Mitä vikaa teidän elämässä on, jos olette terveitä?

Omat tämän hetken ongelmat on aina tärkeimpiä

Olen niin onnellisessa asemassa, kun nyt ei ole mitään ongelmia. Terveys on hyvä, raha-asiat on kunnossa ja on ystäviä ja kavereita. Lisäksi eron jälkeen on tapailusuhde, joka sopii minulle ihan täydellisesti. 

Ikävä kuulla sairaudestasi. 

Kurjuuden määrä on vakio. Jos asiat ovat hyvin, niin sitten typerät aivot kehittävät ongelmia tyhjästä. 

Minä olen terve, mutta lapseni ei.

Minulla on tarpeeksi rahaakin, mutta äidilläni ei.

Minulla on tarpeeksi vitä vaan, mitta kovin monella ympärilläni ei.

Kun omat ongelmat loppuvat, sitä alka kantaa ympäristönsä ongelmia,

Ehkä sinulla ei ollut ongelmia. Tai ainakaan sellaisia vakavia joiden takia tulee tuo tunne ettei jaksa.

Minun suurin ongelma on yksinäisyys. Olen lähes täysin yksin. Työ on luonteeltaan sellainen etten näe ketään töissä kuin kerran viikossa., kesällä tulen olemaan kuukauden näkemättä ketään. Vapaa-ajalla ei ole yhtään ketään kenen kanssa jutella ja viettää aikaa. Ei ole kumppania tai perhettä. Minulla on kissa, josta on paljon seuraa. Kukaan ei ole koskenut minuun pariin kuukauteen muuta kuin kätellessä ja viimeksi halasin sukulaistani. Sitä ennen en muista milloin olisin halannut. Olen 26-vuotias ja elän ihan eristettynä muista. En jaksa tätä. Haluaisin ystävän mutta olen ujo tai arka tai sanon aina jotain kiusallista tai tyhmää. Olen pari kertaa joutunut sairaalaan ja se että joku huolehti minusta oli taivaallista vaikka olin todella sairas. Toivon aina sairastellessa että kuolisin. Silloin sairaalassakin kun en melkein pystynyt hengittämään olin onnellinen kun luulin tekeväni kuolemaa. En kuitenkaan uskalla itse toteuttaa sitä.

Voimia sinulle, toivottavasti paranet!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ei ollut ongelmia. Tai ainakaan sellaisia vakavia joiden takia tulee tuo tunne ettei jaksa.

Minun suurin ongelma on yksinäisyys. Olen lähes täysin yksin. Työ on luonteeltaan sellainen etten näe ketään töissä kuin kerran viikossa., kesällä tulen olemaan kuukauden näkemättä ketään. Vapaa-ajalla ei ole yhtään ketään kenen kanssa jutella ja viettää aikaa. Ei ole kumppania tai perhettä. Minulla on kissa, josta on paljon seuraa. Kukaan ei ole koskenut minuun pariin kuukauteen muuta kuin kätellessä ja viimeksi halasin sukulaistani. Sitä ennen en muista milloin olisin halannut. Olen 26-vuotias ja elän ihan eristettynä muista. En jaksa tätä. Haluaisin ystävän mutta olen ujo tai arka tai sanon aina jotain kiusallista tai tyhmää. Olen pari kertaa joutunut sairaalaan ja se että joku huolehti minusta oli taivaallista vaikka olin todella sairas. Toivon aina sairastellessa että kuolisin. Silloin sairaalassakin kun en melkein pystynyt hengittämään olin onnellinen kun luulin tekeväni kuolemaa. En kuitenkaan uskalla itse toteuttaa sitä.

Voimia sinulle, toivottavasti paranet!

Kiitos, mutta en todennäköisesti parane enkä silti kuole tähän vaan pitää ehkä tehdä itsemurha.

Kuulostaa surulliselta ja ymmärrän tuon olon sairaalasta. Olisiko sulla mahdollista päästä terapiaan tai löytää netistä kavereita, jotka ymmärtää kiusallista käytöstä? Teoriassa kuitenkin sulla olisi mahdollista parantaa tilannetta, vaikka ei se varmaan tunnu todennäköiseltä jos tuota on jo pitkään jatkunut. Ap

quote=Vierailija]Minä olen terve, mutta lapseni ei.

Minulla on tarpeeksi rahaakin, mutta äidilläni ei.

Minulla on tarpeeksi vitä vaan, mitta kovin monella ympärilläni ei.

Kun omat ongelmat loppuvat, sitä alka kantaa ympäristönsä ongelmia,[/quote]

Lapsen ongelmat tuntuvat omilta ja niin pitääkin, varsinkin jos lapsi on alaikäinen ja ongelmat vakavia, mutta sitä en oikein ymmärrä, että kaikista lähiympäristön ihmisten ongelmista pitäisi rasittua. Yleensä jokainen kuitenkin auttaa lähinnä itseään ja perhettään, jotakuta muuta vielä jos pystyy, kaikista ei voi huolehtia. Tuo ei nyt kauhean pahalta kuulosta, että äidilläsi ei ole rahaa - jos sinulla kerran on ja hänellä ei niin voithan tarvittaessa jakaa.

Ap

Minulla on sukupuolitauti. Se on pääasiassa oireeton, mutta kumppanin etsimistä se vaikeuttaa välillä kovasti. Joten ymmärrän sinua ap siinä, että ajattelen, että miksi joillain se kumppanin löytäminen on niin hankalaa, kun heillä ei ole valmiina tällaista ongelmaa, mistä seuraa se, että osa joka tapauksessa antaa minulle pakit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ei ollut ongelmia. Tai ainakaan sellaisia vakavia joiden takia tulee tuo tunne ettei jaksa.

Minun suurin ongelma on yksinäisyys. Olen lähes täysin yksin. Työ on luonteeltaan sellainen etten näe ketään töissä kuin kerran viikossa., kesällä tulen olemaan kuukauden näkemättä ketään. Vapaa-ajalla ei ole yhtään ketään kenen kanssa jutella ja viettää aikaa. Ei ole kumppania tai perhettä. Minulla on kissa, josta on paljon seuraa. Kukaan ei ole koskenut minuun pariin kuukauteen muuta kuin kätellessä ja viimeksi halasin sukulaistani. Sitä ennen en muista milloin olisin halannut. Olen 26-vuotias ja elän ihan eristettynä muista. En jaksa tätä. Haluaisin ystävän mutta olen ujo tai arka tai sanon aina jotain kiusallista tai tyhmää. Olen pari kertaa joutunut sairaalaan ja se että joku huolehti minusta oli taivaallista vaikka olin todella sairas. Toivon aina sairastellessa että kuolisin. Silloin sairaalassakin kun en melkein pystynyt hengittämään olin onnellinen kun luulin tekeväni kuolemaa. En kuitenkaan uskalla itse toteuttaa sitä.

Voimia sinulle, toivottavasti paranet!

Kiitos, mutta en todennäköisesti parane enkä silti kuole tähän vaan pitää ehkä tehdä itsemurha.

Kuulostaa surulliselta ja ymmärrän tuon olon sairaalasta. Olisiko sulla mahdollista päästä terapiaan tai löytää netistä kavereita, jotka ymmärtää kiusallista käytöstä? Teoriassa kuitenkin sulla olisi mahdollista parantaa tilannetta, vaikka ei se varmaan tunnu todennäköiseltä jos tuota on jo pitkään jatkunut. Ap

Niin kai se ihan mahdollista olisi jos saisi tämän masennuksen pois. Terapiassa on kyllä tullut käytyä jo nuoresta asti. Silloin sai ainakin puhua jonkun kanssa, mutta ei se ongelmia i ratkaissut. Terapiapäivät toivat vain vähän iloa siihen päivään. Kuolema olisi minullekin suuri helpotus. Miksi hyvien pitää kuolla ensin, niitten joita jäädään kaipaamaan. Antaisin elämäni pois jos se säästäisi jonkun sellaisen jolla on oikeasti merkitystä ja läheisiä.

Olen ollut täysin yksin jo 20 vuotta. Yksinäisyys syö elämänlaadun, vaikka olen fyysisesti ja psyykkisesti täysin terve toivoisin olevani kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sukupuolitauti. Se on pääasiassa oireeton, mutta kumppanin etsimistä se vaikeuttaa välillä kovasti. Joten ymmärrän sinua ap siinä, että ajattelen, että miksi joillain se kumppanin löytäminen on niin hankalaa, kun heillä ei ole valmiina tällaista ongelmaa, mistä seuraa se, että osa joka tapauksessa antaa minulle pakit.

Mikä tauti sinulla on? Voihan kondomia käyttää vai tarttuuko se suudellessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut täysin yksin jo 20 vuotta. Yksinäisyys syö elämänlaadun, vaikka olen fyysisesti ja psyykkisesti täysin terve toivoisin olevani kuollut.

Jos olet täysin terve fyysisesti ja psyykkisesti, niin sinulla on välineet korjata asia.