Syyllisyyden tunteista, kasvatuksessa ja varsinkin menneisyydestä.

Tunnetteko syyllisyyttä varsinkin lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa? Miksen silloin näin tai miksi silloin se ja se meni niinkuin meni? Olisi pitänyt..?

Vai ootteko hyväksyneet et asiat meni silloin niinkuin ne meni ja parhaanne sillooinnyrititte/teitte?