Lue keskustelun säännöt.
Abortoitu lapseni "kummittelee" - mikä tähän auttaisi?
01.06.2018 |
Tein elämäni suurimman virheen ex-mieheni painostamana noin kahdeksan vuotta sitten. Joskus se lapsi on tullut uniini pienenä vauvana ja tänään yöllä herätessäni näin aivan kuin noin kahdeksanvuotias tummahiuksinen tyttö kokomustissa vaatteissa olisi kävellyt minusta poispäin juuri kun heräsin ja jatkoi siten, että käveli seinän läpi ja katosi. Sinänsä se tunnelma oli neutraali ja rauhallinen, mutta säikähdin suuresti.
Olen vastaavan tilanteen kokenut herätessäni, kun koirani kuoli, tosin silloin tuntui siltä, että koirani oli nukkunut tuttuun tapaan vieressäni ja nousi siitä pois juuri, kun heräsin ja siinä oli lempeä tunnelma ja koira oli tullut tervehtimään rajan takaa.
Auttaako tällaiseen joku asia? Olen jotenkin todella äärimmäisen herkkä ja intuitiivinen ainakin sekä uskovaisuuteen taipuvainen. Mielestäni se tämänaamuinen oli hieman pelottava juuri niiden mustien vaatteiden takia. Aivan kuin hän olisi ollut tummahiuksinen yhdistelmäversio myöhemmin syntyneestä tyttärestäni ja pojastani ja samalla tavalla kaivannut luokseni sekä olisi jotenkin katkera siitä, ettei saanut syntyä. Tosin tämä lapsi oli tyttö saparoissaan selkeästi. Tämä kuulostaa oudolta, mutta näin asian koen.
Kommentit (65)
Ihan ensimmäiseksi kannattaa mennä lääkäriin. Valkotakkinen setä antaa sinulle kauniin värisiä pillereitä. Tai lähettää retkelle jonnekin vankkaseinäiseen taloon, josta saat ihan oman huoneenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi ryhmäterapia? Tietääkseni abortin kokeneille on omansa, samoin muuten lapsensa menettäneille.
Näytä sille haamulle seuraavan kerran hallituksen aktiivimalli ja soteuudistus. Se voi tajuta, että tämä paikka ei olisi ollutkaan ihmisen hyvä olla ja moikkaa iloiset jäähyväiset.
Uskovaisuus on sairaus, joka lamaannuttaa aivojen rationaalisen osan.
Vierailija kirjoitti:
Näytä sille haamulle seuraavan kerran hallituksen aktiivimalli ja soteuudistus. Se voi tajuta, että tämä paikka ei olisi ollutkaan ihmisen hyvä olla ja moikkaa iloiset jäähyväiset.
Itsehän olisin halunnut sen lapsen syntyvän ja itkin hysteerisesti siellä sairaalassa. Mutta exä pakotti ja painosti aborttiin. Mulla oli tuolloinkin hyväpalkkainen työpaikka, joten olisin selvinnyt kyllä taloudellisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihtiriekon voi karkoittaa polttamalla marjassa olevan pihlahan oksia talon ympärillä ja helistelemällä lehmän kelloa. Samalla kuitenkin pitää laisua loitsu, jolla räyhähengen saa häädettyä pois
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisuus on sairaus, joka lamaannuttaa aivojen rationaalisen osan.
Uskonto on myrkkyä joka näivettää ihmisen ja vie hengen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla jäljellä ultrakuvaa? Piirrä risti sen päälle, niin entisajan ihmisetkin tekivät, ettei kuvissa olevat kuolleet tulleet kummittelemaan.
Teit virheen jonka kanssa elät loppuelämäsi. Millä raskausviikolla teit abortin? Jos itkit hysteerisesti sairaalassa, oli selvää, ettet ollut siihen valmis. Miksi ammattitaitoinen henkilökunta sen kuitenkin suoritti? Vai itkitkö vasta toimenpiteen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon itseasiassa kuullut vastaavia tapauksia henkilöiltä jotka myös tehneet abortin. Kotona alkanut kummittelemaan...
Tässä ei nyt terapiat auta. Koko terapian ja psykologian pahin vihollinen on ihmisen luonnollinen OMATUNTO, joka kolkuttaa ja kolkuttaa vaikka potilas miten yrittäisi sen hiljentää. Usein me yritämme hiljentää sen alkoholiin, bailaamiseen, hillittömään shoppailuun, himoihin, miehiin, seksiin, lääkkeisiin, turruttamaan sen millä keinolla tahansa. Psykologian ydin on saada se ääni vaimennettua, jotta potilas voisi olla tyytyväinen itseensä ja iloinen. Tämähän ei auta eikä ratkaise pitkällä tähtäiomellä-siksi terapia /psykologia luo ihmishirviöitä, jotka eläävät eteenpäin porskuttaen mt-lääkkeiden piristämminä, vaimennetulla omantunnonäänellä, jatkaen olemalla vaikeita kaikille ympärillään oleville.(mulla on kokemusta, "terapialla paranneuista" ihmishirviöistä) . He luovat monsteri-ihmisen pahimmillaan.
Pysyvä apu on tuoda syntisi Kristukselle, ihan ensin tunnustaa se teko sellaisena mitä se on. Koko raakuudessaan- sitten katua koko sydämestään. Ja kääntyä pois samoista teoista, ja muistakin synneistä. .Ja saada se sitten anteeksi. Päästä vapaaksi synnin tuonasta painolastista. Ilman ristiä painolastista vapautuminen läääkkeiden avulla , tai koko syntiongelman kieltämällä ei toimi, tai teon "valkaisemisella" muilla jippukonseilla. Ainakaan kovin kauan
Ap, mene psykiatrille, ei tuo ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta toisten syyttely. Hyväksy että teit virheen. Anna itsellesi anteeksi. Ja ymmärrä että abortoitu sikiö ei ole vielä ihminen. Voit yrittää uudelleen jos niin haluat.
Tämä on vähän ohis, mutta aborttiin painostaminen pitäisi tehdä laittomaksi. Tai sitten edes järjestää aina ennen aborttia psykologin haastattelu, jossa yritettäisiin selvittää, haluaako nainen varmasti tehdä abortin omasta tahdostaan vai painostaako joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Louhimies voisi tehdä kauhuelokuvan.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta toisten syyttely. Hyväksy että teit virheen. Anna itsellesi anteeksi. Ja ymmärrä että abortoitu sikiö ei ole vielä ihminen. Voit yrittää uudelleen jos niin haluat.
Alkaa sikiö jo olla ihminen. Alkiota ei vielä katkaravusta erota.
Itse taas tulen varmaan ikuisesti katumaan sitä että hankin lapsen parikymppisenä. En ollut valmis äidiksi enkä ole vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta toisten syyttely. Hyväksy että teit virheen. Anna itsellesi anteeksi. Ja ymmärrä että abortoitu sikiö ei ole vielä ihminen. Voit yrittää uudelleen jos niin haluat.
"abortoitu sikiö ei ole ihminen"? Tolkuton ajatus. Mikä se on? Koira? Mikä sitä liikuttaa kohdussa jos ei hän itse, sielu, tai mieli? Jjärjetön ajatus ettei ole ihminen!!
Totta kai hän oli jo ihminen, ja on edelleen ihminen, elää nyt aikuiseksi taivaassa. Et pääse asian yli kohtaamatta sitä koko raakuudessaan että veit elämän yhdeltä ihmsieltä jonka Jumala oli tarkoittanut elämään koko elämänsä tääällä maailmassa, saaden omia lapsia, tehden kenties merkittäviäkin tekoja koko maailman hyväksi, vaikkapa keksimällä lääkkeen syöpään. Mien sinä sen kestät ilman anteeksisaamista? Et mitenkään. Asia ei mene pois valhtelemalla itsellen, tai kieltämällä eikä turruttamalla. Sielu on jo täysi ihminen hedelmöityksen hetkellä, ja useat sanoo että jo ennen sitä. EI ole olemassa puolikasta sielua.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas tulen varmaan ikuisesti katumaan sitä että hankin lapsen parikymppisenä. En ollut valmis äidiksi enkä ole vieläkään.
sinulla oli ollut mahdollisuus lahjoittaa jollekkin rakastavlle parille hänet, adoption kautta, ison lahjan ja ilon, he olisivat voineet tarjota hänelle paljon. Ja iloita hänen olemassa olostaan, ja olla kiitollisia elämän lahjasta.
Suruterapia. Sitä voi tarvita pitkänkin ajan jälkeen.
Terapiasta voi olla apua