Sinä masentunut. Miksi et tunne oloa paremmaksi vaikka ollut superkesäpäivät viime aikoina?

Joka päivä olen ulkoillut, paljon, mutta ei se sentään masennustani ole parantanut, sehän olisikin helppoa!

EI huvita. Työt painaa ja ahdistaa mennä työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ulos ja reippailemaan. Mielikin voi paremmin :)

1. Vakavaan masennukseen tuo ei lohduta.

2. Siis ei masentuneena jaksa päivänvaloa. Vqikka olisikin oievä masennus.

3. Silloin on iha pimeet aivot, ei yksinkertaisesti vaan jaksa mitän ylimääräistä siie.

Mä en ole masentunut, mutta ihmetyttää miksi masentuneen "pitäisi" voida nyt juuri jotenkin paremmin? Itse en jaksa näillä keleillä juosta, yöllä ei saa nukuttua ja koko ajan on nuutunut olo. Ei silti, siitäkin huolimatta helle on minusta kivaa vaihtelua enkä ole siitä pahoillani, mutta ei se nyt mikään piristysruiske kaikille ole :) 

Ja näin kyökkipsykologina tuntuisi, että tällainen keli vetää mielen matalammaksi, koska "normi"on, että nyt ollaan iloisia, reippaita, ulkoillaan, tavataan kavereita jne. Mutta maseentuneelle se on vaikeaa/mahdotonta.

Voi hyvä ihme! Hemuli-rakas, selvitä ensin, mitä masennus tarkoittaa ennen kuin alat puoskaroida palstalla.

Muistan vieläkin ajan vuosien takaa, jolloin inhosin kevättä ja sen räikeätä valoa, joka paljasti asunnon likaiset ikkunat ja kaiken surkeuden.

Nyt asiat ovat hyvin, ja katselen mukavalta sohvalta kauniden verhojen reunustamaa ikkunaa, jonka takana koivujen lehdet väreilevät lempeässä kesätuulessa. Ikkuna on toki talven jäljiltä pikkaisen likainen, mutta pesen sitten kun männyn siitepölykausi on mennyt ohi.

Koska masennun pahemmin tämmöisillä ilmoilla kun pitäisi olla aikaansaava ja nauttia (vihaan tuota sanaa) lämmöstä ja ystävistä.

Mutta kun sellaisia ystäviä ei koskaan juurikaan ole ollut joiden kanssa mennä viettämään aikaa kesäluontoon, niin se ahdistaa entistä enemmän katsoa muita onnellisia ihmisiä tuolla ulkona.

Voin paljon paremmin syksyllä ja talvella.

Kun olin masentunut, säätila ei parantanut tai huonontanut mielialaa.

Aurinkoinen sää lisää kontrastia synkän olon kanssa ja lisäksi tulee syyllinen olo siitä että ei nauti kesästä. Masentuneena itsetunto on kadoksissa, joten paljastaviin kesävaatteisiin pukeutuminen tuntuu ahdistavalta.

Tossa pari mitä tuli mieleen ajoilta kun olin masentunut. Syyt varmasti erilaisia eri ihmisillä.

En siis ole enää masentunut, mutta toivoisin paria sadepäivää jotta saisi muutaman lepopäivän kuumuudesta. Nukkuminen on vaikeaa eikä ruoka maistu helteellä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ulos ja reippailemaan. Mielikin voi paremmin :)

Kesällä voi ahdistaa siinä missä talvellakin.

Et tajua ellet tajua.

Kaikki ei nauti helteistä. Mä en ainakaan. Silmät on valoherkät eli niihin sattuu ulkona. Kämpässä on läkähdyttävän kuuma. Ulkonakin on kuuma. Hiki haisee ja liimaa vaatteet ihoon. En pidä ihmisistä ja ihmiset on tietty mielestäni ylisosiaalisia kesäisin. Ei saa olla edes rauhassa.

Kärsin jostain kesämasennuksesta. Olo huononee keväällä ja paranee sitten syksyllä, jolloin herään taas henkiin. Talvella olen parhaimmillani ja nautin talvesta. Nautin jopa sateesta. Ehkä pitäisi ruveta sanomaan, kun ihmiset valittaa kylmästä, että pitäähän siitä nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Mulle hoetaan sitä aina kesäisin, jos vähänkin sanon, että on kuumaa ja kirkasta.

Mutta onhan se hyvä, jos joku tästä pätsistä nauttii.

Haluaisin muuttaa jonnekin, missä aurinko ei juuri paista ja lämpötila pysyy alle 20 asteessa, ja se 20 on jo poikkeuksellisen kuuma.

Minun krooninen, vaikea-asteinen masennukseni ei reagoi lämpötilaan. Siksi.

Voisi sitä varmaan miettiä sen niin että käyttäisi sitä energialähteenä johonkin järkevään. En ole koskaan ymmärtänyt tekopirteyden ja turhamaisuuden päälle.

joo. kun terapiat ja lääkkeetkään ei auta, niin aurinko auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei nauti helteistä. Mä en ainakaan. Silmät on valoherkät eli niihin sattuu ulkona. Kämpässä on läkähdyttävän kuuma. Ulkonakin on kuuma. Hiki haisee ja liimaa vaatteet ihoon. En pidä ihmisistä ja ihmiset on tietty mielestäni ylisosiaalisia kesäisin. Ei saa olla edes rauhassa.

Kärsin jostain kesämasennuksesta. Olo huononee keväällä ja paranee sitten syksyllä, jolloin herään taas henkiin. Talvella olen parhaimmillani ja nautin talvesta. Nautin jopa sateesta. Ehkä pitäisi ruveta sanomaan, kun ihmiset valittaa kylmästä, että pitäähän siitä nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Mulle hoetaan sitä aina kesäisin, jos vähänkin sanon, että on kuumaa ja kirkasta.

Mutta onhan se hyvä, jos joku tästä pätsistä nauttii.

Haluaisin muuttaa jonnekin, missä aurinko ei juuri paista ja lämpötila pysyy alle 20 asteessa, ja se 20 on jo poikkeuksellisen kuuma.

Islanti on sellainen paikka

Aurinko paljastaa kaiken kauheuden selkeästi. Ei mulla ainakaan auta mitään., pahentaa ennemminkin.

Masentaa entistä enemmän, kun muilla on kivaa ulkona ja itsellä ei oo seuraa sinne ulos. Kesällä on myös paljon syyllisempi olo olla kotona sisällä kuin loppusyksystä.

Mulla on nyt parempi kesä tulossa.

Viime kesänä kun istuin kotona verhot kiinni, harmitti että ulkona oli aurinkoista.

Ei masentunut lähde rientämään yksin rannalle. Hän istuu kuumassa kerrostaloasunnossa ja miettii miten jaksaisi suihkuun kun ei jaksa seisoa.

Koska ei vaan pysty, kun joku käyttää sananpartta "superkesäpäivät"...herää kysymys, olenko ihmisten parissa vaiko joidenkin palveluyritysten aivopesemien, ihmismäisten mainostaulujen vaikutuspiirissä? Ovatko he edes ihmisiä?

Aurinkoinen keli ei poista sitä tosiasiaa että olen 30-vuotias, rumanaamainen, pienitissinen, keskivartalolihava, miehille kelpaamaton ikisinkkunainen. Lisäksi olen yksinäinen. Tänään taas maannut koko päivän sängyssä pimennysverhot ikkunoiden edessä. Selannut tinderiä ja toivonut että saisin matchin. Viimeksi olen saanut matchin helmikuussa 2017.