Millaista elämää se on kun vastasyntynyt tuodaan kotiin?

Mua on aina hämmentänyt miten estottomasti naiset käyttäytyvät tultuaan äideiksi. Esim. se että rintoja ei enää kainostella eikä muitakaan ruumiinosia. Äiti muuttuu kuin eläimeksi, joka on olemassa vauvaa varten.

Varmaan itse jäi aika tärkeistä asioista vauvana paitsi, kun äiti lähti töihin kun olin 2kk.

Ei kai kokopäivätyössä käyvä enää imetä, vai?

Sitten meille tuli hoitotätejä mua kaitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Se puolen metrin pätkä määrää koko elämän tahdin. Se oli itselle suurin järkytys, kun mitään ei voinut ennakoida. Puolison tuki ja osallistuminen on ehdottoman tärkeää, se lujittaa puolisot yhteen. Harvoin mitään tärkeää saa aikaan ilman vaivaa.

Pystyytkö sanomaan jotakin konkrettisempia asioita, millä tavoin sinä koit että se lujitti sitä sillä hetkellä.

Vastasyntyneen kanssa on helppoa. Vaikeat ajat koittavat myöhemmin.

Varmaa eka viikko vaan tuijotettiin vauvaa ja oltiin hölmistyneitä kun se vihdoin oli siinä. Meillä kummallakaan ei ollut ennestään mitään kokemusta vauvoista, joten yhdessä opeteltiin vaipanvaihtoa ja kaikkia juttuja. Oli tosi ihanaa kyllä kun mies piti isyysloman ja kesäloman siihen yhteen putkeen niin ei ollut mahdottoman raskasta edes valvomiset kun mies osallistui yöheräilyjen hoitoon niin paljon kuin mies siihen voi osallistua. Parisuhde ei joutunut koetukselle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina hämmentänyt miten estottomasti naiset käyttäytyvät tultuaan äideiksi. Esim. se että rintoja ei enää kainostella eikä muitakaan ruumiinosia. Äiti muuttuu kuin eläimeksi, joka on olemassa vauvaa varten.

Varmaan itse jäi aika tärkeistä asioista vauvana paitsi, kun äiti lähti töihin kun olin 2kk.

Ei kai kokopäivätyössä käyvä enää imetä, vai?

Sitten meille tuli hoitotätejä mua kaitsemaan.

Sehän on ollut vanhemmillesi aivan täydellistä. Ovat saaneet olla rauhassa töissä ja sinua on hoidettu. Sinullekin se on ollut hyvä, kun on ollut hoitaja kotona ilmeisesti myös myöhemmin. Kyllä aikuisten pitää käydä töissä, ja kotihoitajalla asia järjestyy parhaiten. Kaksi kuukautta vanha on tosin todella pieni. Kas kun raaskivat.

Ei lapsia fiksuille kirjoitti:

Yhtä hel***ttiä. Tervemenoa uni, oma rauha ja rakkaus. Tilalle tulee elämä huolinta-automaattina itsekkäälle vihannekselle. 

Ei ikinä minulle, ei!

Toisin sanoen, sinulla on tuo mielipide vaikka et ole tätä kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina hämmentänyt miten estottomasti naiset käyttäytyvät tultuaan äideiksi. Esim. se että rintoja ei enää kainostella eikä muitakaan ruumiinosia. Äiti muuttuu kuin eläimeksi, joka on olemassa vauvaa varten.

Varmaan itse jäi aika tärkeistä asioista vauvana paitsi, kun äiti lähti töihin kun olin 2kk.

Ei kai kokopäivätyössä käyvä enää imetä, vai?

Sitten meille tuli hoitotätejä mua kaitsemaan.

Sehän on ollut vanhemmillesi aivan täydellistä. Ovat saaneet olla rauhassa töissä ja sinua on hoidettu. Sinullekin se on ollut hyvä, kun on ollut hoitaja kotona ilmeisesti myös myöhemmin. Kyllä aikuisten pitää käydä töissä, ja kotihoitajalla asia järjestyy parhaiten. Kaksi kuukautta vanha on tosin todella pieni. Kas kun raaskivat.

Raaskivat?? Äitiysloma kesti tuolloin kuukauden, äiti oli sh ja ylilääkäri suositteli ja myönsi kaikille äideille sen päälle kuukauden sairaslomaa.

Tietenkään ei ole ihanteellista että äiti joutuu jättämään vauvan 2 kk.n ikäisenä vieraan hoitoon. Mutta sellainen oli systeemi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se puolen metrin pätkä määrää koko elämän tahdin. Se oli itselle suurin järkytys, kun mitään ei voinut ennakoida. Puolison tuki ja osallistuminen on ehdottoman tärkeää, se lujittaa puolisot yhteen. Harvoin mitään tärkeää saa aikaan ilman vaivaa.

Pystyytkö sanomaan jotakin konkrettisempia asioita, millä tavoin sinä koit että se lujitti sitä sillä hetkellä.

Samalla tavalla kun yhtä aikaa sairastettu vatsatauti, toisiamme tsempaten. Kannattaa ajatella käänteisesti, millaista elämä olisi, jos tuore isä haluaisi viettää isyysloman kavereiden kanssa.