Lue keskustelun säännöt.
Mitä pelkäät eniten metsässä?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muurahaisia.
Mä taas pelkään Murha-Naisia & sarvipäisiä hirviöitä. Ovat sekä että aivan kaameita otuksia. Varsinkin nuo hirviöt pelottaa, niillä hampaatkin ovat sellaisen ruokalusikan kokoiset. Olen kerran auton sivuikkunasta 100 km/h vauhdista päässyt katsomaan tuollaisen suuhun ja näkemään ne tosi läheltä.
.
Meidän lähimettässä näkyy nykyään dokaavia matuj enenevässä määrin. Irakilaisia sotasankareita. Jos kattoo liian pitkään huutavat rasisti. Pakko on kuitenkin koira käydä kusettamassa, vaikka nämä "hädänalaiset" ovat miehittäneet jo lähimetsänkin.
Vierailija kirjoitti:
exhibitionisteja
Liikaa hyttysiä jotta tarvitsee pelätä heitä. Lähipuistossa ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppilassa, Pohjois-Karjalassa, ihan rajan tuntumassa pelkään kyllä rehellisesti karhuja, koska niitä siellä on. Itsekin nähnyt mm. karhun jälkiä ja ulosteita ja miehen veli on nähnyt karhun metsäautotiellä ihan läheltä. On karhukellot ja muut kun mennään vaikka laavulle paistamaan makkaraa, mutta yksin en halua mennä esim. keräämään mustikoita tai sieneen. En kuitenkaan osaisi toimia rauhallisesti jos karhu tuijottaisi yhtäkkiä silmiin.
Muualla en oikeastaan pelkää, mutta joskus tulee metsässä sellainen tyhjyyden ahdistus. Joku rupeaa pelottamaan, vaikkei siihen ole järjellistä syytä. Ehkä se totaalinen hiljaisuus tms.
Paljon inhottavia asioita, kuten hämähäkin seitit, on metsässä, mutta en kyllä pelkää siellä mitään. Teini-ikäsestä lähtien oon käyny metsässä lenkkeilemässä, kun metsää on löytynyt aina läheltä, nyttenkin vaikka asun suurehkon kaupungin keskustassa (alle kilometri matkaa isoon metsään).
No, joskus tulee vastaan koira ilman omistajaa, se on aina jonkun verran pelottavaa. Ihmisiä en pelkää, tosin jos nään jonkun tulevan polkua pitkin vastaan, niin usein ihan vaan pokkana lähden juoksemaan takaisin päin tai poikkean polulta ja ohitan tyypin kaukaa, koska haluan olla rauhassa, sen takia menen metsään enkä kadulle, jossa joutuu muiden naamoja pällistelemään. Varmaan jotkut metsässä liikkuvat luulee ett pelkään niitä kun lähden "pakoon" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järvenpään sarjamurhaajaa. Siksi vältänkin hiekkakuoppia metsässä samoillessani.
Punkki on varmaankin ainut asia, jota pääkaupunkiseudun metsissä täytyy pelkäämällä pelätä, mutta hyönteiskammoisena pelkään kaikkia pikkuotuksia.
Hirvikärpänen kuuluu ehdottomaan valiojoukkoon pelkäämisasteissani.
Susi tai karhu tuskin Nuuksiossa kimppuun käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muurahaisia.
Pidän metsästä, sen tuoksuista ja hiljaisuudesta ja niin edelleen, mutta kaikki pikku öttiäiset saavat minut värisemään inhosta. Murkut, hämähäkit, mitä kaikkea siellä aluskasvustossa nyt möngertääkin. Luulen saaneeni traumoja nuorempana, kun erään metsälenkin jälkeen istahdin tietokoneelle ja niskaani rupesi kutittamaan. Siinä vähän raavittuani sain kauhukseni huomata, että niskavilloissani oli piileskellyt KOLME hämähäkkiä. Vieläkin puistattaa! Vietinkin sitten suihkussa seuraavat puoli tuntia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muurahaisia.
Pidän metsästä, sen tuoksuista ja hiljaisuudesta ja niin edelleen, mutta kaikki pikku öttiäiset saavat minut värisemään inhosta. Murkut, hämähäkit, mitä kaikkea siellä aluskasvustossa nyt möngertääkin. Luulen saaneeni traumoja nuorempana, kun erään metsälenkin jälkeen istahdin tietokoneelle ja niskaani rupesi kutittamaan. Siinä vähän raavittuani sain kauhukseni huomata, että niskavilloissani oli piileskellyt KOLME hämähäkkiä. Vieläkin puistattaa! Vietinkin sitten suihkussa seuraavat puoli tuntia. :D
Kunpa olisikin vai metsän örkkejä ja muuta luontoon kuuluvaa, mutta mustapartaiset äänekkäät uussuomalaiset ovat meidän lähimetsän uusi vieraslaji. Aurinko saa nämä kittailemaan kaljaa kallioille ja helvetinmoinen älämölö :( Täytyy ottaa vaan tämäkin rikkautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten punkkeja, koiran ja itseni puolesta. Seuraavaksi eniten hirvikärpäsiä (silloin kun niitä on). OIkeastaan muuta en sitten pelkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muurahaisia.
Pidän metsästä, sen tuoksuista ja hiljaisuudesta ja niin edelleen, mutta kaikki pikku öttiäiset saavat minut värisemään inhosta. Murkut, hämähäkit, mitä kaikkea siellä aluskasvustossa nyt möngertääkin. Luulen saaneeni traumoja nuorempana, kun erään metsälenkin jälkeen istahdin tietokoneelle ja niskaani rupesi kutittamaan. Siinä vähän raavittuani sain kauhukseni huomata, että niskavilloissani oli piileskellyt KOLME hämähäkkiä. Vieläkin puistattaa! Vietinkin sitten suihkussa seuraavat puoli tuntia. :D
Kunpa olisikin vai metsän örkkejä ja muuta luontoon kuuluvaa, mutta mustapartaiset äänekkäät uussuomalaiset ovat meidän lähimetsän uusi vieraslaji. Aurinko saa nämä kittailemaan kaljaa kallioille ja helvetinmoinen älämölö :( Täytyy ottaa vaan tämäkin rikkautena.
Oikeastiko niitä vilisee metsikössä? Kysyn nyt ihan tosissani. En asu enää Suomessa, joten ei ole kokemusta tällaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muurahaisia.
Pidän metsästä, sen tuoksuista ja hiljaisuudesta ja niin edelleen, mutta kaikki pikku öttiäiset saavat minut värisemään inhosta. Murkut, hämähäkit, mitä kaikkea siellä aluskasvustossa nyt möngertääkin. Luulen saaneeni traumoja nuorempana, kun erään metsälenkin jälkeen istahdin tietokoneelle ja niskaani rupesi kutittamaan. Siinä vähän raavittuani sain kauhukseni huomata, että niskavilloissani oli piileskellyt KOLME hämähäkkiä. Vieläkin puistattaa! Vietinkin sitten suihkussa seuraavat puoli tuntia. :D
Kunpa olisikin vai metsän örkkejä ja muuta luontoon kuuluvaa, mutta mustapartaiset äänekkäät uussuomalaiset ovat meidän lähimetsän uusi vieraslaji. Aurinko saa nämä kittailemaan kaljaa kallioille ja helvetinmoinen älämölö :( Täytyy ottaa vaan tämäkin rikkautena.
Oikeastiko niitä vilisee metsikössä? Kysyn nyt ihan tosissani. En asu enää Suomessa, joten ei ole kokemusta tällaisesta.
Ainakin Itä-vantaalla niitä vilisee tossa lähimetsässä dokailemassa kun aurinko porottaa. Oli jo viime kesän riesa ja sama tahti jatkuu tänäkin vuonna. Koirakin pelkää jo noita turjakkeita.
Yksin ollessani pimeää. En ole vielä uskaltanut esim. telttailemaan yksin. Jonkun kaverin kanssa pimeä ei pelota. Noin muutoin koen olevani metsässä kuin kotonani.
Vierailija kirjoitti:
Karhuja! En uskalla mennä edes koiran kanssa.
Mulle on jäänyt traumat karhuista kun katsoin dokumentin Timothy Treadwellistä joka halusi olla yhtä karhujen kanssa, ja lähestyi niitä luonnossa luonnonsuojelualueella ja sitä oli kielletty menemästä sinne syksyisin kun tulee uusia ja tuntemattomia karhuja.. Loppu olikin karsea ja kuulin jopa Audion missä karhu raatelee sen miehen ja tyttöystävän kuoliaaksi. Traumat olivat kauheat ja olen nähnyt aivan järkyttäviä painajaisia karhuista.
Karhuja ja muita kuten susia on turha pelätä. Metsässä voi aina vaikka laulaa tai huutelemalla puhella itsekseen jos yksin metsässä olo alkaa jotenkin vaivaamaan - normaalisuomalainen petoeläin ei ole tottunut ihmiseen ja välttää ja pelkää ihmistä. Jos teet itsestäsi numeron ääntä sopivasti pitmäällä että karhu kuulee sinut ajoissa, et 99% varmasti törmää ikinä karhuun.
Jos kuljet hipihiljaa arkaillen ja ääntä pitmättä, voit tulla karhulle yllätyksenä, se ei ehi paeta ja viiä esim. pentujaan turvaan... silloin olet ehkä vaarassa.
Metsissä en pelkää mitään, kun pukeutuu olosuhteiden mukaan. Kaupungeissa pelkään monia asioita.
Karhuja. Ikinä en ole törmännyt muuta kuin läjiin. Viime kesänä olimme mieheni kanssa marjastamassa lapsuuskotini lähellä. Menin yksikseni jäkäläisen mäen päälle ja huomasin maassa mustia ulosteläjiä muutaman. En ole varma oliko karhu asialla vai ripuloiva hurvi, mutta jähmetyin paikalleni. Läjät näyttivät melko tuoreiltakin. Tuntui että koko metsä hiljeni ja kuulin vain oman hengitykseni. Lopulta aloin kuulemaan risujen napsahtelua jostain edestäpäin ja päätin lähteä pois paikalta kauhuissani. En ole pitkään aikaan ollut niin peloissani metsässä. Noilla seuduilla on liikkunut karhuja joten ihan aiheellinen pelko.
Joskus nuorempana koiraa lenkittäessä koira saattoi vain pysähtyä keskelle tietä ja höristää korviaan eteenpäin. Hännän heilutus lakkasi ja vain tuijotti metsään. Silloin oli aina aika lähteä takaisin kotiin. Tuolloin ehkä pelkäsi enemmän sitä jotain tuntematonta mikä metsässä saattoi liikkua. Esim muumien mörkö 😁 tai muu ei oikea.
Huumehörhöjä, käärmeitä, irakilaisia ja koiria.
Juoksuhiekkaa ja kuristajakäärmeitä.