Mitä pelkäät eniten metsässä?

Vierailija kirjoitti:

Sieniä, koska ne ovat vallanneet koko metsän ja yhteydessä toisiinsa rihmastolla. Jos ne päättävät että olen niille uhka, en näe huomispäivää.

Tätä minäkin olen pelännyt, vakava uhka.

Vierailija kirjoitti:

Hyttysiä.

No eikai niitä pelätä tarvi.

Enttejä.

Ihmisiä.

Hirviä ja villisikoja.

Siperiasta tulevia ennestään tuntemattomia punkkeja.

En aktiivisesti pelkää mitään, mutta olen tarkkana eksymisen suhteen.

Aavistuksen pelkään kyykäärmeitäkin. Kerran metsäpolulla parin metrin päässä oli kyy poikittain. Onneksi huomasin sen ajoissa. Olin ihan jähmettyneenä paikoilleni kunnes kyy kahahti kasvillisuuden sekaan.

Joskus metsälampien läheisydessä pörrää isoja sudenkorentoja. Niitäkin pelkään vähän, koska ne saattavat lentää päin.

Kyykäärmeitä.

Ihmisiä ja kyyn puremaa.

Muuten, suunnistuskausi on alkanut. Kuntorasteille voi mennä ilman kilpailua, ottaa lyhyen matkan ja rauhassa fiilistellä, tutkia karttaa.

Kiva harrastus muillekin kuin urheilijoille. Ja siinähän kunto kasvaa samalla.

Hämähäkkejä.

Pahoja ihmisiä pelkään minäkin metsässä eniten. Ties mikä hullu murhaaja tai raiskaaja siellä voisi pahalla tuurilla tulla vastaan.

Mustia isoja peniksiä.

Pelkään? Käärmeitä.

Inhoan? Hyttysiä.

Lapsena pystyin menemään ihan miten syvälle metsään vain. Nykyään en. Miesystävän suvun mökki on sellaisessa paikassa, missä on hitosti hyttysiä. Muita ne ei tunnu haittaavan ja pari ekaa käyntikertaa minäkin kärsin hiljaa ja sitten oli sääret ihan kamalilla paukamilla. Olen kai hieman allerginen, kun niin kamalat patit tulee. Olen joutunut kieltäytymään sillä mökillä käynnistä noiden hyttysien takia. Ja se inhottaa. Haluaisin nähdä niitä ihmisiä. Melkein ainoa mahdollisuus nähdä mm. miesystäväni isää ja ainoa mahdollisuus nähdä miesystäväni isoisää.

Hannua ja kerttua.

En mitään. Olen maalta. Miksi metsässä pitäisi pelätä?

Vierailija kirjoitti:

Raiskarinaisia.

Niitä vaan ei taida olla.

Karhuja ja susia. Ei siellä mitään muuta oikeasti vaarallista minulle ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen ylivoimaisesti enemmän varuillani kaupungissa. Muut ihmiset ovat suurin uhka nykymaailmassa. Jos metsässä liikkuukin susia tai karhuja, karttavat ne ihmisiä lähtökohtaisesti. Niillä ei myöskään ole kiinnostusta raiskata tai ryöstää, ja ruoaksikin etsivät mielellään helpomman ja vähemmän pelottavan saaliin. Pentujaan suojelevat, mutta paras onkin välttää emon ja pentujen väliin menemistä.

Eipä sitä voi niin vain välttää. Yllättävän vaikea siellä metsässä on karhua nähdä, vaikka se niin iso eläin onkin. Yhtäkkiä saatat olla karhuemon ja poikasen välissä, emoon 15 metriä ja poikaseen 5 metriä, etkä huomannut niitä ollenkaan ennen sitä.

Karhuja! En uskalla mennä edes koiran kanssa.

Mulle on jäänyt traumat karhuista kun katsoin dokumentin Timothy Treadwellistä joka halusi olla yhtä karhujen kanssa, ja lähestyi niitä luonnossa luonnonsuojelualueella ja sitä oli kielletty menemästä sinne syksyisin kun tulee uusia ja tuntemattomia karhuja.. Loppu olikin karsea ja kuulin jopa Audion missä karhu raatelee sen miehen ja tyttöystävän kuoliaaksi. Traumat olivat kauheat ja olen nähnyt aivan järkyttäviä painajaisia karhuista.

Punkkeja ja hirvikärpäsiä.