Ärsyttää kun tänäkin vuonna työpaikkani kesätyöt meni suhteilla

sellasta se on

*

Valitettava totuus. Nyt nelikymppisenä olen nähnyt saman kaavan toistuvan yt- neuvotteluissa. Olen työskennellyt useassa suuressa pörssiyhtiössä ja kummasti yt- neuvotteluissa jäljelle jäävät suurten pomojen bestikset ja perseennuolijat. Oikeasti pätevät asiantuntijat pistetään kilometritehtaalle. 

Olen juuri ollut yksissä yt:ssä ja siellä tradenomi-ostaja sai IT development managerin paikan ja 15 vuoden työkokemuksen omaava IT development manager pistettiin pihalle. Kumpikohan oli pätevämpi.... 

Vierailija kirjoitti:

Olen asiantuntijatöissä kaupallisella alalla ja taas tänäkin vuonna työpaikallani sama raivostuttava juttu, eli kesätyöt meni suhteilla joko pomon lapsille, pomon lasten kavereille, pomon kavereiden lapsille tai työpaikan valta-asemassa (yleensä pomon kavereita) olevien lapsille. Loukkaa mun oikeustajua ihan hirvittävästi, sillä monia parempia hakijoita jäi valitsematta. Juuri näin hyväosaisuus periytyy kun jo valmiiksi koulutettujen ja menestyvien perheiden lapset nappaa jonon edestä hyvät, sisäsiistit kesätyöt.

Muutama esimerkki tästä epäreiluudesta. Yhdellä hakijoista, tämän kevään ylioppilaalla, oli kahdelta kesältä pitkät työkokemukset ns. suorittavan työn tehtävistä ja näistä hyvät suositukset. Lisäksi osa-aikatyötä abiturienttivuoden ajalta ja silti lukion arvosanat tasoa 8-10. Työpaikan sai kuitenkin pomon työkaverin lapsi, viime kevään ylioppilas, joka on viimeisen vuoden viettänyt vanhempien rahoituksella yliopiston pääsykokeisiin valmistautuen kun ei viime vuonna päässyt. Työkokemus nolla päivää. Kysyin rekrytoijalta, miksi tuo ensiksi mainittu ei tullut valituksi kun kuitenkin hakemus oli tosi hyvä, oli loistavat suositukset edellisiltä työnantajilta ja tyyppi vaikutti sekä ahkeralta että älykkäältä. Rekrytoija vastasi, ettei tuo suorittavan työn työkokemus merkitse mitään kun kuitenkin ala on eri. Ei, vaikka aiemmat työnantajat hehkutti hakijan hyvää asennetta, omatoimisuutta, yhteistyökykyä, nopeaa oppimiskykyä jne. Sinänsä tuo kesätyö olisi perusassistentti-tasoista hommaa, jota ylioppilaan papereilla pystyy tekemään oikein hyvin. Ja ylioppilas oli samoin tuo pomon lapsi, joka tuli palkatuksi.

Viime kesänä yhden toisen pomon tyttö oli toimistosihteeriä vastaavassa kesätöissä vaikka opiskelee ihan eri alaa. Sen sijaan useampi tradenomiopiskelija haki samaista kesätöitä eivätkä tulleet valituksi vaikka opiskeluala olisi ollut aivan täydellinen työhön. Huvittavaa oli, että tuo pomon tyttö työpaikallaan kutsui äitiään todellakin "äidiksi", eikä edes etunimeltä. Ei edes tajunnut varmaan hävetä, että oli suhteilla kiilannut hyvien hakijoiden ohi.

Myönnän, että tämä aihe herättää minussa itsessänikin monia katkeruuden tunteita. Olin itse parikymmentä vuotta sitten samassa tilanteessa, kun yliopistoaikana tein vuodesta toiseen ankeaa ja raskasta varastotyötä kesäisin kun taas ne opiskelukaverit, joilla oli suhteita esim. vanhempiensa työpaikkaan, tekivät oman alan siistiä sisätöitä ja kerryttivät ansioluetteloon hyvää materiaalia. Harmittaa ihan hirveästi niiden hyvien hakijoiden puolesta, jotka ovat nähneet vaivaa hyvän hakemuksen tekemiseen, suosittelijoiden hankkimiseen yms. eivätkä he tiedä, että käytännössä paikka oli jo pedattu suhteilla ja usein vieläpä paljon heikommalle hakijalle.

Näin pääsevät jatkossakin etenemään urallaan kun hankkivat heti alkuun jo työkokemusta omalta alalta.

/:

Vierailija kirjoitti:

Olen asiantuntijatöissä kaupallisella alalla ja taas tänäkin vuonna työpaikallani sama raivostuttava juttu, eli kesätyöt meni suhteilla joko pomon lapsille, pomon lasten kavereille, pomon kavereiden lapsille tai työpaikan valta-asemassa (yleensä pomon kavereita) olevien lapsille. Loukkaa mun oikeustajua ihan hirvittävästi, sillä monia parempia hakijoita jäi valitsematta. Juuri näin hyväosaisuus periytyy kun jo valmiiksi koulutettujen ja menestyvien perheiden lapset nappaa jonon edestä hyvät, sisäsiistit kesätyöt.

Muutama esimerkki tästä epäreiluudesta. Yhdellä hakijoista, tämän kevään ylioppilaalla, oli kahdelta kesältä pitkät työkokemukset ns. suorittavan työn tehtävistä ja näistä hyvät suositukset. Lisäksi osa-aikatyötä abiturienttivuoden ajalta ja silti lukion arvosanat tasoa 8-10. Työpaikan sai kuitenkin pomon työkaverin lapsi, viime kevään ylioppilas, joka on viimeisen vuoden viettänyt vanhempien rahoituksella yliopiston pääsykokeisiin valmistautuen kun ei viime vuonna päässyt. Työkokemus nolla päivää. Kysyin rekrytoijalta, miksi tuo ensiksi mainittu ei tullut valituksi kun kuitenkin hakemus oli tosi hyvä, oli loistavat suositukset edellisiltä työnantajilta ja tyyppi vaikutti sekä ahkeralta että älykkäältä. Rekrytoija vastasi, ettei tuo suorittavan työn työkokemus merkitse mitään kun kuitenkin ala on eri. Ei, vaikka aiemmat työnantajat hehkutti hakijan hyvää asennetta, omatoimisuutta, yhteistyökykyä, nopeaa oppimiskykyä jne. Sinänsä tuo kesätyö olisi perusassistentti-tasoista hommaa, jota ylioppilaan papereilla pystyy tekemään oikein hyvin. Ja ylioppilas oli samoin tuo pomon lapsi, joka tuli palkatuksi.

Viime kesänä yhden toisen pomon tyttö oli toimistosihteeriä vastaavassa kesätöissä vaikka opiskelee ihan eri alaa. Sen sijaan useampi tradenomiopiskelija haki samaista kesätöitä eivätkä tulleet valituksi vaikka opiskeluala olisi ollut aivan täydellinen työhön. Huvittavaa oli, että tuo pomon tyttö työpaikallaan kutsui äitiään todellakin "äidiksi", eikä edes etunimeltä. Ei edes tajunnut varmaan hävetä, että oli suhteilla kiilannut hyvien hakijoiden ohi.

Myönnän, että tämä aihe herättää minussa itsessänikin monia katkeruuden tunteita. Olin itse parikymmentä vuotta sitten samassa tilanteessa, kun yliopistoaikana tein vuodesta toiseen ankeaa ja raskasta varastotyötä kesäisin kun taas ne opiskelukaverit, joilla oli suhteita esim. vanhempiensa työpaikkaan, tekivät oman alan siistiä sisätöitä ja kerryttivät ansioluetteloon hyvää materiaalia. Harmittaa ihan hirveästi niiden hyvien hakijoiden puolesta, jotka ovat nähneet vaivaa hyvän hakemuksen tekemiseen, suosittelijoiden hankkimiseen yms. eivätkä he tiedä, että käytännössä paikka oli jo pedattu suhteilla ja usein vieläpä paljon heikommalle hakijalle.

Miten itse sait työpaikan kyseisestä firmasta varastoyyöntekijän kokemuksella ilman suhteita?

Näin se on useimmissa yrityksissä, jopa valtiolla.

/

En ymmärrä valitustasi enkä sitä, että näillä nuorilla on aikaisempien työnantajien hehkutuksett työtodistuksessa. Se kun sattuu olemaan standardipaperi, jossa ei ole tarpeen kertoa mistään muusta kuin työtaidosta ja käytöksestä. Ei siis mitään omatoimisuuksia jne.

Toiseksi työnantaja saa päättää, kenet palkkaa ja millä kriteereillä. Meillä on viimeiset 5 vuotta ollut pomon poika, jonka läsnäolo ei miellytä ketään, koska työtahti pitää sovittaa tämän mukaan. Tauko on tasan 12 minuuttia, ruokatunnilta ei sovi palata myöhässä eikä kesällä voi lusmuilla perjantaisin. Närää tulee siitäkin, että pukuhuoneeseen ei mennä klo 16 odottamaan töistälähtöä, vaan töitä tehdää 16.30 asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asiantuntijatöissä kaupallisella alalla ja taas tänäkin vuonna työpaikallani sama raivostuttava juttu, eli kesätyöt meni suhteilla joko pomon lapsille, pomon lasten kavereille, pomon kavereiden lapsille tai työpaikan valta-asemassa (yleensä pomon kavereita) olevien lapsille. Loukkaa mun oikeustajua ihan hirvittävästi, sillä monia parempia hakijoita jäi valitsematta. Juuri näin hyväosaisuus periytyy kun jo valmiiksi koulutettujen ja menestyvien perheiden lapset nappaa jonon edestä hyvät, sisäsiistit kesätyöt.

Muutama esimerkki tästä epäreiluudesta. Yhdellä hakijoista, tämän kevään ylioppilaalla, oli kahdelta kesältä pitkät työkokemukset ns. suorittavan työn tehtävistä ja näistä hyvät suositukset. Lisäksi osa-aikatyötä abiturienttivuoden ajalta ja silti lukion arvosanat tasoa 8-10. Työpaikan sai kuitenkin pomon työkaverin lapsi, viime kevään ylioppilas, joka on viimeisen vuoden viettänyt vanhempien rahoituksella yliopiston pääsykokeisiin valmistautuen kun ei viime vuonna päässyt. Työkokemus nolla päivää. Kysyin rekrytoijalta, miksi tuo ensiksi mainittu ei tullut valituksi kun kuitenkin hakemus oli tosi hyvä, oli loistavat suositukset edellisiltä työnantajilta ja tyyppi vaikutti sekä ahkeralta että älykkäältä. Rekrytoija vastasi, ettei tuo suorittavan työn työkokemus merkitse mitään kun kuitenkin ala on eri. Ei, vaikka aiemmat työnantajat hehkutti hakijan hyvää asennetta, omatoimisuutta, yhteistyökykyä, nopeaa oppimiskykyä jne. Sinänsä tuo kesätyö olisi perusassistentti-tasoista hommaa, jota ylioppilaan papereilla pystyy tekemään oikein hyvin. Ja ylioppilas oli samoin tuo pomon lapsi, joka tuli palkatuksi.

Viime kesänä yhden toisen pomon tyttö oli toimistosihteeriä vastaavassa kesätöissä vaikka opiskelee ihan eri alaa. Sen sijaan useampi tradenomiopiskelija haki samaista kesätöitä eivätkä tulleet valituksi vaikka opiskeluala olisi ollut aivan täydellinen työhön. Huvittavaa oli, että tuo pomon tyttö työpaikallaan kutsui äitiään todellakin "äidiksi", eikä edes etunimeltä. Ei edes tajunnut varmaan hävetä, että oli suhteilla kiilannut hyvien hakijoiden ohi.

Myönnän, että tämä aihe herättää minussa itsessänikin monia katkeruuden tunteita. Olin itse parikymmentä vuotta sitten samassa tilanteessa, kun yliopistoaikana tein vuodesta toiseen ankeaa ja raskasta varastotyötä kesäisin kun taas ne opiskelukaverit, joilla oli suhteita esim. vanhempiensa työpaikkaan, tekivät oman alan siistiä sisätöitä ja kerryttivät ansioluetteloon hyvää materiaalia. Harmittaa ihan hirveästi niiden hyvien hakijoiden puolesta, jotka ovat nähneet vaivaa hyvän hakemuksen tekemiseen, suosittelijoiden hankkimiseen yms. eivätkä he tiedä, että käytännössä paikka oli jo pedattu suhteilla ja usein vieläpä paljon heikommalle hakijalle.

Miten itse sait työpaikan kyseisestä firmasta varastoyyöntekijän kokemuksella ilman suhteita?

Ei se suoraan onnistunutkaan. Nyt olen siis nelikymppinen ja viimeksi varastolla töissä 24-vuotiaana. Useammassa työpaikassa ja harjoittelussa olen ollut siinä välissä. Varastohommista pääsin ensiksi oman alan palkattomaan harjotteluun,  kituutin viisi kuukautta nollatuloilla. Sitten pääsin oman alan palkkatöihin pikkukunnan talousosastolle toiselle puolelle Suomea, sieltä sain hyvää työkokemusta vaikka en viihtynyt niin kaukana ystävistä ja perheestä. Se oli kyllä tärkeä ponnahduslauta urallani, joten en kadu vaikka jouduinkin menemään vähän hankalamman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Valitettava totuus. Nyt nelikymppisenä olen nähnyt saman kaavan toistuvan yt- neuvotteluissa. Olen työskennellyt useassa suuressa pörssiyhtiössä ja kummasti yt- neuvotteluissa jäljelle jäävät suurten pomojen bestikset ja perseennuolijat. Oikeasti pätevät asiantuntijat pistetään kilometritehtaalle. 

Olen juuri ollut yksissä yt:ssä ja siellä tradenomi-ostaja sai IT development managerin paikan ja 15 vuoden työkokemuksen omaava IT development manager pistettiin pihalle. Kumpikohan oli pätevämpi.... 

Tämän nepotismin takia Suomi on tässä jamassa.

Huonot suojatyöläiset jäävät töihin.

Oman kokemuksen mukaan nämä suhteilla kesätöitä ja myöhemmin vakitöitä saaneet ovat työttömien ja muiden tuilla eläjien kovimpia arvostelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan nämä suhteilla kesätöitä ja myöhemmin vakitöitä saaneet ovat työttömien ja muiden tuilla eläjien kovimpia arvostelijoita.

Onko se huono asia? Tänä vuonna töitä on tarjolla käytännössä jokaiselle, joka vaivautuu niitä kyselemään.

Jos työtehtävät ovat tyyliin abiturientti pärjää, niin eiköhän se ole käytännössä ihan sama kuka siihen otetaan. Ja koska se on ihan sama niin sitten otetaan se jonkun tuttu, ettei tarvitse nähdä vaivaa. 

Niin perseestä!!

No teillä on sentään kesätyöläisiä tekemässä töitä. Meillä töissä puuttuu edelleen 2 kesätyöläistä kuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan nämä suhteilla kesätöitä ja myöhemmin vakitöitä saaneet ovat työttömien ja muiden tuilla eläjien kovimpia arvostelijoita.

Tämä on niin totta.

Paha juttu kyllä. Toisaalta nämä herrantertut eivät saa oikeanlaista kokemusta maailmasta, mikä voi myöhemmin kostautua isosti jossakin työelämän muutostilanteessa. Pieni mahdollisuus, tiedän, mutta lohduttautukaa te suhteita vailla olevat kunnolliset sillä. 

No kyllä ne muutkin paikat menee niin suhteilla ja peen nuolemisella että ei ole tosikaan. Kaverille junaillaan aina joku kiva managerin paikka, vaikka sellaista ei vielä äsken ollut olemassakaan....

Kuinka moni teistä ottaisi jonkun muun kuin oman lapsensa firmaansa ja antaisi lapsensa juhlia kesän?