Miten pääsen eroon alistumisen tunnelukosta?
Olen perheestä, jossa oli väkivaltaista käytöstä. Aikuisena olen edelleen taipuvainen alistumaan liian helposti ristiriitatilanteissa, koska ne tuntuvat yhä pelottavilta. Miten saisin käytöstäni korjattua?
Kommentit (14)
Lopetat ainakin alkuunsa noiden self help -oppaiden lukemisen, missä viljellään tätä tunnelukko-sanaa. Sitten ihan oikealle traumapsykologille juttelemaan.
Itse toivuin vasta psykoterapiassa. Testattiin ja lähdettiin avaamaan tunnelukkoja.
Löytyi yllättävän paljon ja pahojakin.
Mielenkiintoinen testi löytyy myös netistä, tunne lukkosi.fi
Hyvä kysymys. Olen itsekin sen äärellä usein.
Harjoittele ensin sanomaan ei sellaisille ihmisille, jotka eivät ole sinulle erityisen tärkeitä, joiden reaktiota et ota niin raskaasti. Ala tällä tavalla kovettaa itseäsi vähitellen.
Tilannetta voi myös käydä valmiiksi mielessään ennakolta, miettiä läpi se pahin mahdollinen tapahtumaketju, ja toisaalta se paras mahdollinen tapahtumaketju. Mieti ennalta, mitä kumpikin saattaa sanoa, mitä ehkä sitten tapahtuu, entä sitten, jne. Näin valmistaudut. Lopulta ajattele, että ei se ole niin kuoleman vakava asia, kävi miten kävi - kukaan ei kuole siihen. Aloita muutenkin helpommista ja pienemmistä jutuista, ei ekana niistä pelottavimmista.
Itsetuntoa olisi myös hyvä vahvistaa. Sekin vaatii paljon aikaa ja vaivannäköäkin. Sisäinen vuoropuhelu kannattaa kuunnella, pauhaako siellä tuomitseva, vähättelevä ja ilkeä ääni. Sitä voi alkaa korvata parhaalla ystävällä, kuvittele miten joku sellainen sinulle puhuisi, joka arvostaisi, ymmärtäisi ja rakastaisi sinua ihan kaikista puutteistasi huolimatta.
Sama tausta täällä ja toinen vanhemmista alkoholisti ja narsistinen persoonallisuus.
Kun tunnelukot on jo syvällä lapsuudessa, kyllä niistä eroon pääsemiseen usein apua tarvitsee ei se niin yksinkertaista ole niitä itse yrittää aukaista kun ei ole keinoja eikä avaimia.
Suosittelen myös psykoterapiaa ennen kuin kuilu vaan syvenee..
Vierailija kirjoitti:
Itse toivuin vasta psykoterapiassa. Testattiin ja lähdettiin avaamaan tunnelukkoja.
Löytyi yllättävän paljon ja pahojakin.
Mielenkiintoinen testi löytyy myös netistä, tunne lukkosi.fi
Olen tehnyt testin. On helpompi listata ne tunnelukot, jotka puuttuvat, kuin jotka haittaavat elämää. Niitä oli aivan liikaa. Alistuminen ei ollut voimakkain, mutta se ajaa helposti kerta toisensa jälkeen vaikealta tuntuviin tilanteisiin. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Lopetat ainakin alkuunsa noiden self help -oppaiden lukemisen, missä viljellään tätä tunnelukko-sanaa. Sitten ihan oikealle traumapsykologille juttelemaan.
Psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla käyn säännöllisesti, piti tunnelukkoja myös isona ongelmana. Samoin psykologi, jota toisinaan tapasin työnohjauksessa. - Ap
Ahkeralla mielikuvaharjoittelulla ja muistamalla ettei sun tartte olla mieliksi ihmisille ellei sun henki ole kiinni siitä.Sä et pidä kaikista joten kaikkien ei tartte pitää susta eikä maailma lopu siihen jos joku kritisoi sua. Se mielipide on vain yhden yksilön mielipide, ei absoluuttinen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Teet eron omien rajojesi kanssa siinä suhteessa mitä ne ovat nyt ja mitä niiden pitäisi olla. Et määrää mitä muut tekevät vaan sen mitä sinulle saa tehdä ja mihin lähdet tai et lähde mukaan.
Aikaa se tosin vie ja siitä tulee sanomista kun et enää olekaan se "mukava X minkä minä tunnen", mutta sitä kautta saat itsellesi arvoa ja itsetuntoa joka pitkällä tähtäimellä auttaa sinua ja et enää lopulta ole niin heikko että sallit vain ja teet muiden eteen kaiken.
Saan kyllä ilmaistua mielipiteeni, mutta alistumisen tunnelukko iskee voimakkaana päälle silloin, jos seurassa tämä mielipide jätetään täysin huomiotta. Yritän sitten mukautua parhaani mukaan ja seuraavaksi päällä onkin ahdistuskohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Ahkeralla mielikuvaharjoittelulla ja muistamalla ettei sun tartte olla mieliksi ihmisille ellei sun henki ole kiinni siitä.Sä et pidä kaikista joten kaikkien ei tartte pitää susta eikä maailma lopu siihen jos joku kritisoi sua. Se mielipide on vain yhden yksilön mielipide, ei absoluuttinen totuus.
Totta, mutta erityisesti läheisissä ihmissuhteissa hyväksynnän kaipuu on suurta. - Ap
Minullakin on (ollut se). Tiedostin asian n 42 v, kun mies vaihtoi minu toiseen. Nytolen 50 v ja väitän, että olen 8 vuodessa päässyt eroon.
Kaiken lähtökohta on asian tiedostaminen. Kun näkee, milloin se vaikuttaa, niin sitä myötä asiat alkavat muuttumaan. Hitaasti.
Pahinta oli elämäni ekat 42 vuotta, kun en tiedostanut asiaa. Halusin vain, että minusta tykätään ja minä olen kiva.
Aloita googlaamalla "jämäkkyys" "jämäkkyysharjoitukset"
Voi olla jämäkästi alistumatta, ilman että on hankala.
Toinen asia sitten on ne muut. Terveet kaverit ei edes yritä alistaa.
Mutta jos olet muunlaisten kanssa, voit itse vetää rajat. Päätät itse koska vastaat puhelimeen. Päätät itse kenen kanssa olet tekemisissä.
Kulje ryhdikkäästi ja päättäväisesti ja esitä kiireistä.
If you go through hell, keep on walking -winston churchill-
Teet eron omien rajojesi kanssa siinä suhteessa mitä ne ovat nyt ja mitä niiden pitäisi olla. Et määrää mitä muut tekevät vaan sen mitä sinulle saa tehdä ja mihin lähdet tai et lähde mukaan.
Aikaa se tosin vie ja siitä tulee sanomista kun et enää olekaan se "mukava X minkä minä tunnen", mutta sitä kautta saat itsellesi arvoa ja itsetuntoa joka pitkällä tähtäimellä auttaa sinua ja et enää lopulta ole niin heikko että sallit vain ja teet muiden eteen kaiken.