Kysely miehille naisen ulkonäöstä ja parisuhteen muodostumisesta

Tulkaahan vastailemaan :)

Tein tän kyselyn tuon Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa, koska parempaa ei ole saatavilla- keskustelun innoittamana. Ketju on pitkä ja täynnä rönsyjä ja kinastelua, niin otetaan nyt kunnolla selvää.

Naisluonnehan on aina vähintään jonkin verran ikävä ja veemäinen, joten unelmien ulkonäkö korvaa aika paljon.

unelmien ulkonäössä näkyy myös luonne ja äly

Vierailija kirjoitti:

unelmien ulkonäössä näkyy myös luonne ja äly

Niin, tarkoitin unelmien ulkonäöllä siis ihan puhtaasti näkyviä ominaisuuksia, kuten kasvoja, hiuksia ja vartaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

unelmien ulkonäössä näkyy myös luonne ja äly

Niin, tarkoitin unelmien ulkonäöllä siis ihan puhtaasti näkyviä ominaisuuksia, kuten kasvoja, hiuksia ja vartaloa.

luonne sitten. vartalo? vuodessa tai parissa saa muokattua sitä vaikka miten. hiukset? kasvaa, jos ei ole sairaus esteenä.

En ihastu, ellei ulkonäkö miellytä. Enkä rakastu, jos luonne ei miellytä. Hyvä ulkonäkö yksistään riittää seksisuhteeseen ja hyvä luonne ystävyyteen. Parisuhteeseen kuitenkin tarvitaan molemmat tai sitten ollaan sinkkuna.

Vastasin jokin muu.

Löysin "all in one"-pakkauksen jo 20 vuotta sitten. Hyvin on kestänyt kulutusta.

Unelmien ulkonäkö ja hyvä luonne. Yksi sellainen nainen tänne, kiitos. Mielellään n. 30-vuotias ja lapseton. Mielellään huumorintajuinen ja elämänmyönteinen. Ja omillaan toimeentuleva. Ja perusterve. 

Olen homo. Miesten luonne harvoin on todella vittumainen, tosin ulkonäkö usein kamala.

Minkä ikäinen olet, ap?

Jokaisesta naisesta paljastuu veemäinen luonne viimeistään siinä vaiheessa, kun pitää alkaa leikkiä kotia.

Mikään noista ei oikein toimi. Kauniin ja seksikkään kanssa jaksaa jonkin aikaa, mutta jos on hankala luonne niin pidemmän päälle se käy henkisesti liian kuormittavaksi.

Jos taas on mukava luonne, mutta ulkonäkö ei säväytä, niin seksi ei pidemmän päälle toimi. Uutuuden viehätyksessä ja pahassa puutteessa sitä jaksaa jonkin aikaa hoonata, mutta ei pitkään. Nämä parit ovat varmaankin niitä, joissa mies menettää mielenkiintonsa seksiin viimeistään joidenkin vuosien kuluttua ja sitten nainen tulee tänne itkemään, kun mies ei enää halua.

Eli pitäisi löytää kompromissi näiden kahden välillä: ulkonäkö, joka säväyttää, vaikka ei olekaan unelmatasoa, ja toisaalta luonne, jonka kanssa pystyy elämään.

Noista vaihtoehdoista joutuu meneen tolla parhaimmalla ulkonäöllä. Jos olisi yksi väliporras sen ja "ei sävähdytä" välissä, niin sitten se.

Luonne on pelkkä sana, ja se, mitä se todellisuudesta heijastelee, ei ole mitenkään kiveen hakattu. (Nuori) ikäväluonteinen kaunotar voi kypsyä parempiluonteiseksi myöhemmin. Ruma ei muut kauniiksi.

M45

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet, ap?

En nyt oikein hoksaa, miten tämä liittyy kyselyyn, mutta N39, lapseton ja avioliitossa 14v.

Luonne on tärkein mutta ulkonäkö tulee ekana. Ulkonäkö on ikäänkuin katsintakisa mistä pääsee loppuotteluun. Siellä ratkaisee luonne.

Naisen ei siis tarvitse olla mahdollisimman hyvännäköinen. Ok-taso riittää.

Moni asia vaikuttaa ja kokonaisuus ratkaisee. Nätti naama ja hyvä arse on aika lailla ratkaisevia juttuja. Pidempään jos haluaa olla seurana niin korvien väli merkitsee todella paljon. Typeriä ei vaan jaksa.

Hiukan huono kysely. Ei ulkonäköä ja luonnetta voi noin vain erottaa toisistaan, koska molemmilla on väliä. Naisen on ylitettävä tietty vaatimustaso molemmissa, tosin, jos on toisessa noista selvästi yli omien mieltymysten, saa sillä anteeksi puutteita siinä toisessa ominaisuudessa. Esim. jos nainen ei ylitä omia ulkonäkövaatimuksia, voi kiva ja mukava luonne tehdä naisesta kokonaisuutena ihan hyvän. Jos nainen taas ei luonteensa puolesta ole niin kiva, tarvitaan siihen aimo annos ulkonäköä, jotta naisen kanssa tekisi mieli olla.

Valitsin kuitenkin vaihtoehdon: "Nainen, jonka ulkonäkö ei sävähdytä, ei kuitenkaan mikään suohirviötasoa, mutta mukava luonne". Valitsin näin, koska ainakin omalla kohdallani hyvä luonne korvaa ulkonäössä olevia puutteita paljon tehokkaammin kuin ulkonäkö korvaa luonteessa olevia puutteita.

En yksinkertaisesti voisi seurustella ikävän ja veemäisen naisen kanssa koska se tekisi minut onnettomaksi. Tämä vaihtoehto on siis ehdottomasti nou nou.

Minulla ei ole mahdollisuuksia naisiin jotka "säväyttävät". Jos naisella on kauniit kasvot, hyvä peba, näyttävät sääret, tai mitä tahansa huomiota herättävää - on hänen miehensä minua pidempi, komeampi, menestyneempi tai itsevarmempi. Yksi poikkeus on ollut vuosia sitten, ja annoin pakit koska nainen oli ikävä ja veemäinen (ja mahdollisesti hakemassa helppoa elättäjää ikävän ja veemäisen exänsä kanssa tehdyille lapsille).

Asiassa on kuitenkin sellainen puoli että kun toiseen ihmiseen tutustuu ilmankin sitä alun säväyttämistä ja tunnemyrskyä, kun henkinen puoli mätsää ja keskinäinen yhteys syvenee, ulkonäön alkaa näkemään toisella tavalla.

Älkää silti ymmärtäkö ettenkö olisi nirso. Olin ikisinkku koska huomasin että tietty vartalotyyppi oli minulle seksuaalisesti turn-off: Lyhyt, keskeltä pyöreä (vatsa/vyötärö), eli omenavartalon ja ylipainon yhdistelmä. Tämä piti minut ikisinkkuna lähes nelikymppiseksi asti, vain tämän vartalotyypin omaavat naiset kiinnostuivat minusta. Muissa asioissa, esim. merkittävän ruumiinvamman suhteen, en ollut nirso.

Omissa silmissäni kumppanini on kaunis, vastaan silti Nainen, jonka ulkonäkö ei sävähdytä, ei kuitenkaan mikään suohirviötasoa, mutta mukava luonne, koska ulkonäkö ei säväyttänyt alussa.

 

Kaunis jolla on myös mukava luonne. Käy töissä mutta hoitaa myös kotia ja pitää naisellisesti miehestään huolta.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan huono kysely. Ei ulkonäköä ja luonnetta voi noin vain erottaa toisistaan, koska molemmilla on väliä. Naisen on ylitettävä tietty vaatimustaso molemmissa, tosin, jos on toisessa noista selvästi yli omien mieltymysten, saa sillä anteeksi puutteita siinä toisessa ominaisuudessa. Esim. jos nainen ei ylitä omia ulkonäkövaatimuksia, voi kiva ja mukava luonne tehdä naisesta kokonaisuutena ihan hyvän. Jos nainen taas ei luonteensa puolesta ole niin kiva, tarvitaan siihen aimo annos ulkonäköä, jotta naisen kanssa tekisi mieli olla.

Valitsin kuitenkin vaihtoehdon: "Nainen, jonka ulkonäkö ei sävähdytä, ei kuitenkaan mikään suohirviötasoa, mutta mukava luonne". Valitsin näin, koska ainakin omalla kohdallani hyvä luonne korvaa ulkonäössä olevia puutteita paljon tehokkaammin kuin ulkonäkö korvaa luonteessa olevia puutteita.

Samaa mieltä, että ihminen on kokonaisuus.

Mutta tuo alkuperäinen ketju on pitkä enkä jaksanut selata kokonaan. Ja jotkut ketjussa tuntuivat olevan hyvinkin loukkaantuneita, siitä etteivät ehkä olekaan miehensä unelmanainen ulkonäön puolesta. ap