Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hassua, kun sanotaan aina että psykiatriselle osastolle on vaikea päästä
27.05.2018 |
Itsellä on ihan toisenlaisia kokemuksia. Kalsi vuotta sitten olin osastolla 5 kuukautta ihan vaan masennuksen ja itsetuhoisuuden takia. Tosin masennus oli todella paha ja itsemurha-ajatukset jatkuvia. Sitten täällä saa lukea, miten osastolle ei pääse, vaikka yrittäisi tappaa itsensä. Outoa. Sillä osastolla, millä olin oli ihmisillä jopa pidempiä hoitojaksoja kuin itse olisivat toivoneet.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluaa osatolle ja ei pääse. Toiset eivät halua ja joutuvat pakkohoitoon. Tasan ei menee onnen lahjat.
Näinpä, tosin mun sukulainen joutui ns pakosta, mutta oli silti vapaaehtoisen statuksella osastolla oman aikansa.
Riippuu ihan paikkakunnasta, toisissa pääsee hoitoon heti ja toisissa ei sitten millään.
Minä olen päivystyksessä töissä ja tiedän, että psykiatriselle ei useimmiten pääse silloin, kun sitä itse pyytää ahdistavan olon tai pelkojen takia. Silloin pääsee/joutuu, jos lääkäri epäilee itsemurhavaaran olevan todellinen (esim. on olemassa konkreettiset suunnitelmat itsensä tappamisesta). Välillä ihmettelen noita päätöksiä, mutta minkäs teet... Itse päästäisin useamman ihmisen psykiatriselle osastolle ainakin arvioon, mutta ei niitä paikkoja varmaan loputtomiin riittäisi, niihin on resursoitu se raha, mikä on
Suomessa joutuu pakkohoitoonkin liian helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni luulee masennuksensa olevan vakavampi kuin se oikeasti onkaan. Myös valtaosa itsemurhayrityksistä on tehty kännissä tai jonkun hetkellisen tunnekuohun seurauksena. Ei ole mitään järkeä mennä sairaalaan, jos ei enää seuraavana päivänä halua tappaa itseään.
Jos on masentunut, ps. osasto voi olla vaan pahasta.
Siellä ei saa muuta kuin lääkkeitä.
Hoitajat kohtelevat kuin vajaaälyistä (masennus ei ole älyn vähyyttä) ja mahdollista rikollista. Jos on joku krooninen sairaus, se pahenee taatusti. Et esim. saa lääkkeitäsi silloim kun pitäisi. Ruoka on selvästi huonompaa kuin muilla osastoilla.
Muut potilaat ovat siinä kunnossa, että ne järkyttävät tai pelottavat.
Pahinta kaikesta: sun sanaan ei luoteta.
Sulle ei kerrota mitä kohdallesi on päätetty. Voit esim. saada huudot, kun et käynyt aikana 18-19 hakemassa lääkettäsi, jonka lääkäri oli sulle tänään päättänyt kokeiltavaksi. Kun kerrot ettet tiennyt koko lääkkeestä, hoitaja tuijottaa sua kuin valehtelisit.
Psyk. osastolla ihmistä ei kohdella kuin ihmistä.
Huomasin selvän eron, kun osastojakson jälkeen kävin kontrollikäynnillä. Hoitajat käyttäytyivät aivan toisin.
Saatat myös odotella koko päivän turhaan että pääset lääkärin puheille. Kun kysyt, käsketään vain odottaa. Saat odottaa iltaan asti, mitään ei tapahdu.
Tästä syystä huolehdin siitä, etten enää ikinä mene psyk.osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, mulla tuli lääkäri ihan kotiin asti hakemaan (äitini kutsumana), sanoi että lähden vapaaehtoisesti tai poliisin kyydillä. Melkein puoli vuotta vierähti lataamossa.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut haluaa osatolle ja ei pääse. Toiset eivät halua ja joutuvat pakkohoitoon. Tasan ei menee onnen lahjat.