Miltä "pitäisi" tuntua ekojen treffien jälkeen, että kannattaa tavata uudelleen?
Varmaan tää on tyhmä kysymys, mutta kaipaisin silti todella mielipiteitä. Olen tavannut nyt kerran miehen, joka on kaikin tavoin oikein mukava ja kiva. Meillä oli ekalla kerralla hauskaa, naurettiin ja juttuakin riitti. Mies pyysi mua ulos uudestaan ja suostuin, mennään huomenna rannalle. Mutta musta ei vaan oikein tunnu miltään. Mulla on takana useamman vuoden on-off -suhde, joka nyt kai on ohi. Ongelma varmaan on, etten ole kuitenkaan tunnetasolla päästänyt irti edellisestä, vaan kaipaan häntä tosi kovasti ja vertaan muita häneen. Kannattaako jatkaa uuden miehen tapailua? Onko tää jotenkin ilkeää häntä kohtaan? Ihan oikeasti haluaisin suhteen ja perheen, mutta ei mulla mitään perhosia ole vatsassa tippaakaan. Miltä muista on tuntunut ekojen tapaamisten jälkeen? Onko treffikumppani tuntunut heti jotenkin tosi kiinnostavalta ja "siltä oikealta"? Kiitos mielipiteistä jo etukäteen!
Kommentit (24)
Mä olen huomannut olevani yleisesti hitaasti lämpenevä, eli itselleni ei sovi ollenkaan se monen (eriluonteisen ihmisen) sääntö, että pitäisi tuntua jotain vetoa tai kemiaa heti ensitapaamisella, tai ei kannata jatkaa. Nuorempana tosiaan helposti torjuin ihmisiä jos ei tuntunut miltään, vain heti torjuttuani tajutakseni, että ei hitto, minähän OLISIN ollut kiinnostunut, mutta se mahdollisuus meni jo.
Sanoisin siis että kannattaa toimia sen mukaan, miten tietää oman mielensä näissä asioissa toimivan. Jos on aina ollut niin että jos kipinää ei ole heti,sitä ei koskaan tulekaan, niin eiköhän se ole sama taas. Jos taas on kaltaiseni hitaasti lämpenevä, jonka täytyy kaverustua ennen kuin pystyy ihastumaan, sitten on parempi tapailla kunnes tietää tuleeko hommasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut olevani yleisesti hitaasti lämpenevä, eli itselleni ei sovi ollenkaan se monen (eriluonteisen ihmisen) sääntö, että pitäisi tuntua jotain vetoa tai kemiaa heti ensitapaamisella, tai ei kannata jatkaa. Nuorempana tosiaan helposti torjuin ihmisiä jos ei tuntunut miltään, vain heti torjuttuani tajutakseni, että ei hitto, minähän OLISIN ollut kiinnostunut, mutta se mahdollisuus meni jo.
Sanoisin siis että kannattaa toimia sen mukaan, miten tietää oman mielensä näissä asioissa toimivan. Jos on aina ollut niin että jos kipinää ei ole heti,sitä ei koskaan tulekaan, niin eiköhän se ole sama taas. Jos taas on kaltaiseni hitaasti lämpenevä, jonka täytyy kaverustua ennen kuin pystyy ihastumaan, sitten on parempi tapailla kunnes tietää tuleeko hommasta mitään.
Hyvin sanottu. Mäkin olen aika hitaasti lämpenevä ylipäätään elämässä. Ja en oo ollut sillä lailla voimakkaasti ihastunut (tai rakastunut) kuin kerran, tuohon edelliseen mieheen. Että ehkä mä tarvin vain aikaa. Enkä mä edes tiedä, mitä tää nykyinen treffikumppani haluaa. Voihan olla, ettei hän edes etsi mitään tulevaa vaimoa. Taidan mennä vaan ihan hyvillä mielin niille treffeille :) ap
Vierailija kirjoitti:
Tuleehan tuossa treffailuharjoitusta ja voi löytää myös uuden ystävän, jos ei uutta kumppania. Eikä ihminen aina ihastu, saati rakastu heti.
Mutta ei pidä ketään huijatakaan pidemmän päälle, jos itse vain roikkuu vanhassa.
Totta, olet oikeassa. En mä varsinaisesti haluaisikaan enää roikkua, olen itkenyt sen ihmisen perään kohta kaksi vuotta, mutta no... se on niin monimutkaista. Olen kyllä päättänyt päästää irti ja hävittänyt numerosta ja valokuvista alkaen kaikki hänestä, mutta mieli on niin kummallinen :( ap
Otsikon perusteella ajattelin, että ekoilla treffeillä meni jotain pieleen, mutta jos teillä kerran oli mukavaa, niin sinuna minä menisin uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma varmaan on, etten ole kuitenkaan tunnetasolla päästänyt irti edellisestä, vaan kaipaan häntä tosi kovasti ja vertaan muita häneen. Kannattaako jatkaa uuden miehen tapailua? Onko tää jotenkin ilkeää häntä kohtaan?
Hoida toi on/off ensin loppuun ennen kuin aloitat treffailun, nythän sä vain kusetat sun deittejä. Varmasti paskin alku parisuhteelle on kumppanin epämääräiset tunteet ja vertailu exiinsä. Sori, en arvosta.
Minä tapasin vuosi sitten miehen, joka ekalla tapaamisella tuntui enemmän kaverilta kuin sellaiselta, johon voisin ihastua. Kerroin tästä miehelle, ja kun asia ei haitannut häntä, jatkoimme tapailua rennosti ja ilman mitään odotuksia tulevasta. Jokaisella tapaamisella alkoi tuntua enemmän ja enemmän ihastumista, ja viidennellä tapaamisella olin täysin langennut, menimme sänkyyn ja heti sen jälkeen kumpikin poisti Tinderin. :)
Olen käynyt monilla treffeillä, mutta jokin jää uupumaan. Muodollinen pätevyys ja mukavuus ei riitä.
Sanoisin, että jo yhdellä tapaamisella voi alkaa tuntua ihastumisen tunnetta. Toisen silmät ja keho kutsuu. Kai siinä on jotain seksuaalistakin.
Kysyt tilotetta ja jos on tarpeeksi numeroja rivissä niin eiköhän ala tuntua heti siltä, että tää on se oikea mulle
Näin naiset toimii, kannattaa sinullakin.
Älä tyydy ihan kivaan. Muutaman vuoden päästä tunnet olevasi loukussa väärässä suhteessa, mutta koska mies on ihan kiva, niin et haluaisi loukatakaan häntä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin vuosi sitten miehen, joka ekalla tapaamisella tuntui enemmän kaverilta kuin sellaiselta, johon voisin ihastua. Kerroin tästä miehelle, ja kun asia ei haitannut häntä, jatkoimme tapailua rennosti ja ilman mitään odotuksia tulevasta. Jokaisella tapaamisella alkoi tuntua enemmän ja enemmän ihastumista, ja viidennellä tapaamisella olin täysin langennut, menimme sänkyyn ja heti sen jälkeen kumpikin poisti Tinderin. :)
Tai sä poistit ja pelimies jatkoi naisten pyöritystä.
Jos kummankin mielestä ekoilla deiteillä oli ihan mukavaa, niin miksi ei sitten tapailisi enemmänkin niinkuin molemmista tuntuu hyvältä. Mihin ihminen sitten ihastuu jos se tapahtuu ensitapaamisella. Eihän siinä voi tietää ja tuntea toista ollenkaan.
Pitäisi tuntua siltä, että haluat tavata uudestaan. Mä oon treffannut useampiakin miehiä, joissa ei ole ollut mitään vikaa ja mukavaa on ollut, mutta ei ole kuitenkaan ollut suurempaa mielenkiintoa tavata enää. Sitten on ollut myös pari sellaista, että vaikka ei mitään kummempaa ihastumista ole vielä ekalla kerralla tapahtunut, niin toinen tapaaminen on kuitenkin tuntunut ihan hyvältä ajatukselta ja sellaisia olen sitten uudestaan tavannutkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos kummankin mielestä ekoilla deiteillä oli ihan mukavaa, niin miksi ei sitten tapailisi enemmänkin niinkuin molemmista tuntuu hyvältä. Mihin ihminen sitten ihastuu jos se tapahtuu ensitapaamisella. Eihän siinä voi tietää ja tuntea toista ollenkaan.
Mammojen mukaan kemiaa ei ole, jos ei sukat pyöri jaloissa ja tule wau elämystä heti ekasta näkemisestä. Sitten valittavat tällä palstalla kun sopivia fiksuja miehiä ei löydy vaikka on käyty 100 treffeillä.
Kunhan oot rehellinen tunteistasi häntä kohtaan.
Kuulostaa ikävältä ja turhalta toi exän mielessä pyörittely kyllä.
Ai että on/off-suhde on KAI ohi? Kamalaa. Jätä nyt se sika ainakin nopeasti.
Itse en tapailisi enää uutta, jos ei tuntuisi ihastumista ja kiinnostusta. Kyllä, jotain kipinää ja kemiaa. Sori vaan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Älä tyydy ihan kivaan. Muutaman vuoden päästä tunnet olevasi loukussa väärässä suhteessa, mutta koska mies on ihan kiva, niin et haluaisi loukatakaan häntä.
Minusta tuota ei voi läheskään aina tietää ekoilla treffeillä eikä välttämättä vielä 3-5:kään treffeillä. Ei kannata hukata hyvää tyyppiä heti kättelyssä vaikkei heti kipinöisikään. Itse lämpenen usemmiten hitaammin ja suhteet, joissa on heti ollut voimakkaita tunteita ovat kerran leimahtaneet ja yhtä nopeasti sammuneet kokonaan, kun on oppinut tuntemaan toista paremmin eikä mitään todellista yhteenkuuluvuutta fyysisen vetovoiman lisäksi ole löytynytkään. Kannattaa antaa mukavalle ja hauskalle tyypille mahdollisuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tyydy ihan kivaan. Muutaman vuoden päästä tunnet olevasi loukussa väärässä suhteessa, mutta koska mies on ihan kiva, niin et haluaisi loukatakaan häntä.
Minusta tuota ei voi läheskään aina tietää ekoilla treffeillä eikä välttämättä vielä 3-5:kään treffeillä. Ei kannata hukata hyvää tyyppiä heti kättelyssä vaikkei heti kipinöisikään. Itse lämpenen usemmiten hitaammin ja suhteet, joissa on heti ollut voimakkaita tunteita ovat kerran leimahtaneet ja yhtä nopeasti sammuneet kokonaan, kun on oppinut tuntemaan toista paremmin eikä mitään todellista yhteenkuuluvuutta fyysisen vetovoiman lisäksi ole löytynytkään. Kannattaa antaa mukavalle ja hauskalle tyypille mahdollisuus!
Niin no, minulla taas ei ole koskaan herännyt ihastuminen myöhemmin. Jos ensitapaamisella ei ole tullut sellaista tunnetta, että tuota ihmistä haluan koskea ja häneen todellakin haluan tutustua (so. pientä ihastumista), niin on ollut ihan turha tavata häntä uudestaan. Yrittänyt olen, pisimmillään yli vuoden ajan seurustelin "ihan kivan" miehen kanssa, koska halusin uskoa, että olisi pinnallista hylätä hyvä mies vain siksi, ettei hän herätä pienintäkään seksuaalista kiinnostusta.
Tuleehan tuossa treffailuharjoitusta ja voi löytää myös uuden ystävän, jos ei uutta kumppania. Eikä ihminen aina ihastu, saati rakastu heti.
Mutta ei pidä ketään huijatakaan pidemmän päälle, jos itse vain roikkuu vanhassa.