Mies pilasi yhteisen viikonlopun

Vierailija kirjoitti:

Aapeen käytös on varmaan yleisesti per*eestä ja mies ennemmin viettää vapaan kavereiden kanssa rennossa tunnelmassa kuin muijan kitinää kuunnellen ja pil*uakaan ei ole varmaan herunut.

Sitten, kun nainen ottaa eron, niin mies on silmät ymmyrkäisenä "mikä sille tuli, ei se koskaan sanonut, että jotain on pielessä". Niinpä niin.

Nyt kannattaa ruveta ryyppäämään. Ota heti pullo kossua.

Gwyneth Paltrowhan joskus sanoi, että kunnon suihinotto silloin tällöin pitää parisuhteen kunnossa ;) Tarjoat miehellesi intohimoisen suihinoton, seurauksena saattaa olla parisuhteen pelastuminen!

Vierailija kirjoitti:

Gwyneth Paltrowhan joskus sanoi, että kunnon suihinotto silloin tällöin pitää parisuhteen kunnossa ;) Tarjoat miehellesi intohimoisen suihinoton, seurauksena saattaa olla parisuhteen pelastuminen!

Sehän on eronnut, joten neuvo ei tainnut toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gwyneth Paltrowhan joskus sanoi, että kunnon suihinotto silloin tällöin pitää parisuhteen kunnossa ;) Tarjoat miehellesi intohimoisen suihinoton, seurauksena saattaa olla parisuhteen pelastuminen!

Sehän on eronnut, joten neuvo ei tainnut toimia.

Tai sitten se ei jaksanut enää tehä sitä tarpeeks usein?

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerropa miten olisitte viettäneet viikonlopun sinun mielesi mukaan? Mitä olisitte tehneet?

Lähdetty vaikka telttailemaan, vaeltamaan, hotelliin, oltu kotona ja käyty treffeillä, tehty pitkä pyörälenkki, mitä vaan. Aina ollaan kyllä tekemistä keksitty paljon silloin kun tällaisia viikonloppuja on ollut.

No varmaan sanoit miehelle ehdotuksista? Sanoit, että jos kutsutaan vieraat toisen kerran ja mennään perjantaina leffaan ja lasilliselle, lauantaina lähdettäisiin eväiden kanssa fillareilla 40 km jonnekin nättiin paikkaan ja sunnuntaina nukkui sitte pitkään ja tekisitte hyvän aamupalan aamunainnin jälkeen. Lupaat hyvää mieltä, upeaa seksiä, mielekästä tekemistä ja herkkuruokaa, niin eiköhän mies arvosta sitä korkeammalle kuin kaveriseuraa. Aloitat jo nyt vikittelemään miestä. Helppo juttu.

No tuskin yhteisen viikonlopun teemana pitäisi olla miehen lirkuttelu ja hemmottelu vaan yhdessä oleminen, myös asioista puhuminen tarvittaessa, yhteyden takaisin etsiminen kun on kerran mennyt huonommin viime aikoina. Ei mua ainakaan huvittaisi keskittyä vaan miehen hemmottelemiseen ja miellyttämiseen, jos on asioitakin mielen päällä mitä pitäisi käsitellä tms... nyt tarvitaan molemminpuolista panostusta. Ymmärrän ap:ta oikein hyvin.

Toki olis kyllä ollut parempi että olisit ap ihan ilman saarnoja pettymyksestä jne. sanonut, eikö olisi parempi kahdestaan ilman kavereiden ryyppyiltaa ja sunnuntaikrapulaa (?) ,niinkuin oli jo ollut puhe. Jos sitten mies olisi siitä kieltäytynyt ja vaikka mököttänyt, niin ehkäpä sitten vasta olisi ollut aihetta kovempiin sanoihin. Mutta kuten sanottu, ymmärrän turhautumisen ja pettymyksen kyllä.

Run Forrest run! kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä :D siis miksette voi viettää kivan la-päivän kahdestaan, käytte syömässä ja terassilla, kotiin päikkäreille toisen kainaloon (seksiä jos siltä tuntuu ;)), illalla hauskaa parin kaverin kanssa, ja sunnuntaina ihana laiska aamu sängyssä vaikka pizzan kanssa? Kaiken tämän ohella ehtii jutellakin kaikenlaista.

Olen nainen, ja ajatus painotetun tärkeästä parisuhdeajasta kahdestaan koko viikonlopun kun on mennyt huonommin ahdistaa. Hirveä paine "viettää laatuaikaa" ja "olla romanttinen". Vähän muuta sekaan niin tulee rennompi fiilis. Kiva nähdä vapaalla kavereitakin niin kuin ennen vanhaan, ilman lapsia :)

Toki jos mies tarkoitti pelkästään omien ryyppykavereidensa kutsumista niin eri asia.

Siksi koska meillä on suhteellisen usein mahdollista nähdä kavereita ja istua iltaa heidän kanssa. Nämä koko viikonlopun vapaat sen sijaan on eri juttu.

Nyt kun on menny huonosti ja olis paljon puhuttavaa jne niin eipä vaan oikein kiinnostais mitkään ryyppybileet

Tämä AP.n kommentti! Kylläpä kuulostaa tunnelmalliselta ja stressivapaalta viikonlopulta, kun oikein on huonosti mennyt suhteessa ja olisi paljon puhuttavaa (ilmeisesti siitä, kuinka suhteessa kaikki on päin mäntyä). Tuli itsellekin tätä lukiessa myötäahdistus miehen puolesta. Ja olen siis naimisissa oleva kahden pienen lapsen äiti.

No milloinkans sitä sitten selvitetään kasautuneet mieltä painavat asiat jos ei silloin kun on rauhassa aikaa? Lakaistaan vaan maton alle? Ei se sillätavallakaan oikein suju. Kuulostaa ennemminkin siltä että alkaa olla kriittisia hetkiä ap:n parisuhteessa ja jos suhde halutaan pelastaa ja ohjata raiteilleen, niin molempien pitää tehdä töitä sen eteen. Ja jos asioista tarvii keskustella, niin niistä sitten tarvii keskustella. Se ei tarkoita ettei voisi myös tehdä jotakin yhteistä mukavaa, ap:lla oli monta oikein hyvää ajatusta sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. Sinä siis olit kuvitellut päässäsi jo "täydellisen" viikonloppunne, ja nyt naislapsen maailma romahti?

Mikä olisi ollut tämä täydellinen viikonloppusi? Kuulostat takertujalta.

Edellisen kirjoitti äiskän luona asuva 43-vuotias mieslapsi, jolla on 53 kiloa ylipainoa. Fakta.

Mielestäni te ajattelitte eri tavoin viikonlopusta. Kannattaa jutella seuraavalla kerralla, kun toivot yhteistä viikonloppua.

Vierailija kirjoitti:

Juuri niin tyypillistä akkojen natinaa. Aina asiat huonosti, eikä koskaan voi olla onnellinen. Noh, itsepähän pilaat elämäsi ruikuttamalla ja syyttämällä muita.

Voi miten kauniisti puhutkaan 50% ihmisistä...

"Nainen odottaa usein kahdenkeskisiä, intiimejä ja syvälle meneviä keskusteluja."

-Ehkä jossain illuusiossa, en ole tuommoista tavannut koskaan.

Vaimo ainakin inhoaa yli kaiken "naisille tyypillistä lässytystä", itse voisin keskustella tuntikausia maailmasta, meistä ja tulevaisuudesta, mutta kun kumppania ei kiinnosta sekuntiakaan..

Omassa liitossani menee niin huonosti että kyllä ajatus kahdenkeskisestä viikonlopusta ahdistaisi. Syynä tähän pitkälti se että emme ole vuosikausiin tehneet mitään kahdestaan ja olen vieraantunut puolisosta. Alussa yritin ehdottaa kaikenlaista, mutta lopulta luovutin kun olin ainoa joka järjesti kivaa tekemistä tai hankki lapsenvahdin. Mies heräsi asiaan 10 vuotta myöhässä kun suhde oli jo muuttunut kaverilliseksi. Yritti ehdottaa hääpäiväksi yhteistä reissua, mutta ajatus romanttiseen ympäristöön menemisistä vieraaksi muuttuneen siipan kanssa vain ahdisti. En siis halunnut lähteä. Meillä on vielä ihan mukavaa porukassa, mutta kahdestaan ei. Ero on ajan kysymys. Viettäkää siis hyvät ihmiset aikaa kahdestaankin, jos ette halua että käy näin.

En usko että tuosta tulee mitään.

Ei ole hyväksyttävää käytöstä...