Lue keskustelun säännöt.
Mitä h*lvettiä teen tuon muksun kanssa?!
03.06.2018 |
Nyt apuja oikeesti! Meillä on neljä peräkkäin syntynyttä pientä lasta, joista toiseksi vanhin täyttää ihan kohta neljä vuotta. Hän on heittäytynyt viime aikoina aivan mahdottomaksi. Käyttäytyy epätyypillisesti aiempaan nähden ja todella ailahtelevasti; yhtenä hetkenä mitä herttaisin pikku ihminen ja seuraavana yksi h*lvetin p*rkele. Syitä mm.se kun aamulla pukeutuessa housun lahje on vinossa tai se että omenanpala on lautasella jotenkin väärinpäin. Raivareita siis ihan turhan tuntuisista syistä useita kertoja päivässä ja joka kerta antaa kyllä ihan täyslaidallisen; huutaa, heittää tavaroita, kirkuu, potkii, lyö yms. Lisäksi kiusaa sisaruksiaan sen minkä kiukkukohtauksiltaan kerkiää. Eikä suostu syömään oikeastaan mitään, edes mitkään lasten perinteiset herkkuruoat kuten makaroni, pizza, hampurilaiset ei uppoa. Makeita herkkuja olisi vaan koko ajan saatava ja koska niitä saa vain silloin kun on syönyt pääruokaa edes kohtuuhyvin niin häneltä jää usein jälkkärit väliin - ja toki raivarit siinä sitten on paikallaan. Toisinaan jättää aterioita kokonaan väliin, kun ei suostu syömään yhtään mitään tarjotuista. Ihan peruskotiruokaa laitellaan kuitenkin ja toisille kyllä maistuu. Hermorauniona olen jo ihan tästäkin syystä ja sitten vielä kaikki muu päälle. Alkaa vaikuttaa koko perheen jaksamiseen ja toiset lapset reagoivat levottomasti tän yhden temputellessa, monesti alkavat huutaa kurkku suorana jokainen ja parhaassa tapauksessa hakata toisiaan tai esim. päitään seinään. Meillä vanhemmilla alkaa myös olla pinna vähän turhan tiukalla. Suorastaan pelolla odotan kesälomaa kun ollaan kaikki yhdessä pitempi aika. Vinkkejä kiitos.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt uhmaikää ja sisarusparvessa mahdollista "sivuunjäämisen" tunnetta ja että muksu hakisi huomiota nyt negatiivisen kautta. Siksi olen koettanut panostaa positiiviseen huomiointiin aina kun vaan mahdollista; otan syliin, kutitellaan ja hassutellaan, lähdetään joskus vain hänen kanssaan kahdestaan käymään jossain. Sama isoimman lapsen kohdalla, pienemmät nyt ei sillain vielä välitä... Onhan se sen hetken helpompaa, mutta ehkä kahta kauheampaa kun tullaan takaisin :/ Reality bites.
Ideoita tuohon ruokailuhommaan? En voi antaa hänen syödä vain makeaa tai alkaa järjestää jotain toiveruokia yhdelle jos kaikki muut syövät sitä mitä nyt ruokana sillä kertaa on. Olisi ihan loputon suo se.
Ap.
Voisko jälkiruoat vaan jättää pois kaikilta, niitä ei kai arkiaterioilla tarvita. Syö samaa ruokaa kuin muutkin, sen verran kun syö. Seuraavalla aterialla sitten enemmän jos ei edellisellä maistunut. Kyllä se energiansaanti päivän mittaan tasoittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger.
T: Sellaisen 18v:n äiti
P.S. Pieni lapsi, pienet murheet.
Aistiyliherkkyydetkin voi saada aikaan tuollaisia muiden näkökulmasta pikkuasioista kilahtamisia.
Vierailija kirjoitti:
Asperger.
T: Sellaisen 18v:n äiti
P.S. Pieni lapsi, pienet murheet.
Tämä tuli Mullakin yhtenä vaihtoehtona mieleen. t. Aistiylihekkyyksistä kommentoinut
Jos molemmat vanhemmat paikalla, toinen huolehtii muista ja toinen antaa kaiken huomion uhmakohtauksen kourissa pyristelevälle. Jos olet yksin, joudut selviytymään yksin. Säilytä malttisi, koska olet lapsen ainoa turva ja hän luottaa siihen, että vanhempi auttaa häntä.
Alle 4-vuotias on vielä kovin pieni, eikä pysty järjestämään asioita kohdalleen. Haastavan tilanteen hoitaminen on vanhemman tehtävä ja velvollisuus.
Kipaise kirjastoon lainaamaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Saat tietoa, jonka avulla opit ymmärtämään mistä lapsen käyttäytymisessä voi olla kysymys sekä käytännön vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ei erivapauksia ruokailun suhteen
2. Jos käyttäytyy huonosti pöydässä niin ruokailu päättyy siihen
3. Ruokaa on tarjolla vain määrättyinä aikoina, ei siis välipaloja vaikka lapsi valittaisi nälkää
Vierailija kirjoitti:
Asperger.
T: Sellaisen 18v:n äiti
P.S. Pieni lapsi, pienet murheet.
Tai ADD
T: Sellaisen 17-v:n äiti
P.S. Todellakin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta voi ja tulee kurittaa jos tottelemisen kanssa on ongelmaa. Sekä lapset että aikuiset tarvitsevat rangaistuksen uhan "kirittämään" sääntöjen noudattamisessa. Ilman sitä säännöt ja määräykset ovat pohjimmiltaan vain suosituksia.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on ollut joku erittäin hyvä syy lisääntyä reippaasti lyhyellä tahdilla, palauttakaa tämä hyvä syy nyt mieliinne ja jo pitäisi jaksaa paremmin. Koska kyllähän te vastuullisina vanhempina tiesitte, että teillä tulee olemaan erittäin rankkaa. Nyt sitä punnitaan.
Kannattaa kuitenkin yrittää keskittyä siihen positiiviseen huomioimiseen, sitähän tuo napero on täysin vailla nyt. Ja ennen romahdusta, ottakaa perheneuvolaan yhteyttä ja kesksutelkaa siellä teidän ongelmistanne. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, saatte hyviä neuvoja sieltä.
Ja uhmaikät menee aikanaan ohi, toisilla pidemmäksi aikaa kuin toisilla.
Kiitos vaan kettuilusta, syy oli oikein hyvä kyllä. Tiedossa oli myös, ettei tule olemaan helppoa, mutta sitä ei kerrottu että neuvojen kysyminen olisi jotenkin noloa.
Kiitos myös asiallisista ajatuksista. Olemme vastuullisia vanhempia ja parhaamme haluamme antaa lapsillemme. Joskus on vaan vaikeaa nähdä asioita oikein, kun on liian lähellä/sisällä. Mutta kommenttien perusteella vaikuttaisi sille, että oikeaan suuntaan ollaan osattu ohjautua kuitenkin. Hyviä vinkkejä ja ajatuksia on tullut tässä kyllä :)
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger.
T: Sellaisen 18v:n äiti
P.S. Pieni lapsi, pienet murheet.Tai ADD
T: Sellaisen 17-v:n äiti
P.S. Todellakin!!!
Tai ihan normaali mukula joka on hieman vahvemmalla temperamentilla siunattu.
T. Neljän sellaisen lapsen äiti
Ps. Usko pois!
Tai sitten voi olla vaan tavallista herkempi lapsi ilman mitään diagnoosia. Itsellä on tällainen, joka ei voi käyttää mitään kiristäviä vaatteita jne. Tällainen lapsi kuormittuu myös helposti melusta, ihmisjoukoista, liioista virikkeistä ym. Ylikierroksilla on levoton ja kärttyinen. Normaalitilassa on tavallinen ja rauhallinen. Tästä löytyy esim kirja Erityisherkkä lapsi. Myös kirjassa Tulistuva lapsi on vinkkejä hankaliin tilanteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt uhmaikää ja sisarusparvessa mahdollista "sivuunjäämisen" tunnetta ja että muksu hakisi huomiota nyt negatiivisen kautta. Siksi olen koettanut panostaa positiiviseen huomiointiin aina kun vaan mahdollista; otan syliin, kutitellaan ja hassutellaan, lähdetään joskus vain hänen kanssaan kahdestaan käymään jossain. Sama isoimman lapsen kohdalla, pienemmät nyt ei sillain vielä välitä... Onhan se sen hetken helpompaa, mutta ehkä kahta kauheampaa kun tullaan takaisin :/ Reality bites.
Ideoita tuohon ruokailuhommaan? En voi antaa hänen syödä vain makeaa tai alkaa järjestää jotain toiveruokia yhdelle jos kaikki muut syövät sitä mitä nyt ruokana sillä kertaa on. Olisi ihan loputon suo se.
Ap.
En keksi tuohon ruokahommaan muuta kuin meillä toteutetun: makeaa vain karkkipäivänä (meillä oli lauantai.
Jos on tapana syödä jälkiruokaa, senkin pitää olla osa (herkuksi naamioitua) terveellistä ateriaa. Esim. annos täysjyvämanna- tai -riisipuuroa, jossa tuoretta marjaa tai hedelmää koristeena.
Eikö Niistä jälkiruuista voi tehdä terveellisiä. Marjoja hedelmiä maitotuotteita ilman mitään turhia sokereita. Miksi totuttaa lapsi yltiömakeaan. Näin jälkkäri olisi osa terveellistä ateriaa. Ja jopa kunnon ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö Niistä jälkiruuista voi tehdä terveellisiä. Marjoja hedelmiä maitotuotteita ilman mitään turhia sokereita. Miksi totuttaa lapsi yltiömakeaan. Näin jälkkäri olisi osa terveellistä ateriaa. Ja jopa kunnon ruokaa.
Meillä kokeiltiin tuota. Jälkiruuaksi oli pelkkää sokeroimatonta punaherukkasurvosta ja ajateltiin, että lapsi välttyy sokeririippuvuudelta ja sokerin tuomilta terveyshaitoilta. Mutta ei se toiminut, kunnallinen tarha kieltäytyi yhteistyöstä ja sokeririippuvuus tuli sitä kautta. Nyt kouluikäisenä lapsi vetää karkkia aina kun silmä välttää mm. koulumatkoilla ja kaverin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger.
T: Sellaisen 18v:n äiti
P.S. Pieni lapsi, pienet murheet.Tämä tuli Mullakin yhtenä vaihtoehtona mieleen. t. Aistiylihekkyyksistä kommentoinut
Ja mulla. Meillä samanlaista pelleilyä, onneksi yksi lapsi vain lievällä autismilla. Onko tavaroiden järjestelyä riveihin/torneiksi, oliko puheenviivästymää, tykkää keksityistä sanoista, aistiyliherkkyyttä esim ei halua olla sylissä kun jännittävissä tilanteissa ja vaatteistaan tarkka (mieluiten ilman), osaa hahmottaa hyvin (palapelit jne), on innokas veden juoja, tytöillä hirveä fanitus esim. barbeihin/poneihin, kova ääni huutaessa, vilkas?
Toki voi olla pelkkää uhmaa, mutta tuo ruokailu kuulosti vaan niin tutulta, että pakko mainita tämäkin vaihtoehto. Itse olin täysin varma aluksi että lapsellani ei ole mitään, kunhan on vaan temperamenttinen, mutta sitten ihmettelin pelonsekasin tuntein, että miten vähän reilu 1v on osannut järjestellä tavaroita niin tarkasti, että samassa "järjestelyteoksessa" on sekä syvyyksien ja palikoiden korkeuksien kanssa leikitelty ja täysin virheettömästi. Ne oli välillä jopa vähän pelottavia..
Niin joo, ne meidän "jälkkärit" on yleensä aina jotain hedelmiä tmv. Pyhinä jotain "parempaa" sitten ehkä, aina ei oo mitään muuta kuin se pääruoka.
Pelottaa vaan, että ollaan vielä joskus uutisissa perheenä, joka piti lasta nälässä ja riudutettiin aliravitsemukseen :/ Muru kun saattaa ihan hyvin olla vaikka koko päivänkin syömättä kun sille päälle sattuu. Sama juttu päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Niin joo, ne meidän "jälkkärit" on yleensä aina jotain hedelmiä tmv. Pyhinä jotain "parempaa" sitten ehkä, aina ei oo mitään muuta kuin se pääruoka.
Pelottaa vaan, että ollaan vielä joskus uutisissa perheenä, joka piti lasta nälässä ja riudutettiin aliravitsemukseen :/ Muru kun saattaa ihan hyvin olla vaikka koko päivänkin syömättä kun sille päälle sattuu. Sama juttu päiväkodissa.
Unohtui allekirjoittaa.
Siis ap.
Mun kuopus on herkkä suuttumaan, ja just 3-4v sai ihan hirveitä raivareita, vaikka meillä on vain 2 lasta ja ikäeroa 5.5 vuotta eli kuopus sai kyllä todella paljon huomiota. Hän tosin ei raivaria joka päivä saanut, suutahduksia oli ehkä joka päivä yksi ja pahoja raivareita ehkä 2 kertaa viikossa. Mulle tää oli vaikeaa, koska esikoinen ei oikeastaan koskaan raivonnut mistään ja harvoin suuttuikin, mutta lapset ovat jo syntymästään erilaisia keskenään. Hän vielä käski mun mennä pois eikä antanut lohduttaa tai auttaa. Istuin sitten siinä vierellä ja puhuin rauhoittavasti, että joo sä olet tosi vihainen, kohta se menee ohi (joskus suuttui siitäkin vielä enemmän, jolloin olin hiljaa). Kun hän rauhoittui, tuli itse syliin ja halailtiin pitkän aikaa ja vakuutin, että on ihan normaalia suuttua ja saa suuttua, äiti rakastaa aina. Tarvittaessa käytiin sitten läpi että lyödä ja potkia ei saa (tietty myös estin lyömisen ja potkimisen fyysisesti kun sitä tapahtui).
Nyt tyttö täytti juuri 4v ja on vieläkin tulinen, mutta esim. ei koskaan enää lyö tai potki. Pk:ssa ei ole koskaan aggressiivinen, vain kotona.
Jätä se si..!