Lukio on helvetisti vaativampi kuin amis! Kannustakaa lapsia lukio-opintoihin!

Itse molemmat suorittaneena en ole noin mustavalkoinen: lukiosta voi tehdä todella helpon valitsemalla paljon taide- ja liikuntakursseja tai lukea neljää kieltä, oma valinta. Samoin amiksessa on helpompia linjoja ja sitten on haastavampia.

Ja onhan siinäkin ero, oletko neljän B:n vai viiden E:n ylioppilas.

Liian helppoa on, mutta toiset osaavat mennä helpompaa reittiä.

Jaa, kyllästyit valmistujaisprovoihin.

Ai jos haluaisin talonrakentajaksi niin pitäisi ensin mennä lukioon heittämään hukkaan 3 vuotta ennen kuin saisin mennä unelma-alalle?

Ja mitä siitä lukiosta on hyötyä jos saa A-rivin paperit?

Itse kannustin poikani amikseen, että saa töitä. Opiskeli levyseppähitsaajaksi, sai vakipaikan harjoittelupaikastaan, teki töitä ahkerasti ja kulki komennuksilla 5-vuotta. Osti talon ja nyt jatkoi opiskeluaan, hänestä tulee insinööri kun valmistuu. Ja palkka sen kun kasvaa.

Helppo ja helppo, kuitenkin sen verran vaativa, että antaa yhtäläisen valmiuden hakeutua jatkamaan opintoja korkeakouluihin ja yliopistoihin. Ylioppilaaksi kirjioittaneita tosin suositaan valinnassa niin, että lähes jokaiseen korkeakoulu ja yliopisto paikkaan on varattu erilliset kiintiöt ylioppilaiksi kirjoittaneille kun taas kovin harvassa ovat ne paikat, joissa olisi varattu oma kiintiönsä tai edes annettaisiin lisäpisteitä ammattikoulusta valmistuneille. - Itse olen kirjoittanut ylioppilaaksi ja käytännössä tämä taitaa näkyä lähinnä siinä, että kerran vuodessa voin käyttää oikeutetusti nimenomaista lakkia ja siinä, että aikanaan minulla oli ainakin teoriassa mahdollisuus saada (jatko-)opiskelupaikka hivenen helpommin kuin sellaisen hakijan joka joutui suoraan pääsykoekiintiöön, jota kautta paikan sai aika moni ylioppilaskin´, joka ei onnistunut saamaan paikkaansa ylioppilaskiintiössä. Myöhemmin opintojen alettua tällä jaolla ei ole mitään merkitystä.       

Heh, oletpas polonen pihalla. Itse kummatkin käyneenä kerron sinulle muutaman faktan tästä asiasta.

- Kyllä, kielet ja matematiikka on lukiossa vaikeampia ja niitä käsitellään laajemmin kuin ammattikouluissa.

- Kielet ja matematiikka ei kuitenkaan ole ammattikoulun pääaineita kuten lukiossa ovat, joten näin kuuluukin olla.

- Ammattikoulussa pääaineita ovat kyseisen linjan ammatilliset aineet. Kielet ja matematiikka on ns. sivuaineita jotka tukevat lähinnä näitä pääaineita.

- Koulua ei pidä valita sen mukaan mika on helpompi tai vaikeampi. Vaan sen mukaan mihin ammattiin aikoo valmistua. Jos esim. lääkäriksi, niin lukio tie on helpompi ja suorempi. Joskin onnistuu myös ammattikoulun kautta mutta vaatii enemmän ponnisteluja. Jos taas esimerkiksi rekkakuskin hommat kiinnostaa, niin ammattikoulu on suorempi reitti sinne. Itse olen insinööri elektroniikka-puolelta ja selvästi enemmän hyödyin ammattikoulu-opinnoista pohjalla kuin lukio-opinnoista. Lähinnä kieliin oli apua lukio-puolelta. Matematiikka on aina ollut helppoa muutenkin.

- Lisäksi jollekin oppilaalle voi sopia jokin täysin erilainen polku valmistua mihin tahansa ammattiin. Heille sekin suotakoon. :)

Eipä kai sillä mitään väliä ole kumman käy, lopputulos ratkaisee. Mies on käynyt lukion, minä amiksen. Teemme samaa työtä, mutta minä saan liki tonnin parempaa palkkaa. Tämä sen takia, että minulla on se kolme vuotta etumatkaa, minkä mies kulutti ensim lukiossa.

Mun mielestä ihan typerää vertailla amiksen ja lukion vaatimuseroja, kun kummastakaan laitoksesta ei valmistu minkään alan ammattilaisia tai osaajia.

Molemmat on vaan lähinnä jatkumoa yläasteelle ja portti jatko-opintoihin.

Laitetaan vaan kaikki lapset lukioon, ettei yksikään ainakaan koskaan valmistu ammattiin. :) Kyllä minä lapsilleni amiskaa suosittelen, sen koulutuksen ja työnsaannin myötä ne rahatkin tulevat tähän perheeseen.

Miksi et yritä lentää Marsiin omatekoisella raketilla? Siinäpä sulle haastetta.

Mielikuvapaskanjauhantaa.

Tärkeämpää on mm. se, miten koulunkäyntiinsä suhtautuu. Ja jos taas on epätietoinen tai rämpii läpi, niin se voi silti olla erittäin merkityksellistä ja myös hieno saavutus.

Itse rämmin läpi vailla päämäärää koulut, erinomaisin arvosanoin. Mutta ei se sinänsä jatkoja kertonut.

Hatut päästä kaikille opiskelijoille, alasta ja tuloksista riippumatta. Heidän päivänsä - heidän työnsä ja unelmiensa.

Älkää ottako paineita, vaan kuunnelkaa itseänne, se koituu kaikin puolin parhaaksi...

Kannattaisiko lukion kieliä ja matematiikkaa verrata mieluummin ammatillisiin aineisiin?

Ukko35 kirjoitti:

Mun mielestä ihan typerää vertailla amiksen ja lukion vaatimuseroja, kun kummastakaan laitoksesta ei valmistu minkään alan ammattilaisia tai osaajia.

Molemmat on vaan lähinnä jatkumoa yläasteelle ja portti jatko-opintoihin.

Niin, Oli aika jolloin mm. kosmetologiksi,  parturi-kampaajaksi tai lähikaupassa työskentelyyn riitti muutaman vuoden opinnot peruskoulun jälkeen, tai vähemmän mutta nykyään tilanne on toinen. Vaan mitä järkeä tässä on?    

Amiksesta saa ammatin. Lukiosta saa hatun.

Totta kyllä, että lukio vaatii paljon enemmän työtä, mutta en kyllä tiedä miksi se silti olisi amista parempi vaihtoehto.

Ammattilukio on paras vaihtoehto, neljässä vuodessa saa sekä ammatin että ylioppilastutkinnon suoritettua. Todella noloa tuhlata elämäänsä monta vuotta pelkkään lukioon, sitten on vasta opisekelut alussa eikä ole mitään ammattia, edes töihin ei pääse pelkällä ylioppilastutkinnolla. 

Jos olisin nuori nyt niin ehdottomasti ammattilukioon menisin. Tyttäreni suoritti merkonomintutkinnon samalla kuin ylioppilastutkinnon, oli pitkä matikkakin. Nyt on valmistunut jo tradenomiksi, ja siihen oli paljon hyötyä kun oli sekä kaupallinen koulutus että ylioppilaskoulutus käytynä.

Amikseen valikoituu paljon sellaista porukkaa, että jos vaatimustaso olisi samanlainen kuin lukiossa, niin he eivät selviäisi koskaan opinnoistaan. Vain pieni prosentti amislaisista opiskelee kunnianhimoisesti ja hankkii ammatilleen hyvän pohjan. Aika moni heistä hakeutuu muutaman vuoden sisällä jatko-opintoihin amkiin, joku harva jopa yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Amikseen valikoituu paljon sellaista porukkaa, että jos vaatimustaso olisi samanlainen kuin lukiossa, niin he eivät selviäisi koskaan opinnoistaan. Vain pieni prosentti amislaisista opiskelee kunnianhimoisesti ja hankkii ammatilleen hyvän pohjan. Aika moni heistä hakeutuu muutaman vuoden sisällä jatko-opintoihin amkiin, joku harva jopa yliopistoon.

Minä en jaksa ymmärtää tätä tällä(kin) palstalla jatkuvaa ammattikoulun valinneiden jatkuvaa dissaamista. - Ainakin omalla seudullani osaan ammattikoululinjoista on vaikemapi päästä kuin moneen lukioon. Ja mihin perustuu väitteesi, että vain pieni prosentti (kuinka pieni?) opsikelisi vain kunnian himoisesti?

Yhtä hyvin voisi väittää, että lukioon menee vain he, joitka eivät tiedä tai osaa päättä missä haluaisivat  työskennellä tulevaisuudessa. Mikä tekee lukiosta niin ylivertaisen ja ihmeellisen paikan?  On totta, että harva ammattikoulusta valmistunut oman alansa huippuosaaja valmistuessaan. Mutta ei niin kai ole tarkoituskaan.

Sen sijaan, ensi-sijainen tavoite on, että ammattikoulusta valmistuneet omaisivat riittävät valmiudet aloittaakseen toiminnan työssä, johon ovat saaneet ammattikoulusta pohjan jolle rakentaa ja pikkuhiljaa kasvaa alansa osaajaksi ja taitajaksi.   

Tiedän toki, että on heitäkin jotka hakeutuvat lukioon mm siksi että vanhemmat tai yleisemmin lähipiiri näkee sen kritiikittömästi parempana paikkana.  Kouluajoilta muistan, että lukio koettiin paikkana johon piti hakea ja pyrkiä kun taas ammattikoulujen linjat paikkoina, jonne päädyttiin tai ajauduttiin, jos ei minnekään muualle päästy. 

Minusta tällainen asenteellsiuus on lähinnä nuorten päätöksenteon halveksumista ja mitätöintiä. - Ikäänkuin ajateltaisiin, että jos nuori haaveilee olevansa jonain päivänä huippukokki, maineikas parturi-kampaaja tai vaikka tunnettu puuseppä, niin hänen pitäisi ymmärtää, että nämä professiot ovat vain höpö, höpöä, eikä kukaan fiksu ja omia aivojaan käyttävä halua pyrkiä tai tavoitella moisia toimenkuvia itselleen.

Paljon parempi on mennä muutamaksi vuodeksi lukioon alisuoriutumaan tai toiveiden mukaisesti hankkimaan järkeä päähänsä ja sitten hakeutua mihin hyvänsä korkeakouluun tai yliopistoon, kun muuten pidetään ja ajatellaan, että täysi idiootti, joka hukkaa elämänsä jos haluaa mennä ammattikouluun.

Kyllä sitä voi sitten paremmin myöhemmin aluksi ylioppilaana ja hieman myöhemmin (mm.) tradenomina tai yhteskummalsiten aineiden ylioppilaana istua paremmin kaupan kassalla. Ja mikä tärkeintä laittaa Vappuna onan erityisen päähineen päähänsä, ettei päätä palella 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ylioppilas. Siskoni oli vuoden lukiossa ja luovutti. Siirtyi amikseen. Hänen saamansa tehtävät aineista kuten kielistä ja matikasta olivat naurettavaa yläaste -tasoa. En voi sille mitään mutten pysty pitämään amiksesta valmistuneita kovin kunnianhimoisina.

On näiden trollausten kaavamaisuudestakin kyllä kunnianhimo kaukana.