Aivan aluksi tärkeintä varmaankin kertoa, ettei olla anopin tai apen kanssa kauhean hyvissä väleissä. He tungettelevat, kyselevät törkeitäkin kysymyksiä, juoruavat jne. Eivät siis ole katkaisseet vieläkään napanuoraa mieheeni, eivätkä omaa pienimpiäkään käytöstapoja.
Olemme saamassa miehen kanssa esikoisemme kesäkuun puolessa välissä, jos yhtään lasketun ajan sisällä vauva syntyy. Vääntämistä on ollut vauvan vaatteista, sukupuolen/nimen kertomisesta, siitä missä vauva nukkuu, imetänkö, mihin päiväkotiin/kouluun lapsi menee. Aivan kaikki otetaan loukkauksena jos teen eritavalla kuin mieheni kanssa on toimittu. Pahin asia oli, kun ilmoitin ettei synnärille ole sitten mitään asiaa katsomaan vauvaa. (Se on sitä paitsi meidän synnärillä kiellyttykin tulla katsomaan, ellei ole isä tai vauvan sisarus). Olen itse kotoisin Venäjältä, joten samalla sitten ilmoitin, että pidän vauvan kanssa kotonakin 2-6 viikkoa pitkän ajan ettei meillä käy kukaan. Tämä on Venäjällä normaali käytäntö, usein vauvan näkee ensimmäisenä vieraana naisen äiti. Sekin vain, jos nainen tarvitsee apua. Muuten muut näkevät vauvan, kun äiti on siihen valmis ja tutustunut lapseensa.
En edes heti tahdo appivanhempia kylään, olen saanut kuulla loukkauksia ja haukkumista, milloin mitäkin. Tahdon tutustua pieneen aivan rauhassa, nauttien vauva-ajasta. En kaipaa siihen marttyyrianoppia valtaamaan kotiani ja vauvaani.
Joten olenko nyt aivan pirttihirmu ja kohtuuton, ja anopin sanoin riistän häneltä lapsenlapsen ja vauvalta isoäidin?
Sivut
Olet, mutta jos miehesi on kanssasi samaa mieltä, että on ok jumittua kotiin kuudeksi viikoksi, niin sitten teette niin.
Et ole. Sinä ja mies päätätte yhdessä. Mikä oikeus anopilla ja apella muka on lapseen? Ei mikään. Lapsi ehtii kyllä muodostaa suhteen isovanhempiinsa myöhemminkin.
Miehelle asia on ok. Itse olen ajatellut ajaksi noin kaksi-kolme viikkoa, en pystyisi kauempaa olemaan kotona käymättä missään. Tahdon vain saada imettämisen luonnistumaan varmasti, sekä luoda suhteen lapseeni. Oppia tuntemaan ja luoda hieman rytmiä.
Tässäkin on kyse kulttuurieroista, joten mun mielestä olisi hyvä kunnioittaa toisia. Ja äitihän sen loppupeleissä päättää kuka tulee vauvaa katsomaan.
Mä ymmärrän sua. Kun sain esikoiseni, miehen äiti tuli sairaalaan katsomaan. Silloin vielä sai tulla. Heti ensimmäisenä haukkui mut kaikesta mahdollisesta, onneksi olin väsymyksestä huolimatta napakkana ja heitin (sanallisesti) eukon pihalle.
Jos näkisitte vaikka sairaalan kahviossa tai jotain? Sieltä on helppo heittää vieraat pois jos tulee liikaa jupinaa. Sitten ei tarvi päästää niitä heti kotiin..
No kyllä nyt ainakin kaksi viikkoa pitäisi olla lupa saada olla rauhassa. Täysin ymmärrettävää. Synnytyksen jälkeen ei oikeasti välttämättä jaksa yhtään mitään muuta kuin pitää itsensä ja vauvan elossa.
Aloituksen luettuani: mielestäni kuulostat kyllä aika ehdottomalta itsekin. On tylyä sanoa, että ette sitten tule vauvaa katsomaan sen paremmin sairaalaan kuin kotiinkaan. Kirjoittamasi esimerkit appivanhempien tungettelusta, kuten puheet vauvan nimen julkaisusta, vaatteista, imetyksestä, hoitopaikasta, koulusta eivät mielestäni ole tuollaisenaan mitään loukkaamista tai tungettelua vaan ihan normaalia kiinnostusta ja ihmisten välistä keskustelua.
Ymmärrän että sinulla on erilainen tausta ja olet sitä kautta oppinut erilaiset tavat ja toisaalta hormonit hyrskyvät ylikierroksilla. Kuitenkin myönteinen suhtautuminen puolin ja toisin auttaa tosi paljon ja ruokkii hyvää.
Olet ihan pioneeri noissa asioissa.
Teidänhän se lapsi on, ei niiden isovanhempien. Jos syystä tai toisesta ensimmäiset viikot haluatte viettää ihan vaan perheen kesken, kyllä sukulaisten ja tuttavien pitäisi tuota toivetta mukisematta kunnioittaa.
Vai äiti päättää :D Voi isä raukkaa :D
Koettakaa ajan kanssa sopeutua puolin ja toisin.
Tätä olen myös miettinyt. Heillä ei ole minkään näköistä laillista oikeutta ikinä nähdä lapsenlastaan. Meillä takana useita keskenmenoja ja kaksi kohtukuolemaa, joten itse tahtoisin vain nauttia lapsesta ihan pikkuvauva-ajan, jos sellaisen tällä kertaa onnistun saamaan. En kaipaa siihen päällepäsmärianoppia raakumaan.
Ap
En.. mäkään mitään huligaaaneja päästäis tontille..
Et ole hirveä. Oikein hyvä idea olla päästämättä ketään synnärille, ja kotonakin pieni varoaika, jos ovat noin tunkeilevia ja epäystävällisiä.
Luuleeko kukaan, että isä tässä asiassa uskaltaisi sanoa poikittaista sanaa? :D
Kyllä, äiti sen loppupeleissä päättää. Isä ei voi tietää/ymmärtää kipuja ja yleistä olotilaa mikä synnytyksen jälkeen on. Äiti määrittää koska on valmis ottamaan vieraita vastaan.
Ap
Trololololoooo
Myönteinen suhtautuminen on hyvä, mutta mielestäni vastasynnyttäneen äidin kohdalla se on ensisijaisesti muiden tehtävä osoittaa sitä myönteisyyttä edes muutama viikko, vaikka äiti ei tekisi kaikkea juuri niin kuin muut haluavat. Jos äiti kieltää appivanhempia ikinä edes tapaamasta lasta, niin se on häneltä kohtuuttoman kielteistä. 2-3viikkoa ei todellakaan ole. On järkevää suojella itseään kun on hauraassa tilassa.
Isä saa pian valmistautua siihen, kun venäläinen anoppi asuu heillä antamassa lastenhoitovinkkejä ja hänen vanhempansa taas eivät saa edes tulla piipahtamaan.
Naurettavaa!! :D :D :D
Mutta virkistävä vedätys. Venäläisyyksineen kaikkineen.
Jos olisi heihin hyvät välit niin olisin luultavasti päästänyt kotiinpääsypäivänä katsomaan vauvaa. He ovat menneet meille omilla avaimillaan (sillon kun heillä ne vielä oli) ja veivät vauvalle ostettuja vaatteita kierrätykseen, koska olivat "väärän värisiä/väärästä materiaalista/rumia". Imetyksen anoppi lyttäsi kokonaan, ei kuulemma ole okei opettaa lasta roikkumaan rinnalla. "Hyvin toi *miehen nimi* kasvoi korvikkeella!" On myös epäillyt minun tyydyttävän omia seksuaalisiani tarpeita imetyksellä. He olivat apen kanssa käyneet yhdessä jo steinerkoulun avoimien ovien päivässä, toivat sieltä esitteitä ja ilmoittivat että tänne se lapsi sitten menee. Päiväkotikin oli valittu valmiiksi, se missä mieheni on ollut. Matkaa sinne noin 25km, meillä alle 500m päässä lähin päiväkoti. Itse en koe tätä normaalina
Ap
Äiti ja isä päättää ei äiti yksin. Itse tykkäsin siitä, että halukkaat näkivät vauvan laitoksella ja kotona oltiin pariviikkoa ihan keskenämme.
On ihan hyvä idea ollakin rauhassa kotona totuttelemassa uuteen tilanteeseen pari viikkoa, sitten on jo helpompi vieraillakin muualla.
Suosittelisin kuitenkin ehkä kokeilemaan josko isovanhemmat rauhoittuisivat vaatimuksineen kun näkevät, että vauva on teillä hyvässä hoidossa ja ihan oma persoonansa. Jos ei käytös parane vaikka miehesi siitä sanoo niin sitten tapaamiset voi ja kannattaa rajoittaa ihan minimiin.
Sivut