Mistä piirre äidissäsi ärsyttää sinua?

Kivikissa, lopeta jo.

Liiallinen häslääminen. Ei oikein pysty vain pysähtymään kuuntelemaan, kun on kokoajan jotain tekemässä tai kertomassa itse. Mutta on hän silti minulle rakas ja mielestäni oikein hyvä äiti. :)

Se, että hän on kuollut.

Asioiden suurentelu ja vääristely ja kaikesta tehdään ongelma.

Ymmärtää sanomani asiat täysin väärin, ja sitten juoruilee näitä vääristeltyjä asioita koko suvulle.

Se ainainen ’en halua olla vaivaksi’. Äitini on suora kopio siskonpeti-sketsistä. Olen itse nelikymppinen, naimisissa ja todellakin olen ja olemme mieheni kanssa aina tulleet toimeen omillamme, jopa hyvin. Tästä huolimatta, äitini tarjoaa meillä käydessään rahaa - mm. sähköstä, jota tietenkin kului äärettömästi kahvinkeitintä päällä pitäessä. Asumme etäällä toisistamme, joten vierailuja on (onneksi) harvoin. Vaikka talossamme on tilaa, ei äiti ikinä suostu yöpymään sisällä talossa, vaan ajattaa isällämme tänne asuntovaunun pihalle, jossa sitten yöpyvät. Ei suostu syömään mitään - koska se olisi meille rahan tuhlausta. Isänikään ei saa syödä, vaikka hänellä ei tätä ihme tyyliä olekaan. Jos mieheni kanssa käymme heillä, on äiti tehnyt ruokaa ihan liikaa, mutta ei varmasti tule itse syömään, vaan siirtyy pois keittiöstä, ettei vaan ole tiellä... Monet naurut mieheni kanssa tästä äitini tavasta saatu, mutta silti se myös ärsyttää suunnattomasti. Ettei hän kykene näkemään minua aikuisena, omillaan toimeentulevana ihmisenä, vaan ikuisena lapsena. Huoh.

Naapureiden kyttääminen ja niistä raportointi. Hän asuu eläkeläisiä täynnä olevassa kerrostalossa ja tiedän hänen naapurinsa asiat aina kukkienkastelusta pyöräilyyn eli tosi jännittäviä asioita. Ja kun käy meillä kylässä, säntää aina verhonraosta tiirailemaan jos ulkoa kuuluu ihmisten ääntä.

Ei ole koskaan kiinnostunut läheistensä asioista kuin ainoastaan pintapuolisesti.

Pelkään, että minusta tulee vanhemmiten samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkitietäväinen ja aina neuvomassa. Pitää edelleen kuin lapsena minua. (40v)

:) Sama juttu. Mutta pahinta on se, että huomaan tulevani yhä enemmän äitiini!

Kun kuoli syöpään jo vuonna 1987.

Itsekäs pahansuopa uhriutuja. En ole ollut hänen kanssaan tekemisissä sen jälkeen kun täytin 19, nyt olen 31.