Lue keskustelun säännöt.
Lasten kurinpitotilanne. Miten olisit toiminut/miten olisin voinut toimia toisin?
03.06.2018 |
Minulla on kaksi poikaa joilla molemmilla adhd-diagnoosi. Ovat teini-iän kynnyksellä molemmat.
Ovat tapelleet koko aamun! Ihan fyysistä tappelua ja jatkuvaa nimittelyä ja toistensa huoneisiin tunkemista ärsyttämismielessä. Lällättelyä, hysteeristä kikattamista, rääkymistä, tönimistä, lyömistä, potkimista..
Parin tunnin ajan kävin erottamassa pojat toisistaan sanallisesti ja loppuajasta jo ääntäkin korotin. Aina vaan uudestaan jompi kumpi poistuu huoneestaan ja sama alkoi alusta.
Parin tunnin jälkeen annoin molemmille lääkkeet ja käskin taas omiin huoneisiin rauhoittumaan ja odottamaan lääkkeen tehoa joka tulee noin puolessa tunnissa. Tässä ehkä tein virheen kun olisi jo pitänyt antaa lääkkeet aiemmin mutta vaikutus on rajallinen ja toivoin että iltakin sujuisi.
No, lopulta menetin hermoni totaalisesti, otin isompaa niskasta kiinni aika kovaa ja talutin omaan huoneeseen ja tönäisin hänet sinne. Huusin myös niin kovaa että varmaan naapuritaloon kuului 😟
Sen jälkeen kävin huutamassa nuoremmalle ja pamautin täysiä hänen ovensa kiinni.
Tämä välikohtaus tapahtui siis tämän nuoremman huoneessa johon vanhempi pojista taas meni ärsyttämään ja oli käynyt käsiksi niin että tilanne oli jo sellainen että jotain olisi voinut sattua.
Nyt on ollut puoli tuntia rauhallista. Nyt kuuluu kun pojat juttelevat keskenään niin kuin ei mitään olisi sattunutkaan. Lääke vaikuttaa ja enää eivät käy ylikierroksilla vaan voivat jutella ja olla normaalisti.
Minulla on kaksi muutakin lasta jotka ovat tavallisia, ilman diagnooseja siis, ja heidän kanssaan ei ikinä ole tällaista. Toki hekin osaavat mutta tilanteet eivät kärjisty koskaan näin.
Nyt tuntuu tietysti taas pahalta että jouduin fyysisesti tämän lopettamaan vaikka tiedän että itselläni ei ole tähän muita keinoja.
Siinä kohtaa kun tapellaan kunnolla, ollaan siis toisten kimpussa tosissaan, ei auta että vieressä keskustelee tai edes huutaa vaan täytyy repiä heidät pois toistensa kurkuista.
Tiedän että fyysinen kuritus on kiellettyä mutta välillä mietin että ainut mikä auttaisi olisi kunnon selkäsauna jota siis en ole tehnyt enkä tee(paitsi mielessäni!)
Tällaista ei onneksi ole päivittäin ja itselläni onkin aika pitkä pinna mutta kun se palaa niin se palaa kunnolla.
Joskus olen niin väsynyt että annan vaan tapella ja toivon että se loppuu itsekseen mutta eihän se lopu.
Tiedän senkin että kohta helpottaa kun loma alkaa kunnolla ja arki tasaantuu taas mutta nämä muutokset ovat edelleen, noinkin isoille lapsille vaikeaa.
Anteeksi jos tuli pitkä kirjoitus.
Vertaistukea ja vinkkejä otetaan vastaan!
Ps.
Osaan ottaa vastaan kritiikkiä mutta jos se annetaan ilkeilevään sävyyn niin silloin on vaikea keskustella rakentavasti.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tuntea huonoa omaatuntoa ihan normaalista kurinpidosta? Ei lapsi siitä rikki mene, vaan päin vastoin he tarvitsevat sen tiukkuuden.
Ei mene ei mutta Suomen lain mukaan tuo on rangaistava teko ja lastensuojelun asia.
En ikinä voisi sanoa että olen toiminut noin jossain lasten lääkärissä. Jouduttaisiin hirveään pyöritykseen. Joskus olen kysynyt neuvoa siihen kuinka toimin noissa tilanteissa ja täytyy vain käskeä lopettamaan. Kun sanon ettei se auta niin hymyillään osaaottavasti ja voivotellaan.Ap
Laissa ei ole todellakaan kiellettyä se, että erotat toistensa kimpussa olevat lapset toisistaan käyttämällä voimaa sen verran kuin on välttämätöntä.
Luulen että tässä oli pointtina se, että ap koki hermostuneensa liikaa ja toimineensa liian fyysisesti.
Minulla on neljä vilkasta lasta, jotka ovat välillä toistensa kurkussa kiinni. Ja välillä minulla menee yli. Mielessäni annan selkään kun en enää muutakaan keksi, vaikken niin oikeasti tekisi. Sitten samalla olen riuhtonut lapsia irti toisistaan liian kovakouraisesti. Itse sain lapsena selkään, joten se pelolla kasvattaminen ei toimi.
Nyt harjoittelen todenteolla positiivista kasvatusta, mm. Hesarissa ollut juttua siitä paljonkin. Se on heti meillä alkanut tuottaa tulosta kahden ”vaikean” eli temperamentiltaan tulisen lapsen kohdalla.
Mutta ADHD on ihan oma juttunsa, siihen en jeesustele tietäväni vastausta. :( Oletko käynyt vertaistukiryhmässä? Ystäväni kävi säännöllisesti ja ihanan nuoren miehen sai maailmalle, ryhmistä oli valtava apu hänelle. Tsemppiä toivotan kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin tilanteisiin ei kyllä välttämättä aina saa apua. Itse olin loppu esikoisen kanssa, joka alkoi oireilla rankasti pikkusisaruksen synnyttyä. Oli levoton, kiukutteli ja karkaili julkisilla paikoilla. Pari kertaa tukistin, kun keinot loppuivat. Ja olen siis normaalisti kaikkea fyysistä rankaisemista vastaan. Kun kerroin tästä perneneuvolassa toivoen saavani apua ja tukea, psykologi vain totesi että tiedäthän että lapsen kurittaminen on rikos. Siitä eteenpäin en enää uskaltanut kertoa siitä miten äärirajoilla olin jaksamisen kanssa emmekä siis saaneet myöskään apua. Näistä asioista pitäisi puhua enemmän ja ihmisille pitäisi tarjota apua jos uskaltautuvat ottaa asian puheeksi.
Lääkitys myös lomapäivinä. Selkeä rakenne myös lomapäiviin. Listatkaa yhdessä valmiiksi tekemistä. Erotus omiin huoneisiin, kun tilanne alkaa kuumentua tai ulos purkamaan energiaa sallittuun tekemiseen. Fyysisesti lapset saa erottaa toisistaan, jos tilanne sitä vaatii ja ohjata taluttamassa omaan huoneeseen.
Nyt käytte tilanteen läpi poikien kanssa ja kerrot missä sinulla meni yli ja miksi. Pyydät anteeksi ja mietitte miten kukin voisi jatkossa toimia, ettei vastaavaa sattuisi.
Sekin on jo hyvän vanhemmuuden merkki että tajuaa jos itsellä meni överiksi ja voi pyytää anteeksi. Enemmän olen huolissaan niistä vanhemmista jotka kokevat että on ihan ok antaa lapsille selkäsauna tai seisottaa kylmässä suihkussa rangaistukseksi. Nämä ihmiset usein näkevät vian vain lapsessa, ei omassa toiminnassaan. Lapsen riehumisenkin voi katkaista monella eri tavalla.
Koitos kommenteista ja siitä että palaute on annettu rakentavasti.
Joo tuli käytettyä liikaa voimaa. 😟 Siksi siis onkin paha mieli. Ei siinä niskassa kiinni pitämisessä ehkä mutta se tönäisy.. Poika ei kuitenkaan kaatunut mutta pahoitti tietysti mielensä ja laittoi ovensa lukkoon. Tämä poika on 14-vuotias ja peruskiltti yleensä. Normaalisti tottelee eikä koskaan ole minua kohtaan inhottava. Myös koulusta tulee hyvää palautetta käytöksestä ja käytöstavoista.
Nuorempi veli ei myöskään tee tätä ilkeyttään vaan ylivilkkaus menee hänellä vaan niin yli. Hänkin itki kun hänelle huusin. Nuorempi tulee myös usein pyytämään anteeksi kun lääke alkaa vaikuttaa.
Ja olisin voinut taluttaa tietysti käsivarresta ohjaamalla. Tämänkin tosin tein kerran jo ja jatkui vaan, hetken päästä kun taas oltiin veljen huoneessa riekkumassa..
Lääke vaikuttaa 8 tuntia. Nyt on kokeilussa 12 tuntia vaikuttava lääke muttei se koko kahtatoista tuntia vaikuta. Ja jos annan sen seiskalta kun poika herää, niin viiden kuuden aikaan vaikutus loppuu.
Toisella pojista ei ole periaatteessa lääkitystä kun ei hirveästi apua niistä ole ollut. Tätä 12 tuntia vaikuttavaa oli kyllä hänelläkin kaapissa ja tänään sen pillerin lykkäsin kummankin suuhun ja nyt on rauhallista ja mukavaa taas. Normaalia arkea.
Kun löytyisi sellainen lääke joka vaikuttaisi aina! Loppukuusta on lääkäri ja lääkäri on nyt vaihtunut eli katsotaan mitä mieltä hän on.
Edellinen oli sitä mieltä ettei iltaan saa antaa mitään. Joskus salaa olen antanut toisen (8h vaikuttavan) lääkkeen iltapäivällä iltaan jos on ollut joku meno ja ilman lääkettä ei ole pystynyt menemään. Silloin on iltakin sujunut mukavasti ja lapsikin on ollut iloinen, hyväntuulinen ja helposti lähestyttävä. Myös nukkumaan meno on sujunut rauhallisesti eikä vaikuta yöuneen. Tämän olen sanonut muttei siltikään saisi antaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vetäisin tollasia kakaroita kunnolla tukasta, ja puristaisin .
On inhimillistä, jos aikuisella joskus palaa käämit ja tulee karjuttua tms. Jos huutaminen tai käsiksi käyminen on perheessä normaali kasvatuskeino, tilanne ei ole hyvä. jos jollain lukijalla on vaikeuksia väkivaltaisuuden kanssa, esimerkiksi Maria-akatemiasta voi saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenkasvatusilmapiiri on nyky-Suomessa melkoisen ahdistava. Jos vähänkin poikkeaa yhden totuuden linjasta niin tuloksena on demonisointi. Toisaalta taas ihminen joutuu jatkuvasti hakkaamaan päästään seinään, kun kädet ovat sidotut useimpien kasvatusmenetelmien käytön suhteen. Aikuinen ihminen joutuu omien käsien sitomisen takia jatkuvasti häviämään tahtojen taistelun lapselle, vaikka hänelle olisi kaikki mahdollisuudet voittaa se jos voisi hyödyntää henkistä ja fyysistä ylivoimaansa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään en olisi antanut lasten nimitellä ja riidellä kahta tuntia ennen tilanteeseen puuttumista. Energiaa todennäköisesti opettaisin purkamaan johonkin muuhun kuin riitelyyn. Pinnan palamisen pyytäisin anteeksi koska myös lapset joutuisivat pyytämään sen anteeksi että riitelevät ja pinnan palaa toiseen sisarukseen.
Puutuin tilanteeseen koko kahden tunnin ajan.
Kävin koko ajan viemässä omiin huoneisiin ja pyysin lopettamaan. Ensin nätisti ja lopuksi vähemmän nätisti.
Hermostuin lopulta kun ei puhetta uskottu ja annoin lääkkeet ja laitoin omiin huoneisiin vielä kerran rauhoittumaan ja odottamaan lääkkeen vaikutusta johon menee puolisen tuntia.
Ei mennyt kuin hetki kun toisen pojan huoneesta kuuluu jääätävä huuto ja rääkyminen ja kunnon fyysinen painimatsi menossa jossa tosi kyseessä.
Siinä kohtaa menetin hermot lopullisesti ja erotin pojat turhan kovakouraisesti sekä talutin toisen huoneeseen ja tönäisin sinne..
Siinä kohtaa kun on ns tilanne päällä ja lääkettä ei vielä ole annettu tai se ei vielä vaikuta niin silloin ei ohjaaminen auta. Pojat eivät silloin kykene ottamaan vastaan mitään palautetta. Silloin ei onnistu yhteinen tekeminen mitenkään. Se ohjaaminen toimii kyllä kun lääke vaikuttaa ja silloin onnistuu normaali kanssakäyminen poikien välillä mutta ennen sitä on kuin kaksi villikissaa pistettäisiin samaan häkkiin.
Kun lääke vaan vaikuttaisi aina..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenkasvatusilmapiiri on nyky-Suomessa melkoisen ahdistava. Jos vähänkin poikkeaa yhden totuuden linjasta niin tuloksena on demonisointi. Toisaalta taas ihminen joutuu jatkuvasti hakkaamaan päästään seinään, kun kädet ovat sidotut useimpien kasvatusmenetelmien käytön suhteen. Aikuinen ihminen joutuu omien käsien sitomisen takia jatkuvasti häviämään tahtojen taistelun lapselle, vaikka hänelle olisi kaikki mahdollisuudet voittaa se jos voisi hyödyntää henkistä ja fyysistä ylivoimaansa kunnolla.
Mitä menetelmiä haluaisit käyttää?
Olen osittain samaa mieltä siitä, että olo on joskus kädetön. En silti haluaisi käyttää omien vanhempieni keinoja kuten pieni lapsi arestiin lukittuun vaarehuoneeseen, tukistamiset ja luunapit. Naapurin tyttö sai usein vyöstä piiskaa. Lapsuudessamme oli jo voimassa laki joka kielsi kuritusväkivallan.
Jos lasta tuli vähänkin kovakouraisesti kannattua tai talutettua, niin katastrofi on käsillä. Ehkä julkinen katumus ja ruhkan ripottelu päälleen voi auttaa. Voi myös väsätä kyltin "olen väkivaltainen vanhempi" ja mennä sen kanssa kylän raitille kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenkasvatusilmapiiri on nyky-Suomessa melkoisen ahdistava. Jos vähänkin poikkeaa yhden totuuden linjasta niin tuloksena on demonisointi. Toisaalta taas ihminen joutuu jatkuvasti hakkaamaan päästään seinään, kun kädet ovat sidotut useimpien kasvatusmenetelmien käytön suhteen. Aikuinen ihminen joutuu omien käsien sitomisen takia jatkuvasti häviämään tahtojen taistelun lapselle, vaikka hänelle olisi kaikki mahdollisuudet voittaa se jos voisi hyödyntää henkistä ja fyysistä ylivoimaansa kunnolla.
Aiempi ilmapiiri (=lapsia sai pahoinpidellä ilman seurauksia) taas oli varmaan lapsille aika ahdistava.
Ap, en olisi missään nimessä osannut toimia paremmin itse tilanteessa, mutta jälkiviisaana voi tietty ajatella että tilanteen olisi voinut ennakoida ja että huutaminen ja tönäisy turhia. Kuitenkaan mitään suurta vahinkoa ei tapahtunut. Kuulostat hyvältä äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkasvatusilmapiiri on nyky-Suomessa melkoisen ahdistava. Jos vähänkin poikkeaa yhden totuuden linjasta niin tuloksena on demonisointi. Toisaalta taas ihminen joutuu jatkuvasti hakkaamaan päästään seinään, kun kädet ovat sidotut useimpien kasvatusmenetelmien käytön suhteen. Aikuinen ihminen joutuu omien käsien sitomisen takia jatkuvasti häviämään tahtojen taistelun lapselle, vaikka hänelle olisi kaikki mahdollisuudet voittaa se jos voisi hyödyntää henkistä ja fyysistä ylivoimaansa kunnolla.
Aiempi ilmapiiri (=lapsia sai pahoinpidellä ilman seurauksia) taas oli varmaan lapsille aika ahdistava.
Ap, en olisi missään nimessä osannut toimia paremmin itse tilanteessa, mutta jälkiviisaana voi tietty ajatella että tilanteen olisi voinut ennakoida ja että huutaminen ja tönäisy turhia. Kuitenkaan mitään suurta vahinkoa ei tapahtunut. Kuulostat hyvältä äidiltä.
Ennen vanhaan sekä lapset että vanhemmat yleensä ymmärsivät eron kurinpidon ja väkivallan/hakkaamisen välillä. Voi olla, että lapset ymmärtävät sen eron vieläkin, mutta useimmista vanhemmista en sanoisi samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkasvatusilmapiiri on nyky-Suomessa melkoisen ahdistava. Jos vähänkin poikkeaa yhden totuuden linjasta niin tuloksena on demonisointi. Toisaalta taas ihminen joutuu jatkuvasti hakkaamaan päästään seinään, kun kädet ovat sidotut useimpien kasvatusmenetelmien käytön suhteen. Aikuinen ihminen joutuu omien käsien sitomisen takia jatkuvasti häviämään tahtojen taistelun lapselle, vaikka hänelle olisi kaikki mahdollisuudet voittaa se jos voisi hyödyntää henkistä ja fyysistä ylivoimaansa kunnolla.
Aiempi ilmapiiri (=lapsia sai pahoinpidellä ilman seurauksia) taas oli varmaan lapsille aika ahdistava.
Ap, en olisi missään nimessä osannut toimia paremmin itse tilanteessa, mutta jälkiviisaana voi tietty ajatella että tilanteen olisi voinut ennakoida ja että huutaminen ja tönäisy turhia. Kuitenkaan mitään suurta vahinkoa ei tapahtunut. Kuulostat hyvältä äidiltä.
Perheväkivalta ei ole koskaan ollut hyväksyttyä.
Mielestäni toimit riittävän hyvin. Erityislapsen vanhempana näitä tilanteita tulee ja on hyvä, että asetat pojille rajat. Jos ei vanhempi sitä tee niin viimekädessä sen tekee virkavalta.
Pojat ovat myös jo sen verran isoja, etteivät he mene rikki siitä, että näkevät että nyt ylittyi tietty raja ja vanhempi suuttui. En myöskään usko, että 14v poika menee rikki, jos äiti tuuppaa niskavilloista omaan huoneeseen.
Nuo aiemmin mainitut ennaltaehkäisevät keinot rytmin, ruuan, unen ja lääkkeen kanssa ja ehkä keskustelua asiasta, kun rauhoitutte, jotta ei jää kaivelemaan. Pojat kyllä ymmärtävät toimineensa väärin. Ja häntä pystyyn ja ensi kerralla taas viisaampana kohti uusia tilanteita poikien kanssa.
Auttaako energian purkaminen liikuntaan tai muuhun ”sallittuun” riehumiseen?