Miksi ydinperheen hajoaminen ei nykyään nähdä niin pahan kuin ennen?

Vierailija kirjoitti:

Itse en tajua, että miksi se hajoaminen nähtiin niin pahana ennen. Ydinperhe on nyky-yhteiskunnassa täysin hyödytön ja kahlitseva konsepti.

Joillekin meistä pysyvät siteet ja suhteet ovat tärkeitä - erityisesti perhe. Ja niin kauan kun meidänlaisia ihmisiä ei ole tapettu sukupuuttoon niin muiden on hyvä tottua siihen että jotkut haluavat vaalia pitkiä ihmisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ja täysijärkiset ihmiset osaavat elää yhdessä vihaamatta toisiaan. Ehkä jopa rakastaakin, kuten ovat aikoinaan omasta tahdostaan luvanneet.

Kyllä , he lupasivat rakastaa toisiaan koska vahinkoraskauksia oli paljon

Sanooko abortti tai adoptio mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tajua, että miksi se hajoaminen nähtiin niin pahana ennen. Ydinperhe on nyky-yhteiskunnassa täysin hyödytön ja kahlitseva konsepti.

Joillekin meistä pysyvät siteet ja suhteet ovat tärkeitä - erityisesti perhe. Ja niin kauan kun meidänlaisia ihmisiä ei ole tapettu sukupuuttoon niin muiden on hyvä tottua siihen että jotkut haluavat vaalia pitkiä ihmisuhteita.

Eihän tuo sido mitenkään ydinperheeseen. Voit pitää hyviä ja pitkiä välejä vanhempiisi, kavereihisi sekä lapsiisi. Turhaa sitä väkisin on toisen kanssa vain, koska sattuu olemaan yhteinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tajua, että miksi se hajoaminen nähtiin niin pahana ennen. Ydinperhe on nyky-yhteiskunnassa täysin hyödytön ja kahlitseva konsepti.

Yksinhuoltajaperheistä tulevilla lapsilla (etenkin pojilla) on nuoruudessa selkeästi suurempi itsemurhariski kuin kahden vanhemman perheiden lapsilla. Samoin esimerkiksi rikollisuus ja mielenterveyden ongelmat ovat selkeästi yleisempiä yksinhuoltajien lapsilla. Tästä huolimatta monet yksinhuoltajat virheellisesti luulevat, että kunhan valtio on rahoittamassa heidän toimiansa, he kykenevät kasvattamaan lapsensa aivan yhtä hyvin kuin 2 vanhempaa. Tiedä mistä tämä itseluottamus kumpuaa.

Olen lähiaikoina kipeimmän kautta joutunut oppimaan sen, miltä tuntuu, kun se peruskalliona pitämäni ydinperhe ei enää sitä olekaan. Järkytys on ollut sanoinkuvaamaton. Sekä voimattomuuden tunne, tein tai sanoin mitä tahansa, sillä ei ole enää merkitystä. Vaalikaa perhettänne niin kauan kuin se on mahdollista, se on arvokas asia elämässä.

Minua on heilauttanut aika paljon myös se, kuinka huolettomasti tuohon perheeseen ja sitoutumiseen suhtaudutaan, kertakäyttötavaraa... Uusi parempi tilalle, vanha vaihtoon siitä vaan.

Suomalainen tarina kirjoitti:

Onhan se surullinen näky leikkipuistossa yh äiti lapsensa kanssa. Lapsi leikkii yksin hiekkalaatikolla ja äitin huomion vie kokonaan älypuhelin mistä metsästetään uutta munaa jollain apilla. Lapsi ei saa yhtään huomiota.

Mun vanhemmat kun erosi niin siitä alkoi mun alamäki. Kouluarvosanat laski joka vuosi vauhdilla. Ruuan laatu romahti ja tilalle tuli nopeasti valmistettavat roskaruaat, burgerit ja muu sonta mitä isäni ei hyväksynyt. Äiti oli aina töissä ja kun hän oli kotona häneltä ei liiennyt huomiota. Ajauduin kaduille pahoihin seuroihin. Siellä poltettiin tupakkaa ja tehtiin vandalismia. Enää ei ollut kotona kuria ja pelkoa, että isä saa tietää. Kodista puuttui katto, talo ilman kattoa on hunningolla. Sitten hieman teini-iässä mukaan tuli alkoholi ja myöhemmin huumeet. Kaikesta äiti syytti aina minua, tuo vahva nainen joka lähti hymysuin töihin ja tuli naamanorsunvitulla takaisin kotiin poikansa luo.

Miksi se erinomainen isäsi sitten ottanut/taistellut sinua itselleen?