Mua on aina ihmetyttänyt tämä asia: miten vapaa-ajallaan pahastikin sekopäisten ihmisten työkyky voi usein olla täysin normaali?
Käyvät vuodesta toiseen töissä ihan normaalisti mutta vapaa-ajalla pahoja ihmissuhdeongelmia, päihteitä, rahankäyttöongelmia jne. Miten tällainen on mahdollista? Miten pää voi toimia hyvin töissä muttei töiden ulkopuolella? En ymmärrä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Käyvät vuodesta toiseen töissä ihan normaalisti mutta vapaa-ajalla pahoja ihmissuhdeongelmia, päihteitä, rahankäyttöongelmia jne. Miten tällainen on mahdollista? Miten pää voi toimia hyvin töissä muttei töiden ulkopuolella? En ymmärrä.
Miten joku voi olla niin fiksu että osaa kirjoittaa, mutta niin tyhmä että ihmettelee tuollaista asiaa? En ymmärrä.
Olen ihmetellyt samaa. Itse puolestaan en ole kovin seonnut arkielämässä, mutta pärjään silti työelämässä heikosti.
Vrt kansanedustajat, etenkin heistä empatiakyvyttömimmät. Menestyneitä, kyynärpäillään ehkä?
Tavallisimmissakin ammateissa lienee "pikkuhitlereitä"?
Tiedän tuollaisen. Työ on teknistä, hän hallitsee tekniikan. Ja työtehtävät ja työjärjestyksen määrää pomo. Pärjää sillä, että on huolellinen ja tunnollinen sekä tietenkin ammattitaitoinen.
Työpäivän jälkeen elämä on tyhjää ja synkkää. Tunnemaailma ihan solmussa. Vanhat traumat aiheuttavat pelkoja ja ahdistusta. Ihmissuhteet ovat pinnallisia ja niitä on vain lähisukuun.
Työmaailma on hallinnassa. Vapaa-ajan maailma on pimeydessä ajelehtimista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyvät vuodesta toiseen töissä ihan normaalisti mutta vapaa-ajalla pahoja ihmissuhdeongelmia, päihteitä, rahankäyttöongelmia jne. Miten tällainen on mahdollista? Miten pää voi toimia hyvin töissä muttei töiden ulkopuolella? En ymmärrä.
Miten joku voi olla niin fiksu että osaa kirjoittaa, mutta niin tyhmä että ihmettelee tuollaista asiaa? En ymmärrä.
Jos vastaus on ihan itsestäänselvä, niin kertokaa se meille tyhmemmille. Jos osaatte.
Ihmettelen myös. Minulla nimitäin on mennyt kaikki opiskelut penkin alle eikä työelämäkään onnistu traumojen ja mt-ongelmien takia. Itse en kuitenkaan koe että tämä on paha asia vaan ne ongelmat tavallaan vaativat minun huomiotani ja että korjaan ne, ennenkuin ryhdyn tekemään mitään muuta. Pahimmillaan saattaisin vaan pahentaa ongelmiani. Sitten ne jotka ovat työkykyisiä alkavat miettimään valintojaan ja huomaavat menneisyyden vaikutuksen elämäänsä vasta siinä eläke-iän korvilla kun sitä aikaa alkaa olla miettiä asioita. Minun äitini on sellainen ihminen joka puksuttaa eteenpäin toistaen samoja virheitä, mutta hei onhan hän työkykyinen.
Mitä ihmeellistä siinä on?