempivaiheessa.
Kun etäännytätte lapsenne itsestänne, on vaarana, että mahdollisella lapsenlapsellanne ei ole isovanhempia äidin puolelta - mikä olisi menetys kaikille osapuolille.