On niin kamalaa, kun on tuo nuorinkin poika.

20 vuotta sitten olimme mieheni kanssa todella onnellisia, kun menimme yhdessä sairaalaan, kun minun synnytykseni alkoi. Se oli samalla sekä elämämme paras että kamalin päivä. Paras päivä se oli siksi, että meille syntyi poikamme Vili Petteri, joka on meidän vanhempien lempilapsi ja suosikki. Kamalaa oli se, kun yllättäen mahasta alkoi tulemaan ulos toinenkin poika, joka on Vili Petterin identtinen kaksoisveli. Sitä yritettiin työntää takaisin kohtuun, mutta ulos se sieltä väkisin tuli ja sen nimi on Uuno Yrjö, jos oikein muistamme. Kuitenkin häntä kaikki vihaa, erityisesti me vanhemmat ja Vili. Se toinen poika on ihan kamalan tyhmä ja ruma, enimmäkseen se makaa kellariin sille rakennetussa häkissä lattialla itkemässä paitsi silloin kun se on tekemässä kotitöitä. Kouluun emme ole sitä päästäneet, mutta kyllä se on jotain oppia saanut, koska se joutuu aina tekemään Vilin läksyt. Vaatteina sillä on mustasta jätesäkistä tehty vaate, jonka alla sillä on Vilin vanhat kalsarit ja t-paita. Ruoaksi se saa päivittäin homeisen leivänpalan, lasillisen hapanta maitoa, vähän perunan kuoria ja kaikki ne ruoantähteet, jotka muuten joutaisivat biojätteeseen. Sen rakkain tavara on luultavasti tyhjä pullo, joka sillä on leluna, paitsi että nyt se tyyppi on rikkonut sen ja viiltelee sen palasilla haavoja pitkin ihoa, mikä on todella ällöttävää, koska sen iho on täynnä verta ja märkää vuotavia tulehtuneita ja haisevia haavoja.