Ihmisen elämän huippukohta on 16-vuotiaana - moniko on tullut ajatelleeksi, miten lyhyt tuo huippukohta oikein on?
Miettikää nyt oikeasti: yksi vuosi! Käytännössä muutaman kuukauden. Sehän menee ohi melkein yhdessä hujauksessa.
Kommentit (18)
Ehkä joku koulukiusaajakovis saavuttaa elämänsä lakipisteen 16-vuotiaana, mutta minulla se on vasta edessä päin.
Millä perusteella se olisi huippukohta? Ei minulla ainakaan todellakaan ollut.
Sehän oli melkein paskinta aikaa! xD Älkää nyt uskoko kaikkea hömppää.
N47
Minun mielestäni on kamalaa että tuota ikävuotta glorifioidaan niin paljon. Itse lapsena suurinpiirtein odotin että kaikki unelmat tulee toteen ja asiat paranevat kunhan täytän 16. Vielä mitä, se oli pahin isku sen astista elämää - varsinkin kun siihen oli ladattu niin paljon odotuksia.
Olin aloittanut lukion, kun täytin 16 vuotta. Onneksi kukaan ei sanonut, että nyt on sinun elämän huippukohta. Onneksi tuon jälkeen on tullut paljon parempia vuosia. Parhain oli se vuosi, kun täytin 40.
Ai millä perusteella tuo on huippukohta? Tuleeko tuo jostain historiasta, kun ennen mentiin nuorena naimisiin ja sen jälkeen elämä oli yhtä lasten tekoa ja raskasta työtä? Nälkä ja sairaudet piinasivat jne.
Hyvä vitsi! Kyllä elämä nyt 26 vuotiaana on paljon mahtavampaa kuin epävarmana, finninaamaisena kynnysmattona.
Ap saisko edes yhden perustelun, lähteestä puhumattakaan?
Luulisi, että fyysinen huippukohtakin saavutettaisiin vasta sitten, kun kroppa on täysin kehittynyt. Henkisestä puolesta nyt puhumattakaan.
Onneksi miehet on parhaimmillaan tälleen hopeakettuna.
Jos joku olisi minulle 16-vuotiaana sanonut että nyt on elämän huippukohta ja sitten mennään alas päin en sitä vuotta olisi vaivautunut elämään loppuun asti. Oli kamalaa.
Tuleeko tämä ajatus amerikkalaisesta "sweet sixteen"-sanonnasta?
Ei todellakaan ollut elämäni parasta aikaa.
Eihän silloin ole edes täysi-ikäinen eikä voi tehdä mitään. Yleensä vanhempien armoilla. Minä rakastan vapautta, ts. aikuisuutta.
Oliko amerikkalainen tutkimus? Siellä kun tuo 16 on maaginen ikä.
Minä olen ollut tähän mennessä onnellisimmillani 27-vuotiaana. Nyt olen 44 ja elämä on edelleen erittäin hyvää. 16 vuoden ikää en muista mitenkään erityisenä. Mihin mahtaa aloituksen väite perustua?
Oma paras tähän mennessä oli neljänkympin molemmin puolin. Löytyi nainen joka halusi lähes yhtä paljon kuin itse. Nytkin tuota virittelen toimintaan. On se sissokiesus gauheeta kuin näinkin vanhat panee menemään ja menee panemaan. Aatella usein siihen liittyy oraalia. Mieti ap 2 vanhempaa ihmistä silleen.
Olihan se upeaa, mutta niin olivat myös sitä seuranneet vuodet.
No en kyllä noin sanoisi. Paljon onnellisempi ja enemmän sinut itseni kanssa olen nyt nelikymppisenä kuin arkana ja epävarmana teininä. Kroppa oli varmaan timmimpi silloin, mutta paljon paremmassa kunnossa olen ollut esim. 25-35 ikäisenä. Että en nyt senkään osalta tuota "sweet sixteeniä" allekirjoita.