Lue keskustelun säännöt.
Syöpäsairas, miten toivoisit että sukulaiset suhtautuvat kevään juhlissa?
30.05.2018 |
Jos jaksat tulla juhliin. Mietityttää oma ei niin läheinen sukulainen joka on sairastunut erittäin vakavaan syöpään, tilanne on alkuvaiheessa joten periaatteessa hän varmasti voisi osallistua.
Kommentit (17)
Toivotko että saat juhlia rauhassa vai haluatko puhua asiasta ja saada tukea tms. Mitä voisi sanoa ihan ensiksi josta pääsisi selvittämään miten henkilö haluaa toimittavan? Mikä olisi hyvä avausrepliikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei välttämättä halua juhlissa puhua. Itse uskalsin mennä sukujuhliin sairastuttuani perheen kannustuksella, suurin osa ei sanonut mitään erityistä mutta mummu halasi mua lämpimästi ja sanoi "me ollaan kaikki täällä sun tukena" mikä oli mielestäni kiva.
Ihana mummo... Ap:n ongelma on se että tämä sukulainen ei ole erityisen läheinen, samalla tiedostan että on paljon mahdollista että näen hänet viimeistä kertaa jos hän tulee juhliin.
Meinaat sitten mennä viemään huomion juhlakalulta. Päivän sankaria/hääparia ei kukaan huomaa, kun syöpösairas purjehtii sinne urheasti
Ihan normaalia suhtuatumista toivoisin. Monesti syöpäsairas osallistuu juhliin jotta voisi unohtaa sairautensa hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinaat sitten mennä viemään huomion juhlakalulta. Päivän sankaria/hääparia ei kukaan huomaa, kun syöpösairas purjehtii sinne urheasti
Mitä sää horiset? Eihän Ap se sairas ole.
Syödäkin piti hankkia että saa viedä kaiken huomion juhlien todelliselta sankarilta ja keskipisteeltä. Yöks!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä utele sairaudesta ellei ota itse puheeksi,toivota tervetulleeksi ja kohteliasta smalltalkia osaa kuka vaan
Jos on välillä jossain sivummalla kahden kesken, niin voi sivuta aihetta. Kyllä sen äkkiä huomaa haluaako toinen puhua asiasta vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomio huomio! Katsokaa kaikki MINULLA ON SYÖPÄ!
No jo on ihme mihin suuntaan ketju lähti 😀. Ihme trolli taas paikalla. Aivan varmasti kyseinen ihminen ei mitään huomiota hae jos jaksaa tulla juhliin, vaan haluaa juhlia itselleen tärkeiden ihmisten juhlapäivänä. Juhlat eivät ole minun järjestämät vaan menen itsekin vieraana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tietty henkilöstä, mutta jos kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen (syöpäsairaaksi), ja tuntisin oloni henkisesti sen verran vahvaksi, että jaksaisin mennä juhliin ja iloita siellä sankarin puolesta, en missään nimessä haluaisi, että minua surkuteltaisiin tms siellä, vaan haluaisin juhlavieraana samaa kohtelua kuin kuka tahansa. Enkä lisäksi haluaisi "varastaa" sankarin huomiot, ja senkin takia mahdollisimman normaali suhtautuminen.
Ei kukaan sairas halua sääliä ja surkuttelua vaan myötätuntoa ja tukea. Kohteliasta on kysyä vointia, mutta ei kauhistella. Kuuntelutaito on aliarvostettu kyky nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanani syöpäpotilaana jouduin rauhoittelemaan ja lohduttelemaan "terveitä" kanssaihmisiä.
Olen ollut syöpäsairas. Kohtele häntä kuten kaikkia muitakin, jos et ole erityisen läheinen hänen kanssaan, pidä vaan huolta, että hänellä on koko ajan istumapaikka, koska hoitojen aikana ei välttämättä jaksa juurikaan seisoskella. Äläkä kommentoi, jos henkilö on kovin laiha ja tuputa ruokaa. Hän syö minkä pystyy, yleensä ruokahalu on huono hoitojen takia.
Typerintä on ottaa säälivä ilme ja sanoa jotain: "Miten voit? Tiedätkö, että sejase sairasti saman syövän ja söi sitäjasitärohtoa ja on nyt parantunut, sitä sinun pitää kokeilla". Ylipäänsä harvat syöpäsairaat haluaa keskustella sairaudestaan muiden kuin ihan läheisten kanssa, eivät ainakaan sen enempää kuin jos olisi sydäntauti tai joku muukin vakava sairaus. Mieti itse kenen kanssa haluaisit sairauksistasi jutella.
Ikävimpiä jutunaiheita ylipäänsä sairaan kanssa on kertomukset toisten syövistä, joita yllättävän usein aletaan sairastuneelle tarjoamaan kun ei nähtävästi keksitä muuta jutunjuurta. Yleensä sairastunut haluaa jutella normaaleista asioista eikä sairauksista, ja kaikkein vähiten muiden syövistä, kun se oma syöpä on aika elämän täyttävä juttu.
Tuollainen juhla on hengähdystauko sairaalle kaikesta raskaasta.
Vierailija kirjoitti:
Aikanani syöpäpotilaana jouduin rauhoittelemaan ja lohduttelemaan "terveitä" kanssaihmisiä.
Samat sanat. Pitää tsempata heidänkin puolestaan, kun eivät tiedä miten olisivat.
Varmaan säälien, voivotellen, vältellen, spontaanein itkupurskahduksin, selän takana puhuen ja kauhistellen. Seuraavat fraasit on hyvä muistaa:
"Mun naapurilla oli syöpä, se kuoli".
"Mä en kyllä kestäis, miten sä kestät?? "
"Mä kyllä tappasin itseni jos olisin sä!"