Työttömien vanhempien lapset

Nimenomaan näin: ei työttömyys aina tarkoita köyhyyttä! Esim. meillä mies on hyväpalkkaisessa työssä, on iso velaton okt, ulkomaanmatkoja jne. Minä olen työtön, mutta ei tämä erityisen stressaavaa ole, voisin verrata elämääni kotirouvan elämään. Toki etsin työtä, aika käy arkisin pitkäksi, koska lapset ovat jo kouluiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sosiaaliterapeutti kirjoitti:

hyvin usein huonoista sosiaalisista, sosio-elonomisista, taloudellisista olosuhteista lähteneet lapset kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista. näihin tulisi puuttua viimeistään kouluiässä

Ja kaikki työttömien lapsetko on tuollaisia? Itse asiassa on paljon yleisempää että vain toinen vanhemmista on työttömänä kuin että molemmat vanhemmat olisit. Ja usein se työttömyys on vain tietty ajanjakso elämässä ei koko työuran mittainen,

Terveisin, eräs akateeminen työtön, jonka lapset elävät varsin varakkaassa kodissa ja saavat taatusti enemmän aikaa ja huomoita kuin perheissä, joissa molemmat vanhemmat paiskii pitkää päivää.

Olet kyllä oikeassa MUTTA tuossa kommentissa ei väitettykään että juuri työttömien lapset voisivat huonosti, vaan yleisesti huonoissa oloissa ja köyhyydessä elävät lapset. Ja sehän on myös täysin totta.

Otsikko ja keskusteluketju käsittelevät nimenomaan työttömien lapsia, ei köyhien, joten siksi tuo kommentti ei suoraan sopinut aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työttömyyspätkäni oli lapsille lahja, joustava, rento siirtymä ja sopeutumisaika kotona vietetystä vuosista kohti oravanpyörää. Sillä oli hyviä puolia etten työllistynyt heti kun yritin.

Niinhän sinä luulet.

Onko sinulla jokin syy luulla toisin? Avaa toki arvailujasi.

En arvaile, olen työttömien lapsi, joka kärsi köyhyydestä. Äitini varmaankin luuli, että se on lahja lapsille. Ei ollut, ei.

sähköshokkihoidolla on saavitettu parhaat tulokset ahdistuksen, masennuksen ja persoonallisuushäiriöiden hoidossa. pelkkä lääkehoito on riittämätöntä

Vierailija kirjoitti:

2 työttömän aikuisen 2-lapsinen helsinkiläisperhe saa pelkkää työttömyysetuutta ja asumistukea noin 30 000 e/v. Karmea on suomalainen köyhyys!

Ja kehtaavat vielä valittaa.

Joo, tuo on kovin yleinen harhaluulo että työttömyys tarkoittaisi köyhyyttä tai että työttömän lapsella olisi jotenkin huonot sosiaaliset olot.

Itse olen työtön, mutta en köyhä. Minulla on mm. pääomatuloja suhteellisen paljon, saan mukavia taskurahoja sijoittamisesta, mutta en huutele niistä ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikilla neljällä sisaruksella on eri mielipide tähänkin asiaan. Minä kärsin eniten, kun ei ollut mitään. Ainoastaan yksi on täysin tyytyväinen onnelliseen lapsuuteensa. Jatkaa samaa linjaa, kolme lasta, ei koskaan käy töissä. Ei edes yritä, elää työttömänä onnellisen elämänsä loppuun asti. Pari mukulaa varmaankin ehtii vielä pyöräyttää.

No sinä tienaat nyt ja sinulla ja lapsillasi on kaikkea. Vai miksi kuulostat katkeralta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työttömyyspätkäni oli lapsille lahja, joustava, rento siirtymä ja sopeutumisaika kotona vietetystä vuosista kohti oravanpyörää. Sillä oli hyviä puolia etten työllistynyt heti kun yritin.

Niinhän sinä luulet.

Onko sinulla jokin syy luulla toisin? Avaa toki arvailujasi.

Mitä arvailuja? Äitini oli laiska työtön, ei ollut lahja lapsille.

Vierailija kirjoitti:

sähköshokkihoidolla on saavitettu parhaat tulokset ahdistuksen, masennuksen ja persoonallisuushäiriöiden hoidossa. pelkkä lääkehoito on riittämätöntä

Ei auta persoonallisuushäiriön hoidossa. Masennuksessa kylläkin.

Suomessa vikistään köyhyydestä ja työttömyydestä, vaikka todellisuudessa täällä on asiat aika mallillaan, toisin kuin monessa muussa paikassa maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikilla neljällä sisaruksella on eri mielipide tähänkin asiaan. Minä kärsin eniten, kun ei ollut mitään. Ainoastaan yksi on täysin tyytyväinen onnelliseen lapsuuteensa. Jatkaa samaa linjaa, kolme lasta, ei koskaan käy töissä. Ei edes yritä, elää työttömänä onnellisen elämänsä loppuun asti. Pari mukulaa varmaankin ehtii vielä pyöräyttää.

No sinä tienaat nyt ja sinulla ja lapsillasi on kaikkea. Vai miksi kuulostat katkeralta.

Ehkä ärsyttää elättää laiskoja luusereita.

Olen itse köyhästä perheestä. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Äiti osittain työkyvytön. Ja minulla oli ihana lapsuus. Vanhemmilla oli aikaa, kun olimme mukana tilan töissä. Vapaata tilaa leikkiä ja pelata oli paljon. On totta että emme käyneet ulkomailla, ja vaatteet olivat serkkujen vanhoja ja ruoka lähinnä perinneruokia, joiden aineksista suurin osa itse kasvatettu. Entä sitten. Vanhemmat rakastivat meitä, juttelivat meidän kanssa, auttoivat läksyissä. Kavereita asui naapurustossa, samaten tätejä ja setiä. Mummula oli pyöräilymatkan päässä. Ja joo marjassa käytiin ja itse säilöttiin kellariin syötävää.

Meitä ihmisiä on erillaisia ja pidämme eri asioista. Edelleenkään raha ei ole minulle tärkeää, ei muut ulkoiset asiat. Sen sijaan lasteni kanssa oleminen on ihanaa ja sitä ei raha voi korvata.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse köyhästä perheestä. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Äiti osittain työkyvytön. Ja minulla oli ihana lapsuus. Vanhemmilla oli aikaa, kun olimme mukana tilan töissä. Vapaata tilaa leikkiä ja pelata oli paljon. On totta että emme käyneet ulkomailla, ja vaatteet olivat serkkujen vanhoja ja ruoka lähinnä perinneruokia, joiden aineksista suurin osa itse kasvatettu. Entä sitten. Vanhemmat rakastivat meitä, juttelivat meidän kanssa, auttoivat läksyissä. Kavereita asui naapurustossa, samaten tätejä ja setiä. Mummula oli pyöräilymatkan päässä. Ja joo marjassa käytiin ja itse säilöttiin kellariin syötävää.

Meitä ihmisiä on erillaisia ja pidämme eri asioista. Edelleenkään raha ei ole minulle tärkeää, ei muut ulkoiset asiat. Sen sijaan lasteni kanssa oleminen on ihanaa ja sitä ei raha voi korvata.

Juuri näin. Toisen onni on toisen painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työttömyyspätkäni oli lapsille lahja, joustava, rento siirtymä ja sopeutumisaika kotona vietetystä vuosista kohti oravanpyörää. Sillä oli hyviä puolia etten työllistynyt heti kun yritin.

Niinhän sinä luulet.

Onko sinulla jokin syy luulla toisin? Avaa toki arvailujasi.

En arvaile, olen työttömien lapsi, joka kärsi köyhyydestä. Äitini varmaankin luuli, että se on lahja lapsille. Ei ollut, ei.

Niin mutta ei meillä ole ollut köyhyys ongelmana missään vaiheessa 🤔 Ei kotiäitinä, ei työttömänä, ei nyt työssäkäyvänä. Eli jos ajatuksesi liittyi tuohon köyhyyteen niin niin sitten se liittyi köyhyyteen, ei työttömyyteen.

Ansiosidonnaisen netto oli muuten vain joitain satasia vähemmän kuin palkan netto, kulut pienemmän (työmatkat, hoitomaksut). Ja kotihoidon tuellakin meillä oli varaa rempata omakotitaloa ja käydä ulkomailla (säästöt ja hyvä suunnittelu), ansiosidonnaisellahan sitä tunsi itsensä vallan vauraaksi. Miksi työttömyys, varsinkaan väliaikainen sellainen, tarkoittaisi automaattisesti köyhyyttä?

Vierailija kirjoitti:

En nyt äkkiseltään muista stressaavampaa elämänvaihetta kuin työttömyys.

Olen täysin samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työttömyyspätkäni oli lapsille lahja, joustava, rento siirtymä ja sopeutumisaika kotona vietetystä vuosista kohti oravanpyörää. Sillä oli hyviä puolia etten työllistynyt heti kun yritin.

Niinhän sinä luulet.

Onko sinulla jokin syy luulla toisin? Avaa toki arvailujasi.

En arvaile, olen työttömien lapsi, joka kärsi köyhyydestä. Äitini varmaankin luuli, että se on lahja lapsille. Ei ollut, ei.

Niin mutta ei meillä ole ollut köyhyys ongelmana missään vaiheessa 🤔 Ei kotiäitinä, ei työttömänä, ei nyt työssäkäyvänä. Eli jos ajatuksesi liittyi tuohon köyhyyteen niin niin sitten se liittyi köyhyyteen, ei työttömyyteen.

Ansiosidonnaisen netto oli muuten vain joitain satasia vähemmän kuin palkan netto, kulut pienemmän (työmatkat, hoitomaksut). Ja kotihoidon tuellakin meillä oli varaa rempata omakotitaloa ja käydä ulkomailla (säästöt ja hyvä suunnittelu), ansiosidonnaisellahan sitä tunsi itsensä vallan vauraaksi. Miksi työttömyys, varsinkaan väliaikainen sellainen, tarkoittaisi automaattisesti köyhyyttä?

En puhunut sinusta. Puhuin lapsuudestani köyhien työttömien lapsena. Etkö ymmärrä eroa? Miksi luulit, että puhun joistain muista? Kolahtiko arkaan kohtaan? Ja tiedän tasan tarkkaan kaiken ansiosidonnaisesta, koska maksan niitä työkseni. Jos saat kotihoidontukea työttömänä ollessasi, se vähennetään täysimääräisena tuesta pois, eikö totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työttömyyspätkäni oli lapsille lahja, joustava, rento siirtymä ja sopeutumisaika kotona vietetystä vuosista kohti oravanpyörää. Sillä oli hyviä puolia etten työllistynyt heti kun yritin.

Niinhän sinä luulet.

Onko sinulla jokin syy luulla toisin? Avaa toki arvailujasi.

Mitä arvailuja? Äitini oli laiska työtön, ei ollut lahja lapsille.

Ai, äitisi oli laiska? Sääli. Minä en ole, enkä ollut niinä 4 kuukautenakaan jolloin etsin elämänarvoihini ja -tilanteeseeni sopivaa työtä. Ja kannatti odottaa!

sosiaalivirkailijat voisivat käydä työttömien kotona tarkkailemassa kasvatusta, käyttäytymistä , siisteyttä jne. tarvittaessa huomautus johtaisi psykiatrisen avun saamiseen

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vikistään köyhyydestä ja työttömyydestä, vaikka todellisuudessa täällä on asiat aika mallillaan, toisin kuin monessa muussa paikassa maailmalla.

Niinpä, on mahtavaa kun työssäkäyvät elättävät meidät. Laita kellon herättämään joka arkiaamu, hieno tunne, ei tarvitse nousta. Peitto korville, muut tekee rahaa puolestani. Joskus kyllä vähän säälittää, esim. jos pakkasta on vaikka 25 asstetta, mutta itse ovat tiensä valinneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työttömyyspätkäni oli lapsille lahja, joustava, rento siirtymä ja sopeutumisaika kotona vietetystä vuosista kohti oravanpyörää. Sillä oli hyviä puolia etten työllistynyt heti kun yritin.

Niinhän sinä luulet.

Onko sinulla jokin syy luulla toisin? Avaa toki arvailujasi.

En arvaile, olen työttömien lapsi, joka kärsi köyhyydestä. Äitini varmaankin luuli, että se on lahja lapsille. Ei ollut, ei.

Niin mutta ei meillä ole ollut köyhyys ongelmana missään vaiheessa 🤔 Ei kotiäitinä, ei työttömänä, ei nyt työssäkäyvänä. Eli jos ajatuksesi liittyi tuohon köyhyyteen niin niin sitten se liittyi köyhyyteen, ei työttömyyteen.

Ansiosidonnaisen netto oli muuten vain joitain satasia vähemmän kuin palkan netto, kulut pienemmän (työmatkat, hoitomaksut). Ja kotihoidon tuellakin meillä oli varaa rempata omakotitaloa ja käydä ulkomailla (säästöt ja hyvä suunnittelu), ansiosidonnaisellahan sitä tunsi itsensä vallan vauraaksi. Miksi työttömyys, varsinkaan väliaikainen sellainen, tarkoittaisi automaattisesti köyhyyttä?

En puhunut sinusta. Puhuin lapsuudestani köyhien työttömien lapsena. Etkö ymmärrä eroa? Miksi luulit, että puhun joistain muista? Kolahtiko arkaan kohtaan? Ja tiedän tasan tarkkaan kaiken ansiosidonnaisesta, koska maksan niitä työkseni. Jos saat kotihoidontukea työttömänä ollessasi, se vähennetään täysimääräisena tuesta pois, eikö totta?

Aivan juu, viestiesi tarkoitus ei siis ollut väittää vastaan siihen kun sanoin että minun työttömyyspätkäni oli minun lapsilleni hyvä juttu 😂 Puhuit _vain_ itsestäsi. "Niinhän sinä luulet, minä kärsin, äitini ei tajunnut." Right.