Asioita, joita jätän tekemättä, koska olen lihava:

Helposti tosiaan joutuu tuollaiseen kierteeseen. Sillä varmistaa, ettei varmasti laihdu. 

Kun aktivoituisi ja olisi menossa mukana, niin kilot voisivat karista pikku hiljaa ihan itsestään. 

Liikaa pohditte tuota "mitä muut ajattelevat"-juttua. Voin vakuuttaa, että miestä hoikista valtaosa ei ajattele yhtään mitään... 

Lihavuusepidemia itse asiassa suojaa lihavaa yksilöä. Teitä on niin paljon, että jos rupeaisi jokaiseen kiinnittämään huomiota, niin mitään muuta ei ehtisi tehdäkään. 

Tuskin kukaan sinusta pahaa ajattelee painosi takia, ehkä kuitenkin on kyse vaan huonosta itsetunnosta? Painon pudottaminen voi tuntua ihan mahdottomalta tehtävältä, mutta jos aloittaisit ihan pienestä, vaikka kävelylenkeistä ja ruokavaliosta niin voit päästä jo hyvään alkuun. Vertaistukea kannattaa hakea. Älä ainakaan ole tekemättä mitään jos muutosta toivot, jostain se on aloitettava.

Lähtemällä mukaan kulutat ylimääräistä energiaa ja saatat löytää uuden liikuntaharrastuksen, josta tuleekin avain laihtumiseen. Tai uusia ihmisiä. Itse välttelin kuntosalia, koska olin alipainoinen ja lihakseton. Hävetti, kävin alkuun vain öisin salilla. Nykyisin se on toinen kotini ja ainoa mitä kadun on se, että en mennyt aiemmin. Joten pelko pois ja rohkeasti mukaan. Eka kerta on aina pahin, toka ja kolmaskin epämukavaa, mutta se helpottaa kerta kerralta. Usko pois. Ja oli kyse mistä uskaltamisesta tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Yritän laihduttaa, mutta sen lopputuloksena olen lihonut entisestään. En oikeasti tiedä mitä tekisin. Ajattelen laihduttamista koko ajan.

Sun pitää muuttaa elämäntapojasi, eikä "yrittää laihduttaa". Lisää aktiivisuutta päiviin, järkevämpiä valintoja ruoka-aikoina (ja vain ruoka-aikoina, ei napostelua aterioiden välillä!), riittävästi vettä ja unta. Kaikki pussikeittokuurit on ihan yhtä tyhjän kanssa, niitä kokeilemalla ei opi uusia, loppuelämän kestäviä terveellisiä elämäntapoja.

Kilot eivät putoa yhdessä yössä, viikossa tai kuukaudessa, joten pitkäjänteisyyttä tarvitaan.

Minä olen lihava ja teen noita kaikkia. En ymmärrä miksi antaisin vararavintoni vaikuttaa tekemisiini

Sama homma täällä. Lisäisin vielä, etten itse ainakaan pyöräile. Ei sillä, etten jaksaisi, mutta tällainen läski pyörän selässä olisi todella naurettava näky. Ihan sama miten leveä pyörän istuin on, se on ainakin 1:5 suhteessa perseeseeni. Lenkkeilystäkin voin vain haaveilla kun itsetunto on mitä on.

Ainoa asia, mitä jätän tekemättä, on vaateostoksilla käynti, sillä aikoinaan se oli toivotonta, koska olel lihava ja lyhyt. Yllättäen saan nykyään farkkuja, mutta edelleen ostan vain pakolliset.

Käyn tanssitunneilla, pyöräilen, tapaan ystäviäni, ihan sellaita tavallista puuhastelen.

Oma kokemukseni jumpista on, että ei siellä kukaan auo

päätään. Kaikki naiset pelkäävät lihomista.

Kiitos kivoista kommenteista! Oletin, että tulisi pelkkää syyllistämistä. Kivaa. :)

ap

Aika samoin ajattelen kuin ap ja vanhempainillat olen viime aikoina jättänyt käymättä sillä en tiedä mistä johtuu, mutta muut laihat äidit ovat keskenään hyvää pataa ja tunnen itseni todella tyhmäksi heidän seurassa.

Uimassa en viitsi käydä myöskään läheisellä hallilla.

Tälläkin palstalla lihavaksi itseään kutsuva voi olla 80kg tai 160kg tai kuten minä 110kg eli vaikuttaa sekin miten paljon painaa mihin osallistuu...

Jätät sokeriset herkut jatkossa kauppaan ap.

Lisäksi alat käymään kolme kertaa viikossa lenkillä, kävellen niin nopeasti kuin kunto kestää, tunti kerrallaan.

Jouluun mennessä on lähtenyt yli 10 kiloa.

Mä en kehtaa mennä käymään toisessa kaupungissa kavereita moikkaamassa, koska olen lihonut muutamassa vuodessa +20 kiloa.

Kotikaupungissa vähät välitän muista ja ryhmäliikuntaakin uskallan kokeilla koska kunto on hyvä ts.pysyn muiden mukana.

Mutta onhan tuo kierre kamala. Päätän että nyt alkaa laihdutus ja ostan karkkia. Ihan kuin oma mieli ei haluaisi että laihdun tai että olisin tyytyväinen itseeni. Kauniita vaatteita ei löydy, paitsi puolijoukkuetelttamallia.

Rakastan köydä keikoilla ja teatterissa mutta vaateongelma on aina olemassa. Onneksi töissä on työvaatteet.

Pitäisiköhän käydä jossain juttelemassa tästä asiasta?

Olen pahoillani tilanteestasi, kuulostaa ikävältä että painosi rajoittaa sinua noin paljon. Oletko hakenut tai harkinnut hakevasi esimerkiksi ammattiapua joko laihdutuksen tueksi tai omaan suhtautumiseesi itseesi?

Olen itse ollut joskus ylipainoinen ja ajattelin itsevihani poistuvan kunhan onnistuisin laihduttamaan normaalipainoon. Ei poistunut ja tunnen yhä samaa inhoa itseäni kohtaan nyt 60kg painavana kuin ylipainoisenakin. Vika siis ainakin minulla on loppujen lopuksi jossain muualla kuin painossani.

Mäkin välttelen asioita. Jo pelkkä kaupassa käynti ahdistaa koska olen niin läski.. Tiedän etten ole maailman läskein, bmi on vajaa 31, mutta suurin osa rasvasta on keskittynyt vatsaani. Häpeän vatsaani niin paljon. Aina kun laihdun ja sitten lihon takaisin, niin vatsani vaan kasvaa. Vatsan ympärys on nyt jo yli 1.2 metriä :(

Näillä helteillä uimaranta houkuttaisi, mutta en kehtaa mennä edes ostamaan uimapukua, saati että näyttäytyisin missään sellaiseen paljastavaan makkarankuoreen sulloutuneena!

ap

OIen 165  pitkä ja painoa 111. 

lista asioista, joita en läskieni takia tee:

Mä en matkustele enkä kehtaa mennä salille tai lenkille. Jossain trendikkäissä ravintoloissa ja kahviloissa pitää myös miettiä, että mahdunko istumaan. Kyllähän tämä ylipaino rajoittaa omassa tapauksessani elämää. Nyt olen kuitenkin löytänyt motivaatiota muuttaa elämäntapoja terveellisemmiksi, ja toivottavasti tämän myötä pääsen suuresta osasta liikakiloistakin eroon.

Ravitsemustieteestä cum laude-kokonaisuuden arvosanalla 5 suorittaneena totean, että ruokavalion koostamisen merkitys on 75 %  ja liikunnan 25 % pyrittäessä laihduttamaan.

Sinulla ei taida olla elämässäsi suurempia huolia, kuten esimerkiksi vakavasti sairaita omaisia, koskapa jaksat kiinnittää huomiota niin pinnalliseen asiaan kuin lievä ylipaino? Vai oletko selkeästi ylipainoinen eli ylittääkö BMI:si arvon 30:ntä? (Lievästä ylipainosta puhutaan, kun BMI sijoittuu välille 25-30.)

"Hoikkien ja urheilullisten" ihmisten pitäminen täydellisinä osoittaa mielestäni äärimmäisen pinnallista, ja ulkonäkökeskeistä ajattelua! Entäpä kaikki se, mitä ihmisellä on korviensa välissä? Kannattaa muistaa, että yhdellä maailman älykkäimmistä ihmisistä Stephen Hawkinilla oli sairauden runtelema keho.

Mites vatsatanssi, siinä läski on vain plussaa?

Sit kun sitä olet tehnyt, ehkä tulee tuntuma, että voi tanssia saman tien muutakin. *porttiteoria*

Ja vielä selvyyden vuoksi: tämä yritti olla positiivinen ja kannustava kommentti :) Eli toivottavasti päädyt tekemään noita asioita, joista olet kiinnostunut:)

Sit ku tulee nälänhätä, ni läskit selviää hengissä!

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla lihavaksi itseään kutsuva voi olla 80kg tai 160kg tai kuten minä 110kg eli vaikuttaa sekin miten paljon painaa mihin osallistuu...

Tai "lihavaksi itseään kutsuva"  voi olla + 60-kg!  Kokemuksesta tiedän, että reilusti yli 60 kilon painaminen voi tuntua paljolta, jos on lähes koko nuoren aikuisuutensa tottunut painamaan noin 50 kg.

(P.S. Luulo ei ole koskaan tiedon väärti!)