Paraniko elämäsi, kun laihdutit?

Itsetunto ainakin parani, en tuntenut itseäni enää rumaksi eikä tarvinnut enää yrittää peitellä itseään vaatteilla.

Parani. Lopetin astmalääkkeet eikä ole henkeä ahdistanut. Itsetunto nousi. Vaatteiden osto on helppoa, kun ottaa vain mieluista ja sovittaa ja lähes kaikki istuu hyvin. Olen rintava ja leveä lantio ja kun olin lihava niin rinnat ja lantio olivat tosi isot.

Tavallaan, vaatteet istuivat paremmin ja miehet kiinnostuivat enemmän. Silti en ollut tyytyväinen kroppaani. Jotenkin tuntui että kun paino putosi tavoitelukemiin, aloin huomaamaan itsessäni muuta "paranneltavaa". Tuon jälkeen on tullut 10 kg takaisin parin vuoden aikana, joten edessä on taas laihduttamista. Toivon, että tällä kertaa olisin tyytyväinen itseeni enkä alkaisia taas etsimällä etsimään uusia vikoja itsestäni...

Todellakin. Uniapneaa ei ole enää eikä jalkoihin särje niin kuin ennen. Mun terveys on myös parantunut merkittävästi kun aloin käymään salilla ja jätin lihan, soodat ja pikaruoan pois!

Kyllä, polvi parani.

Outoa nyt kun mietin, niin (liki) normaalipainoisena en ollut onnellisempi kuin lihavana. Ensimmäisen kerran laihduttuani hämmennyin kun myyjät olivat kohteliaita minua kohtaan ja miehet olivat turhan aktiivisia. Kyllä, huokaus, varmasti pitäisi järjestellä päätään ja ajatuksiaan.

Ehkä vaikuttaa kummalliselta kun kirjoitan, että tietyllä tavalla on helppo olla lihava. Olen elänyt sen ajan, että peitin kaikki todelliset ongelmat laihdutus-lihotus-rumban taakse. Nyt todellisuuden kohtaaminen tuntuu haasteelliselle, vaikka sitä tekee vain pala kerrallaan.

En ole mielenterveysongelmainen ja hoidan riittävän hyvin asiantuntijatehtäväni, mutta kyllähän elämässä on muutakin kuin työ.

Kyllä. 

Se on suurimmaksi osaksi sisäistä. Eli kuten jo joku sanoi, että itsetunto parani ja hymy herkemmässä. 

Raha-asiat yhtä huonossa jamassa ja ei se nyt kaikkea paranna tietenkään. Mutta arjessa mukavampaa. Kiva lähteä ulos häpeämättä itseään. 

Eli pudotin BMI 27:stä viitisen pykälää. Ei ole ahdistava olo oman olemuksen takia enää. 

Ymmärrän, että en ollut mikään vakavasti lihava ennenkään. Minulle vain tärkeä muutos. 

Niin - kuinka sen ottaa. Laihdutus paransi ehdottomasti joitakin osa-alueista elämässäni: voin fyysisesti paljon paremmin, ja löysin liikunnan ilon ja myös pystyvyyden tunteen, kun jaksan tehdä sellaisiakin asioita, joista en ennen uskaltanut edes haaveilla. Pidän myös peilikuvastani, ja myönnän, että uuteen kehoonsa tutustuminen meni joskus överiksikin selfieiden, peilailujen, meikkailun ja shoppailun osalta. Ja ihan vain siksi, kun minulle on niin uusi tunne se, että peilikuvastaan voisi oikeasti pitää.

Parisuhdettani laihdutus ei korjannut, eikä pelastanut. Itse asiassa jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että laihdutus vain paljasti parisuhteen syvempiä ongelmia, kun kumpikaan ei enää voinut vedota ylipainoon. Hetkittäin tuntui myös suoraan sanottuna katkeralta, että ylipainoisena sain todella loukkaaviakin huomautuksia kehoani kohtaan ventovierailta miehiltä, kun taas laihduttuani minulta katosi jopa oikeus henkilökohtaiseen reviiriin viettäessäni iltaa ystävieni kanssa. Oma työmaansa on nyt rakentaa uudelleen itsetunto ihan sen pohjalta, miten haluan itseäni kohdeltavan. Minun ei tarvitse mitata arvoani muiden huomion kautta, eikä minun tarvitse olla "kiitollinen" siitä, että joku ventovieras hipelöi kehoani ilman lupaa.

Sanottakoon siis neuvona muillekin: jos ylipaino vaikuttaa merkittävästi omaan hyvinvointiin, laihduttaminen toki kannattaa. Ei kuitenkaan kannata ladata laihdutukseen liikaa odotuksia, koska se ei todennäköisesti tule korjaamaan kaikkia elämän epäkohtia, ja se voi myös paljastaa sellaisia ongelmia, joista ei ennen varsinaisesti edes ollut tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Outoa nyt kun mietin, niin (liki) normaalipainoisena en ollut onnellisempi kuin lihavana. Ensimmäisen kerran laihduttuani hämmennyin kun myyjät olivat kohteliaita minua kohtaan ja miehet olivat turhan aktiivisia. Kyllä, huokaus, varmasti pitäisi järjestellä päätään ja ajatuksiaan.

Ehkä vaikuttaa kummalliselta kun kirjoitan, että tietyllä tavalla on helppo olla lihava. Olen elänyt sen ajan, että peitin kaikki todelliset ongelmat laihdutus-lihotus-rumban taakse. Nyt todellisuuden kohtaaminen tuntuu haasteelliselle, vaikka sitä tekee vain pala kerrallaan.

En ole mielenterveysongelmainen ja hoidan riittävän hyvin asiantuntijatehtäväni, mutta kyllähän elämässä on muutakin kuin työ.

Tämä. Itse nojauduin siihen, että avain onneen oli vain laihdutuksen takana, eikä laihdutus oikeastaan korjannut mitään niistä asioista, joita kuvittelin sen korjaavan. Ja toisaalta jälkikäteen piti tarkastella niitä omia laihdutuksen syitä: näennäisesti kyllä ajattelin nimenomaan fyysistä painonpudotusta ja kuntoa, mutta sen sijaan taisin enemmän toivoa, että laihdutus saisi mieheni hullaantumaan minuun uudelleen, korjaisi tyystin itsetuntoni, ja... (noloa)... antaisi minulle ikään kuin luvan vaatia itsekin asioita nyt, kun en enää ole lihava. Ja tuon ajatusvääristymän korjaamiseksi pitää jatkossakin tehdä aika paljon töitä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan, vaatteet istuivat paremmin ja miehet kiinnostuivat enemmän. Silti en ollut tyytyväinen kroppaani. Jotenkin tuntui että kun paino putosi tavoitelukemiin, aloin huomaamaan itsessäni muuta "paranneltavaa". Tuon jälkeen on tullut 10 kg takaisin parin vuoden aikana, joten edessä on taas laihduttamista. Toivon, että tällä kertaa olisin tyytyväinen itseeni enkä alkaisia taas etsimällä etsimään uusia vikoja itsestäni...

Paljonko pudotit, ja kuinka pitkällä aikavälillä? Voi olla kyse ihan siitä, ettei mielesi yksinkertaisesti ehtinyt muutokseen mukaan. :) 

Kyllä. Olen onnellinen ja itsevarmempi. Nautin hyvästä kunnosta ja olosta, olen energisempi. Olen myös sosiaalisempi, sillä ihana lähteä ulos ystävien kanssa kun vaatteet näyttävät päällä hyvältä. Miehiltä tuleva huomio toki imartelee. Muutti kyllä mun elämän. Painoa lähtenyt -15 kg.

Olen laihtunut 75 kiloa. Joten kyllä elämä on helpompaa kun jaksaa tehdä asioita ja liikkua. Toisaalta taas hurja laihtuminen on jättänyt jälkensä vartaloon joka nakertaa edelleenkin itseluottamusta. Ja ei en ole ollut laihdutus leikkauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen laihtunut 75 kiloa. Joten kyllä elämä on helpompaa kun jaksaa tehdä asioita ja liikkua. Toisaalta taas hurja laihtuminen on jättänyt jälkensä vartaloon joka nakertaa edelleenkin itseluottamusta. Ja ei en ole ollut laihdutus leikkauksessa.

Vielä lisään että vaatteita kyllä löytyy nykyään kaupoista eikä tarvitse plussa puolelta etsiä niitä. Mutta kun noita nahkoja on jääny vartaloon niin nepä ei istukkaan päälle niinkuin toivoisin. Joten edelleenkin joudun piilottelemaan vartaloani.

Olen päälle nelikymppinen mies ja todellakin parani. Oma peilikuva ei enää järkytä, vanhat hyvät vaatteeni sopivat taas, ja jaksaminen on ihan toisella tasolla kuin ylipainoisena. Erektiokin on terhakkaampi ja kalu näyttää isommalta kun se ei enää hautaudu läskeihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen onnellinen ja itsevarmempi. Nautin hyvästä kunnosta ja olosta, olen energisempi. Olen myös sosiaalisempi, sillä ihana lähteä ulos ystävien kanssa kun vaatteet näyttävät päällä hyvältä. Miehiltä tuleva huomio toki imartelee. Muutti kyllä mun elämän. Painoa lähtenyt -15 kg.

Minua tuo huomio taas ahdistaa. Laihtuminen tyssää aina tuohon ja lihon takaisin, sillä lihavana saan olla rauhassa. Nyt onneksi ikää alkaa olla sen verran paljon, että se toivottavasti suojaa. Olisi kiva olla edes lievästi ylipainoinen.

Eipä oikeastaan. Painoa tippui 20kg, mutta silti itsetunto aivan pohjalukemissa ja lievä sosiaalisten tilanteiden pelko.

Parasta oli luopua vuosikymmeniä kalvaneesta itseinhosta. En ollut painavimmillani kuin 8kg päässä normaalipainosta, mutta tässä suhteessa muutos parempaan oli huomattava heti kun saavutin normaalipainon.

Kyllä. Nyt 10kg hoikempana jaksan paremmin, vaatteet istuvat kauniimmin päälle ja se aiheuttaa sen, että olen tyytyväisempi peilikuvaani. Laihdutin siis lievästä ylipainosta normaalipainoiseksi. Lisäksi, lakkasin tuntemasta syyllisyyttä syömisestä. Ylipainoisena kaikki herkuttelu aiheutti ahdistusta ja tunteen että teen jotain todella väärin. Nykyisin voin herkutella ilman noita tunteita. Se johtuu varmaankin siitä, että nykyisin ruokailutottumukseni ovat kunnossa niin, ettei herkuttelukaan kaada saavutettuja tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen onnellinen ja itsevarmempi. Nautin hyvästä kunnosta ja olosta, olen energisempi. Olen myös sosiaalisempi, sillä ihana lähteä ulos ystävien kanssa kun vaatteet näyttävät päällä hyvältä. Miehiltä tuleva huomio toki imartelee. Muutti kyllä mun elämän. Painoa lähtenyt -15 kg.

Minua tuo huomio taas ahdistaa. Laihtuminen tyssää aina tuohon ja lihon takaisin, sillä lihavana saan olla rauhassa. Nyt onneksi ikää alkaa olla sen verran paljon, että se toivottavasti suojaa. Olisi kiva olla edes lievästi ylipainoinen.

Toisaalta on kivaa, että näin sinkkuna saa miehiltä huomiota, mutta myönnän yhtyväni samaan. Kun se huomio, mitä itse sain lihavana, oli ajoittain tosi tylyä ja loukkaavaa, ja niin painoani alleviivaavaa. Nyt, kun on laihtunut, taas tuntuu, että kuka tahansa mies kokee voivansa koskea minuun, viis siitä, annanko lupaa vai en. Ja viimeisenä tuntuu vähän katkeraltakin, että lihavampana olin "oikeutettu" paljon huonompaan kohteluun kuin laihana. 

Nyt olen vähän enemmän jo sinut asian kanssa, ja kun tiedostaa vain itse, että ansaitsee hyvää kohtelua ihan minkä kokoisena tahansa, se riittää. Nyt pystyy nauttimaankin siitä, että saa positiivista huomiota. 

Itsetuntoa ei niin vain korjatakaan. Edelleen, vaikkakin hurjasti laihtuneena, sitä jotenkin silti tuntee olevansa se iso tyttö. Muuten tosiaankin kunto parempi yms