Olen liian heikkotasoinen kilpakosija ihastukselleni - miten voisin parantaa tasoani?

0/5

Vierailija kirjoitti:

Semmonen kilpakosija. Ja mammat on tohkeissaan.

Tämähän on tuttu terapeuttihullu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen kilpakosija. Ja mammat on tohkeissaan.

Tämähän on tuttu terapeuttihullu

niin on ja vedättää mammoja keksityllä tarinalla, kukaan ei oo oikeasti noin pönttö. Älkää ruokkiko trollia.

Kuulostaa joltain proffalta. Anna varattujen olla. Vaikka saisit hänet hän olisi silloin pettänyt puolisoaan ja haluatko jo tunnetusti pettävän miehen? Miehen ei tee vaikutusta joku ura tai väikkäri. Paremmat saumat jopa leikkimällä älykästä sisar hento valkoista. Mutta kuten sanoin, anna varattujen olla.

Olin jo kuvitellut terapeuttihullun rauhoittuneen, mutta sehän vain parantaa kuin sika juoksuaan. No, mikäpä sen hauskempaa viihdettä sunnuntaipäivän ratoksi.

Multa onkin tämmöinen palstahullu mennyt ihan ohi.

Tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Pystyisikö pitkässä suhteessa esittämään jotain muuta kuin mitä olet? Terve suhde ei perustu vastakkainasetteluun eikä kilpailuun.

Kun tittelit noin merkitsee, ehkä et välitäkään naisesta, vaan että hän edustaa sinulle hyviä (naima)kauppoja. Mutta jos ajattelet pitkällä ajalla, joillekin riittää kulissi, toisilla on myös muita arvoja.

Kun puhutaan arjesta, ei se kaikilla ole kuin av:lla, nenänkaivuuta ja pieruleikkejä. Vaan, sitä että kokonaisuus pysyy kasassa, voitteko vanheta yhdessä. Myöskin, uraohjuksina on ihmisiä jotka ei oikeasti välitä kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää provo? Vai onko ihmiset todella muuttuneet näin itsekriittisiksi ja epätoivoisiksi?

Ei ole provo. Olen varmaankin epätoivoinen, sillä hän on elämäni rakkaus. Tekisin melkein mitä vain, jotta saisin hänet omaksi rakkaakseni.

Tämä on ihan absurdia, mutta mun pitäisi tehdä jotain todella upeaa ja urhoollista, rikastua tai päätyä myönteisellä tavalla julkisuuteen, jotta voisin saada hänet omaksi rakkaakseni. Ja lisäksi kiriä ne ura- ja koulutusasiat kiinni, jotta olisin hänen puolisonsa kanssa samalla tasolla. Sekä lisäksi pitäisi fiksata ulkonäköpuutteenikin.

Ap, sinulla on kyllä vakavia puutteita, mutta ne ovat itsetunnossa. Ulkonäössäsi tuskin on vikaa. En tiedä auttaako tämä sinua, mutta kerron kuitenkin miltä hieman vastaava tilanne näyttää toisesta näkökulmasta.

Mieheni on jonkin verran julkisuudessa ja syystä tai toisesta häneen ihastutaan todella usein. Ihastuvat naiset eivät tunne häntä ihmisenä, vaan ovat joko kerran-pari tavanneet jossain julkisessa tilaisuudessa, tai sitten fanittavat häntä muuten vain. Tällaiset naiset säännöllisesti lähestyvät miestäni ja yrittävät saada joko seksiä tai jotain vakavampaa syntymään. Osa on ujompia mutta osalla on sitten ihan tosi rajujakin keinoja käytössä.

Miestäni tällainen käytös oikeasti ahdistaa, ei imartele. Hän ei voi ymmärtää, miten joku aivan tuntematon nainen voi kuvitella, että naisella ja hänellä voisi olla niin paljon yhteistä että heistä tulisi hyvä pari. Häneen ei myöskään tehoa ulkonäöllä tai seksikkyydellä vetoaminen, koska hän kohtaa sellaista niin paljon. Maailmahan on täynnä kauniita naisia. Miehelleni tärkeämpää on henkinen yhteys ja persoonallisuuksien yhteensopivuus, eikä hän koskaan ihastu pelkkään ulkokuoreen. Monet näistä naisista kuitenkin olettavat, että mies lankeaa flirttiin ja paljastavaan pukeutumiseen jne. Mies on kertonut, kuinka pahalta hänestä tuntuu näiden naisten puolesta, jotka itse esineellistävät itseään saadakseen jotain, mitä ei todellisuudessa ole edes olemassa (heidän mielikuvansa miehestäni on todennäköisesti aivan erilainen kuin millainen mies on oikeasti ihmisenä).

Taannoin oli myös tilanne, jossa miehen entinen tapailukumppani yritti saada häntä aloittamaan tapailua uudestaan, vaikka mies oli jo minun kanssani suhteessa ja tämä nainen tiesi siitä. Nainen oli googlannut minut ja lähetti miehelle pitkän listan niistä ominaisuuksista, jotka hänellä ovat "parempaa tasoa" kuin minulla. Totta onkin, että hän on minua huomattavasti nuorempi ja jonkin verran kauniimpi, hänellä on nuoremmasta iästään huolimatta parempi tutkinto, hän tulee paremmasta perheestä, jne. Mutta rakkaus ei ole mikään ostoslista eikä mieheni tietenkään vaihda jo kertaalleen jättämäänsä naiseen siksi, että tällä on jotain objektiivisesti arvioituna parempaa kuin sillä naisella, jonka kanssa hän on onnellisesti yhdessä! Haluaisitko itse miehen, joka toimisi noin?

On aivan harhaista yrittää saada miestä, jota et edes tunne, ja kuvitella että se onnistuu parantamalla joitakin yksittäisiä ominaisuuksia kuten tutkintoa tai ulkonäköä. Ellei sitten mies satu olemaan pinnallinen tollo, jolle ei muilla asioilla ole väliä. Mutta sellaisen miehenkö sinä oikeasti haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen kilpakosija. Ja mammat on tohkeissaan.

Tämähän on tuttu terapeuttihullu

niin on ja vedättää mammoja keksityllä tarinalla, kukaan ei oo oikeasti noin pönttö. Älkää ruokkiko trollia.

Minäkin kuvittelin, ettei kukaan nainen voisi olla näin sekaisin, mutta kyllä suomut putosivat silmiltä kun tapasin nykyisen mieheni. Ihan uskomattomia juttuja osalla. Pahimmat vainoajat eivät lopeta edes siihen, kun mies blokkaa heidät sähköpostissa ja somessa, vaan luovat uusia tilejä että pääsevät taas lähettämään miehelle itsestään vaikkapa alastonkuvia. Totta joka sana.

t. 28

Rupea lausumaan Eino Leinon runoja, opettele muutama ulkoa ja menestys on taattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää provo? Vai onko ihmiset todella muuttuneet näin itsekriittisiksi ja epätoivoisiksi?

Ei ole provo. Olen varmaankin epätoivoinen, sillä hän on elämäni rakkaus. Tekisin melkein mitä vain, jotta saisin hänet omaksi rakkaakseni.

Tämä on ihan absurdia, mutta mun pitäisi tehdä jotain todella upeaa ja urhoollista, rikastua tai päätyä myönteisellä tavalla julkisuuteen, jotta voisin saada hänet omaksi rakkaakseni. Ja lisäksi kiriä ne ura- ja koulutusasiat kiinni, jotta olisin hänen puolisonsa kanssa samalla tasolla. Sekä lisäksi pitäisi fiksata ulkonäköpuutteenikin.

Ap, sinulla on kyllä vakavia puutteita, mutta ne ovat itsetunnossa. Ulkonäössäsi tuskin on vikaa. En tiedä auttaako tämä sinua, mutta kerron kuitenkin miltä hieman vastaava tilanne näyttää toisesta näkökulmasta.

Mieheni on jonkin verran julkisuudessa ja syystä tai toisesta häneen ihastutaan todella usein. Ihastuvat naiset eivät tunne häntä ihmisenä, vaan ovat joko kerran-pari tavanneet jossain julkisessa tilaisuudessa, tai sitten fanittavat häntä muuten vain. Tällaiset naiset säännöllisesti lähestyvät miestäni ja yrittävät saada joko seksiä tai jotain vakavampaa syntymään. Osa on ujompia mutta osalla on sitten ihan tosi rajujakin keinoja käytössä.

Miestäni tällainen käytös oikeasti ahdistaa, ei imartele. Hän ei voi ymmärtää, miten joku aivan tuntematon nainen voi kuvitella, että naisella ja hänellä voisi olla niin paljon yhteistä että heistä tulisi hyvä pari. Häneen ei myöskään tehoa ulkonäöllä tai seksikkyydellä vetoaminen, koska hän kohtaa sellaista niin paljon. Maailmahan on täynnä kauniita naisia. Miehelleni tärkeämpää on henkinen yhteys ja persoonallisuuksien yhteensopivuus, eikä hän koskaan ihastu pelkkään ulkokuoreen. Monet näistä naisista kuitenkin olettavat, että mies lankeaa flirttiin ja paljastavaan pukeutumiseen jne. Mies on kertonut, kuinka pahalta hänestä tuntuu näiden naisten puolesta, jotka itse esineellistävät itseään saadakseen jotain, mitä ei todellisuudessa ole edes olemassa (heidän mielikuvansa miehestäni on todennäköisesti aivan erilainen kuin millainen mies on oikeasti ihmisenä).

Taannoin oli myös tilanne, jossa miehen entinen tapailukumppani yritti saada häntä aloittamaan tapailua uudestaan, vaikka mies oli jo minun kanssani suhteessa ja tämä nainen tiesi siitä. Nainen oli googlannut minut ja lähetti miehelle pitkän listan niistä ominaisuuksista, jotka hänellä ovat "parempaa tasoa" kuin minulla. Totta onkin, että hän on minua huomattavasti nuorempi ja jonkin verran kauniimpi, hänellä on nuoremmasta iästään huolimatta parempi tutkinto, hän tulee paremmasta perheestä, jne. Mutta rakkaus ei ole mikään ostoslista eikä mieheni tietenkään vaihda jo kertaalleen jättämäänsä naiseen siksi, että tällä on jotain objektiivisesti arvioituna parempaa kuin sillä naisella, jonka kanssa hän on onnellisesti yhdessä! Haluaisitko itse miehen, joka toimisi noin?

On aivan harhaista yrittää saada miestä, jota et edes tunne, ja kuvitella että se onnistuu parantamalla joitakin yksittäisiä ominaisuuksia kuten tutkintoa tai ulkonäköä. Ellei sitten mies satu olemaan pinnallinen tollo, jolle ei muilla asioilla ole väliä. Mutta sellaisen miehenkö sinä oikeasti haluat?

Kiitos tästä viestistä. Kyyneleet tulivat silmiini, mutta ehkä se vain tosiaan on niin, että mun pitää yrittää olla oma itseni ja tyytyä olemaan yksin. Se ihminen on ehkä tosiaan oman mielikuvitukseni tuote siinä mielessä, että kuvittelen hänet tietynlaiseksi, minulle juuri täydelliseksi. Ja se epäkohta, etten taida häntä saada, voi kanavoitua siihen tarpeeseeni tehdä jotain konkreettista itseni muuttamiseksi. Ehkä sillä tavalla vain sysään kauemmaksi sen tosiasian kohtaamista, etten edelleenkään voisi saada häntä, vaikka muuttaisinkin itseäni. Toisaalta rakkaus on jotenkin ihmeellisen viekoitteleva ja äärimmäisen koukuttava tunne. Olen varmaankin jotenkin addiktoitunut jo siihen tunteeseen, jonka hän minussa herättää.

Harmillista, kun kävi näin ja ihastuin täysin väärään ihmiseen, enkä oikein osaa irroittautuakaan siitä tunteestani häntä kohtaan. Pidän hänestä suuresti, olen todella rakastunut, mutta varmastikin osittain rakastan jotain mielikuvaani, osin toki sitä oikeaakin ihmistä.

En tiedä, miten pääsen tästä eteenpäin. Sinänsä muuttamalla itseäni olisin ehkä joka tapauksessa voinut kohdatakin uusia ihmisiä ja kohentanut itsetuntoani siinä mielessä, että ainakin voisin olla ylpeämpi aidosti joistain suorituksistani.

On minustakin joku joskus aina tykännyt, vaikka molemminpuolisen rakkauden kohtaaminen onkin vaikeaa. Nyt tuntuu todella toivottomalta ja vain kärvistelen tässä ikävissäni, mutta eipä tässä muuta voi kuin vain taas yrittää jaksaa jotenkin eteenpäin. Joskus olen hieman elämälle katkera siitäkin, miksi mulla on aina niin vaikeaa, mutta ehkä senkin tarkoitus joskus vielä jotenkin kirkastuu. Tai sitten ei.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää provo? Vai onko ihmiset todella muuttuneet näin itsekriittisiksi ja epätoivoisiksi?

Ei ole provo. Olen varmaankin epätoivoinen, sillä hän on elämäni rakkaus. Tekisin melkein mitä vain, jotta saisin hänet omaksi rakkaakseni.

Tämä on ihan absurdia, mutta mun pitäisi tehdä jotain todella upeaa ja urhoollista, rikastua tai päätyä myönteisellä tavalla julkisuuteen, jotta voisin saada hänet omaksi rakkaakseni. Ja lisäksi kiriä ne ura- ja koulutusasiat kiinni, jotta olisin hänen puolisonsa kanssa samalla tasolla. Sekä lisäksi pitäisi fiksata ulkonäköpuutteenikin.

Ap, sinulla on kyllä vakavia puutteita, mutta ne ovat itsetunnossa. Ulkonäössäsi tuskin on vikaa. En tiedä auttaako tämä sinua, mutta kerron kuitenkin miltä hieman vastaava tilanne näyttää toisesta näkökulmasta.

Mieheni on jonkin verran julkisuudessa ja syystä tai toisesta häneen ihastutaan todella usein. Ihastuvat naiset eivät tunne häntä ihmisenä, vaan ovat joko kerran-pari tavanneet jossain julkisessa tilaisuudessa, tai sitten fanittavat häntä muuten vain. Tällaiset naiset säännöllisesti lähestyvät miestäni ja yrittävät saada joko seksiä tai jotain vakavampaa syntymään. Osa on ujompia mutta osalla on sitten ihan tosi rajujakin keinoja käytössä.

Miestäni tällainen käytös oikeasti ahdistaa, ei imartele. Hän ei voi ymmärtää, miten joku aivan tuntematon nainen voi kuvitella, että naisella ja hänellä voisi olla niin paljon yhteistä että heistä tulisi hyvä pari. Häneen ei myöskään tehoa ulkonäöllä tai seksikkyydellä vetoaminen, koska hän kohtaa sellaista niin paljon. Maailmahan on täynnä kauniita naisia. Miehelleni tärkeämpää on henkinen yhteys ja persoonallisuuksien yhteensopivuus, eikä hän koskaan ihastu pelkkään ulkokuoreen. Monet näistä naisista kuitenkin olettavat, että mies lankeaa flirttiin ja paljastavaan pukeutumiseen jne. Mies on kertonut, kuinka pahalta hänestä tuntuu näiden naisten puolesta, jotka itse esineellistävät itseään saadakseen jotain, mitä ei todellisuudessa ole edes olemassa (heidän mielikuvansa miehestäni on todennäköisesti aivan erilainen kuin millainen mies on oikeasti ihmisenä).

Taannoin oli myös tilanne, jossa miehen entinen tapailukumppani yritti saada häntä aloittamaan tapailua uudestaan, vaikka mies oli jo minun kanssani suhteessa ja tämä nainen tiesi siitä. Nainen oli googlannut minut ja lähetti miehelle pitkän listan niistä ominaisuuksista, jotka hänellä ovat "parempaa tasoa" kuin minulla. Totta onkin, että hän on minua huomattavasti nuorempi ja jonkin verran kauniimpi, hänellä on nuoremmasta iästään huolimatta parempi tutkinto, hän tulee paremmasta perheestä, jne. Mutta rakkaus ei ole mikään ostoslista eikä mieheni tietenkään vaihda jo kertaalleen jättämäänsä naiseen siksi, että tällä on jotain objektiivisesti arvioituna parempaa kuin sillä naisella, jonka kanssa hän on onnellisesti yhdessä! Haluaisitko itse miehen, joka toimisi noin?

On aivan harhaista yrittää saada miestä, jota et edes tunne, ja kuvitella että se onnistuu parantamalla joitakin yksittäisiä ominaisuuksia kuten tutkintoa tai ulkonäköä. Ellei sitten mies satu olemaan pinnallinen tollo, jolle ei muilla asioilla ole väliä. Mutta sellaisen miehenkö sinä oikeasti haluat?

Kiitos tästä viestistä. Kyyneleet tulivat silmiini, mutta ehkä se vain tosiaan on niin, että mun pitää yrittää olla oma itseni ja tyytyä olemaan yksin. Se ihminen on ehkä tosiaan oman mielikuvitukseni tuote siinä mielessä, että kuvittelen hänet tietynlaiseksi, minulle juuri täydelliseksi. Ja se epäkohta, etten taida häntä saada, voi kanavoitua siihen tarpeeseeni tehdä jotain konkreettista itseni muuttamiseksi. Ehkä sillä tavalla vain sysään kauemmaksi sen tosiasian kohtaamista, etten edelleenkään voisi saada häntä, vaikka muuttaisinkin itseäni. Toisaalta rakkaus on jotenkin ihmeellisen viekoitteleva ja äärimmäisen koukuttava tunne. Olen varmaankin jotenkin addiktoitunut jo siihen tunteeseen, jonka hän minussa herättää.

Harmillista, kun kävi näin ja ihastuin täysin väärään ihmiseen, enkä oikein osaa irroittautuakaan siitä tunteestani häntä kohtaan. Pidän hänestä suuresti, olen todella rakastunut, mutta varmastikin osittain rakastan jotain mielikuvaani, osin toki sitä oikeaakin ihmistä.

En tiedä, miten pääsen tästä eteenpäin. Sinänsä muuttamalla itseäni olisin ehkä joka tapauksessa voinut kohdatakin uusia ihmisiä ja kohentanut itsetuntoani siinä mielessä, että ainakin voisin olla ylpeämpi aidosti joistain suorituksistani.

On minustakin joku joskus aina tykännyt, vaikka molemminpuolisen rakkauden kohtaaminen onkin vaikeaa. Nyt tuntuu todella toivottomalta ja vain kärvistelen tässä ikävissäni, mutta eipä tässä muuta voi kuin vain taas yrittää jaksaa jotenkin eteenpäin. Joskus olen hieman elämälle katkera siitäkin, miksi mulla on aina niin vaikeaa, mutta ehkä senkin tarkoitus joskus vielä jotenkin kirkastuu. Tai sitten ei.

T. Ap

Ihmisen psyyke on siitä jännä systeemi, että jos kovasti yrittää irti jostakin, se yrittäminen voi tehdä irrottautumisesta vain vaikeampaa. Neuvoisin siis toistaiseksi hyväksymään, että olet kohtalaisen perusteettomasti rakastunut ja ajattelemaan tätä välivaiheena elämässäsi. Tulevaisuudessa tapaat varmasti vielä miehen, johon sinulla on mahdollisuus tutustua aidosti ja johon sinulla kehittyy aitoja, todellisuuteen perustuvia tunteita. 

Tätä nyt tuntemaasi ihastusta voit käyttää työvälineenä pohtiessasi, mitkä piirteet ovat sellaisia, joita haluaisit tulevalla miehelläsi olevan. Todennäköisesti ihastuksesi kohde ei ole oikeassa elämässä kuvittelemasi kaltainen, mutta kun kiinnität huomiota niihin piirteisiin joita kuvittelet hänellä olevan, saat paremman käsityksen siitä, minkälaiseen mieheen tulet sitten joskus aidosti rakastumaan. 

Voit myös käyttää ihastustasi motivaattorina, jonka avulla pääset eteenpäin elämässä. Jos sinulla on kova halu vaikkapa hankkia hyvä tutkinto, tee se! Sen myötä saat todennäköisesti lisää itsevarmuutta ja itsearvostusta. Valmistumispäivääsi mennessä olet myös varmasti jo päässyt kaukorakkaudestasi yli, ja olet valmis kohtaamaan sen ihan oikean rakkauden. Yritä kuitenkin huolehtia siitä, että et tee tutkintoa tai muita muutoksia elämässäsi negatiivisen ajattelun ajamana ("En kelpaa, jos minulla ei ole tutkintoa"), vaan työskentele ainoastaan sellaisten tavoitteiden eteen, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä ja myönteisyyttä ("Olen kiinnostunut alasta X", "Nautin opiskelusta", "Tavoitteenani on parempi palkkataso jotta saan enemmän taloudellista liikkumavaraa", jne.). Jos annat kielteisen minäkuvan toimia motivaationlähteenä, on riski että itsen kehittämisprojekti alkaa tuntua liian raskaalta.

Kaikkea hyvää sinulle.

t. 28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää provo? Vai onko ihmiset todella muuttuneet näin itsekriittisiksi ja epätoivoisiksi?

Ei ole provo. Olen varmaankin epätoivoinen, sillä hän on elämäni rakkaus. Tekisin melkein mitä vain, jotta saisin hänet omaksi rakkaakseni.

Tämä on ihan absurdia, mutta mun pitäisi tehdä jotain todella upeaa ja urhoollista, rikastua tai päätyä myönteisellä tavalla julkisuuteen, jotta voisin saada hänet omaksi rakkaakseni. Ja lisäksi kiriä ne ura- ja koulutusasiat kiinni, jotta olisin hänen puolisonsa kanssa samalla tasolla. Sekä lisäksi pitäisi fiksata ulkonäköpuutteenikin.

Ap, sinulla on kyllä vakavia puutteita, mutta ne ovat itsetunnossa. Ulkonäössäsi tuskin on vikaa. En tiedä auttaako tämä sinua, mutta kerron kuitenkin miltä hieman vastaava tilanne näyttää toisesta näkökulmasta.

Mieheni on jonkin verran julkisuudessa ja syystä tai toisesta häneen ihastutaan todella usein. Ihastuvat naiset eivät tunne häntä ihmisenä, vaan ovat joko kerran-pari tavanneet jossain julkisessa tilaisuudessa, tai sitten fanittavat häntä muuten vain. Tällaiset naiset säännöllisesti lähestyvät miestäni ja yrittävät saada joko seksiä tai jotain vakavampaa syntymään. Osa on ujompia mutta osalla on sitten ihan tosi rajujakin keinoja käytössä.

Miestäni tällainen käytös oikeasti ahdistaa, ei imartele. Hän ei voi ymmärtää, miten joku aivan tuntematon nainen voi kuvitella, että naisella ja hänellä voisi olla niin paljon yhteistä että heistä tulisi hyvä pari. Häneen ei myöskään tehoa ulkonäöllä tai seksikkyydellä vetoaminen, koska hän kohtaa sellaista niin paljon. Maailmahan on täynnä kauniita naisia. Miehelleni tärkeämpää on henkinen yhteys ja persoonallisuuksien yhteensopivuus, eikä hän koskaan ihastu pelkkään ulkokuoreen. Monet näistä naisista kuitenkin olettavat, että mies lankeaa flirttiin ja paljastavaan pukeutumiseen jne. Mies on kertonut, kuinka pahalta hänestä tuntuu näiden naisten puolesta, jotka itse esineellistävät itseään saadakseen jotain, mitä ei todellisuudessa ole edes olemassa (heidän mielikuvansa miehestäni on todennäköisesti aivan erilainen kuin millainen mies on oikeasti ihmisenä).

Taannoin oli myös tilanne, jossa miehen entinen tapailukumppani yritti saada häntä aloittamaan tapailua uudestaan, vaikka mies oli jo minun kanssani suhteessa ja tämä nainen tiesi siitä. Nainen oli googlannut minut ja lähetti miehelle pitkän listan niistä ominaisuuksista, jotka hänellä ovat "parempaa tasoa" kuin minulla. Totta onkin, että hän on minua huomattavasti nuorempi ja jonkin verran kauniimpi, hänellä on nuoremmasta iästään huolimatta parempi tutkinto, hän tulee paremmasta perheestä, jne. Mutta rakkaus ei ole mikään ostoslista eikä mieheni tietenkään vaihda jo kertaalleen jättämäänsä naiseen siksi, että tällä on jotain objektiivisesti arvioituna parempaa kuin sillä naisella, jonka kanssa hän on onnellisesti yhdessä! Haluaisitko itse miehen, joka toimisi noin?

On aivan harhaista yrittää saada miestä, jota et edes tunne, ja kuvitella että se onnistuu parantamalla joitakin yksittäisiä ominaisuuksia kuten tutkintoa tai ulkonäköä. Ellei sitten mies satu olemaan pinnallinen tollo, jolle ei muilla asioilla ole väliä. Mutta sellaisen miehenkö sinä oikeasti haluat?

Kiitos tästä viestistä. Kyyneleet tulivat silmiini, mutta ehkä se vain tosiaan on niin, että mun pitää yrittää olla oma itseni ja tyytyä olemaan yksin. Se ihminen on ehkä tosiaan oman mielikuvitukseni tuote siinä mielessä, että kuvittelen hänet tietynlaiseksi, minulle juuri täydelliseksi. Ja se epäkohta, etten taida häntä saada, voi kanavoitua siihen tarpeeseeni tehdä jotain konkreettista itseni muuttamiseksi. Ehkä sillä tavalla vain sysään kauemmaksi sen tosiasian kohtaamista, etten edelleenkään voisi saada häntä, vaikka muuttaisinkin itseäni. Toisaalta rakkaus on jotenkin ihmeellisen viekoitteleva ja äärimmäisen koukuttava tunne. Olen varmaankin jotenkin addiktoitunut jo siihen tunteeseen, jonka hän minussa herättää.

Harmillista, kun kävi näin ja ihastuin täysin väärään ihmiseen, enkä oikein osaa irroittautuakaan siitä tunteestani häntä kohtaan. Pidän hänestä suuresti, olen todella rakastunut, mutta varmastikin osittain rakastan jotain mielikuvaani, osin toki sitä oikeaakin ihmistä.

En tiedä, miten pääsen tästä eteenpäin. Sinänsä muuttamalla itseäni olisin ehkä joka tapauksessa voinut kohdatakin uusia ihmisiä ja kohentanut itsetuntoani siinä mielessä, että ainakin voisin olla ylpeämpi aidosti joistain suorituksistani.

On minustakin joku joskus aina tykännyt, vaikka molemminpuolisen rakkauden kohtaaminen onkin vaikeaa. Nyt tuntuu todella toivottomalta ja vain kärvistelen tässä ikävissäni, mutta eipä tässä muuta voi kuin vain taas yrittää jaksaa jotenkin eteenpäin. Joskus olen hieman elämälle katkera siitäkin, miksi mulla on aina niin vaikeaa, mutta ehkä senkin tarkoitus joskus vielä jotenkin kirkastuu. Tai sitten ei.

T. Ap

Ihmisen psyyke on siitä jännä systeemi, että jos kovasti yrittää irti jostakin, se yrittäminen voi tehdä irrottautumisesta vain vaikeampaa. Neuvoisin siis toistaiseksi hyväksymään, että olet kohtalaisen perusteettomasti rakastunut ja ajattelemaan tätä välivaiheena elämässäsi. Tulevaisuudessa tapaat varmasti vielä miehen, johon sinulla on mahdollisuus tutustua aidosti ja johon sinulla kehittyy aitoja, todellisuuteen perustuvia tunteita. 

Tätä nyt tuntemaasi ihastusta voit käyttää työvälineenä pohtiessasi, mitkä piirteet ovat sellaisia, joita haluaisit tulevalla miehelläsi olevan. Todennäköisesti ihastuksesi kohde ei ole oikeassa elämässä kuvittelemasi kaltainen, mutta kun kiinnität huomiota niihin piirteisiin joita kuvittelet hänellä olevan, saat paremman käsityksen siitä, minkälaiseen mieheen tulet sitten joskus aidosti rakastumaan. 

Voit myös käyttää ihastustasi motivaattorina, jonka avulla pääset eteenpäin elämässä. Jos sinulla on kova halu vaikkapa hankkia hyvä tutkinto, tee se! Sen myötä saat todennäköisesti lisää itsevarmuutta ja itsearvostusta. Valmistumispäivääsi mennessä olet myös varmasti jo päässyt kaukorakkaudestasi yli, ja olet valmis kohtaamaan sen ihan oikean rakkauden. Yritä kuitenkin huolehtia siitä, että et tee tutkintoa tai muita muutoksia elämässäsi negatiivisen ajattelun ajamana ("En kelpaa, jos minulla ei ole tutkintoa"), vaan työskentele ainoastaan sellaisten tavoitteiden eteen, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä ja myönteisyyttä ("Olen kiinnostunut alasta X", "Nautin opiskelusta", "Tavoitteenani on parempi palkkataso jotta saan enemmän taloudellista liikkumavaraa", jne.). Jos annat kielteisen minäkuvan toimia motivaationlähteenä, on riski että itsen kehittämisprojekti alkaa tuntua liian raskaalta.

Kaikkea hyvää sinulle.

t. 28

Se on totta, että tietoinen halu unohtaa johtaakin helposti entistäkin vahvempaan muistijälkeen. Ja halu päästä ihastumisesta ylitse voikin vahvistaa sitä ihastumista entisestään. Ensin tosiaan yritin aktiivisesti unohtaa ja soimasin itseäni, kun en onnistunut tietenkään ja "repsahdin" taas siihen haaveiluun.

Sen jälkeen yritinkin tuossa välillä käsitellä tätä asiaa ikäänkuin surutyön kautta. Yritin miettiä siten, että sallin itseni tuntea niitä tunteita; en kieltänyt sitä. Ajattelin, että ne tunteeni olivat kuin aalto tai myrsky, joka pyyhälsi ylitse ja menisi ohitse hetken päästä. Ja että saisin surra ja ikävöidä.

Mutta jossain vaiheessa, kun alkoi vähän helpottaa, aloin taas ikäänkuin ilahtua siitä, että aloin onnistuakin ja testasin itseäni palaamalla niihin vanhoihin teksteihini ja piirtämiini kuviin jne. Jolloin ihastuinkin taas uudelleen. Nyt olen tässä kyseisessä vaiheessa ja pitäisi taas saada tämä akuutti suruni jotenkin helpottumaan, jotta jaksaisin arkea.

Tuo on hyvä idea, että voisin ajatella niitä hänelle kuvittelemiani ominaisuuksia sellaisina piirteinä, joita toivoisin mahdolliselle oikealle ja realistiselle kumppanilleni. Nimittäin taustalla itselläni on todella traumatisoiva avioliitto ja se ihastukseni on monessa asiassa täysi vastakohta sille ex-kumppanilleni.

Sekin on hyvä pointti, että kieltämättä voisin käyttää näitä ajatuksiani elämäni muuttamisesta positiivisina, realistisina motivaattoreina parempaan muutokseen. Ja nimenomaan hyvän kautta, innostavina ja kannustavina asioina.

Suuri kiitos vastauksestasi ja kaikkea hyvää sinulle! ❤

T. Ap

Vastaileeko ap itselleen tässä ketjussa?

Vierailija kirjoitti:

Vastaileeko ap itselleen tässä ketjussa?

Jos minun vastauksiani tarkoitat, niin en ole ap. Tulin vastanneeksi pitkästi, koska tunnen myötätuntoa näitä miestäni lähestyviä naisia kohtaan. Monet heistä ovat nuoria, kauniita ja herkän oloisia ihmisiä, ja tekee pahaa katsoa kuinka he alentavat itseään saadakseen kontaktin mieheeni, kun jokainen heistä saisi varmasti myös aidon, tasaveroisen parisuhteen.  Siihen tarvittaisiin vain uskallusta olla oma itsensä ja tervettä itsekunnioitusta. Sellaista voi onneksi meistä jokainen kehittää itselleen.

t. 28

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksesi on VARATTU.

Käy terapiassa, pyydä psykiatrilta uudet lääkkeet ja ihastu johonkin vapaaseen ihmiseen.

Ap on jo terapiassa ja tömä ihastus on hänen naispuolinen psykiatrinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaileeko ap itselleen tässä ketjussa?

Jos minun vastauksiani tarkoitat, niin en ole ap. Tulin vastanneeksi pitkästi, koska tunnen myötätuntoa näitä miestäni lähestyviä naisia kohtaan. Monet heistä ovat nuoria, kauniita ja herkän oloisia ihmisiä, ja tekee pahaa katsoa kuinka he alentavat itseään saadakseen kontaktin mieheeni, kun jokainen heistä saisi varmasti myös aidon, tasaveroisen parisuhteen.  Siihen tarvittaisiin vain uskallusta olla oma itsensä ja tervettä itsekunnioitusta. Sellaista voi onneksi meistä jokainen kehittää itselleen.

t. 28

Nyt kyllä jäi mietityttämään, kuka ihme se sinun miehesi on jos hän saa näin paljon lähestymisiä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaileeko ap itselleen tässä ketjussa?

Jos minun vastauksiani tarkoitat, niin en ole ap. Tulin vastanneeksi pitkästi, koska tunnen myötätuntoa näitä miestäni lähestyviä naisia kohtaan. Monet heistä ovat nuoria, kauniita ja herkän oloisia ihmisiä, ja tekee pahaa katsoa kuinka he alentavat itseään saadakseen kontaktin mieheeni, kun jokainen heistä saisi varmasti myös aidon, tasaveroisen parisuhteen.  Siihen tarvittaisiin vain uskallusta olla oma itsensä ja tervettä itsekunnioitusta. Sellaista voi onneksi meistä jokainen kehittää itselleen.

t. 28

Nyt kyllä jäi mietityttämään, kuka ihme se sinun miehesi on jos hän saa näin paljon lähestymisiä. :)

Melko varmasti et ole koskaan hänestä kuullutkaan. Ei ole Suomessa kovin tunnettu. Muutamassa muussa maassa on sitten enemmän esillä ja erityisesti yhdessä maassa melkein kulttihahmona pidetty. Suuri osa mainituista naisista on siis ulkomaalaisia, vaikka on siellä joukossa ollut muutama suomalainenkin.

t. 28

Käy ostaan huomenna kossupullo ja kietase se naamariin, itket koko illan surkeuttasi ja tiistain haet saikkua krapulaan. Toista tämä uudestaan, ja uudestaan kunnes ymmärrät lopettaa eikä tarvitse itkua enää tuhertaa.