Lue keskustelun säännöt.
Luin eilen artikkelin henkisestä väkivallasta ja tajusin, että se oli kuin suoraan meidän parisuhteesta!
26.05.2018 |
Olemme olleeet lähes 15 vuotta yhdessä ja pääasiassa olleet melko onnellisiakin. Toisaalta suhdettamme on varjostaneet miehen ajoittaiset negatiiviset kommentit. Tämä näpäyttelevä tyyli on pahentunut viime vuosina ja olen välillä ollut todella loukkaantunut miehen kommenteista. Omasta mielestään hän ei ole tehnyt mitään väärää, koska hän "vain sanoo". Hän saattaa tokaista ilkeästi työstäni tai opinnoistani. Esimerkiksi hänen mielestään palkkani ei valmistumisen jälkeen ole hänen mielestään tarpeeksi iso suhteessa opintoihin. Miehellä on työstäni outoja ennakkoluuloja, mtta hän ei kuitenkaan kuuntele millaista se oikeasti on.
Huomasin suhteemme alkuaikoina mies antoi ymmärtää ettei hän halua olla tekemisissä ystävieni ja sukulaisteni kanssa, mutta ajattelin, että se johtuu siitä ettei mies ole mikään seuramies. Kun olin lasten kanssa kotona tilanne kärjistyi, koska pienituloisena halusin kutsua kavereita kylään enkä istua kahviloissa. Miehen mielestä kotiin ei tarvitse tuoda ketään. Lasten synttärit hän hyväksyy, kunhan hänen ei tarvitse tehdä asian eteen mitään. Mies kutsuu välillä vanhempansa meille kylään, mutta ei kuitenkaan tee mitään järjestelyjen eteen. Hän saa kuulostamaan asiat siltä, että hänellä on ollut jokin todella iso projekti, joka on vienyt hänen aikansa ja, että on minun syyni ettei meillä ole parempaa tarjolla. Joskus näpäytin miehelle takaisin, jolloin miehen isä haukkui minut pystyyn jälkikäteen. Vaadin kuulema mieheltä liikoja, koska hän kuitenkin tekee kaikkensa perheen eteen.
Miehellä on oikeastaan aina ollut ainakin hieman parempi palkka kuin minulla. Viime vuosina hän on alkanut valittaa, etten tienaa tarpeeksi. Tulemme taloudellisesti toimeen hyvin. Mies saa ostaa kallista elektroniikkaa ja harrastusvälineitä aivan vapaasti. Itse sen sijaan piilottelen ostamiani tavaroita, vaikka ne eivät olekaan kalliita ja tulevat tarpeeseen. Miehen mielestä ostamani tavarat ja vaatteet ovat tuhlailua, vaikka ne olisivatkin tärkeitä. Välillä tuntuu ettei hän hyväksy, että minulla on rahaa käytössä, vaikkei hän konkreettisesti yritäkäään omia rahojani.
Miehen mielestä elän prinsessaharhoissa. Perhe-elämässämme ei hänen mukaansa olisi mitään vikaa, jos antaisin asioiden olla. Olen nykyään ajoittain todella ahdistunut. Mietin mitä teen väärin, miten saisin mieheni ymmärtämään minua ja miten voisin lakata vaatimasta mieheltä enempää kuin mihin hän pystyyy. En usko, että hän on tahallaan ilkeä vaan, että hän ei oikein osaa sanoa asioita nätisti. Toisaalta välillä pohdin eroa, koska minulla on epämääräinen paha olo vähän väliä. Tavallaan ymmärrän ettei suhde ole terveellä pohjalla, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Henkinen väkivalta kuulostaa käsitteenä todella rajulta, joten siksi yllätyin, että tämä voidaan laskea henkiseksi väkivallaksi. En vain tiedä miten tämän saisi järkevällä raiteelle takaisin. Eihän meillä aina ole tällaista ollut.
Kommentit (35)
Teillä on henkisesti väkivaltainen suhde ja mies alistaa sinua.
Nyt kun havahduit, suosittelen lukemaan lisää. Googlaa netistä ja jos osaat englantia, esim sanoilla controlling man tai emotional abuse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis vähättelee sinua ja mollaa ammattiasi. Häntä ottaa päähän, että sinulla on rahaa, etkä ole hänen armoillaan. Hän pyrkii eristämään sinut ystävistäsi. Hän nolaa sinua sukulaistensa nähden. Hän ei niinkään riitele jostain asiasta vaan haluaa lähtökohtaisesti satuttaa sinua. Olet ahdistunut ja joudut salaamaan asioita mieheltä. Yrität keksiä tekosyitä ja perusteluita miehen käytökselle, koska et halua ajatella, että puolisosi voisi oikeasti haluta satuttaa ja alistaa. Mies ei myönnä mitään.
Miehen käytös pahenee koko ajan ja voit huonosti. Olet henkisen väkivallan uhri.
Yritin vastata tähän, mutta viestiä ei julkaistu jostain syystä.
Mies ei siis tosiaan ole mikään seuramies, vaan aika vetäytyvä ja rauhallinen. Hänen tyylinsä on jossain määrin passiivis-aggressiivinen. Jos sanon tai pyydän jotain, hän saattaa olla kuin ei huomaisikaan. Joudun toistamaan asiani monta kertaa ja lopulta hermostun. Ulospäin näyttää siltä, että hermostun tyhjästä miehelle. Toisaalta mies puhuu minulle välillä hyvin hiljaa ja epäselvästi ja kun pyydän häntä toistamaan, hän alkaa puhumaan kovalla ja epäystävällisellä äänellä. Vaikka miehen mielestä olen liian herkkä, niin en vois sille mitään että minulle tulee inhottava olo siitä. Välillä epäilen omaa mielenterveyttäni. Entä, jos oikeasti olen hullu tai olen kehittänyt tämän tilanteen päässäni?
ap
Vierailija kirjoitti:
Mies siis vähättelee sinua ja mollaa ammattiasi. Häntä ottaa päähän, että sinulla on rahaa, etkä ole hänen armoillaan. Hän pyrkii eristämään sinut ystävistäsi. Hän nolaa sinua sukulaistensa nähden. Hän ei niinkään riitele jostain asiasta vaan haluaa lähtökohtaisesti satuttaa sinua. Olet ahdistunut ja joudut salaamaan asioita mieheltä. Yrität keksiä tekosyitä ja perusteluita miehen käytökselle, koska et halua ajatella, että puolisosi voisi oikeasti haluta satuttaa ja alistaa. Mies ei myönnä mitään.
Miehen käytös pahenee koko ajan ja voit huonosti. Olet henkisen väkivallan uhri.
Tämä on hyvin tiivistetty. Mutta en usko, että mies on tahallaan tuollainen. Hän nyt vain on vähän juntti käyttäytymiseltään, mutta en haluaisi uskoa hän tahallaan haluaa aiheuttaa pahaa mieltä. Ja vaikka olisikin, ei kukaan varmasti uskoisi minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Yritin vastata tähän, mutta viestiä ei julkaistu jostain syystä.
Mies ei siis tosiaan ole mikään seuramies, vaan aika vetäytyvä ja rauhallinen. Hänen tyylinsä on jossain määrin passiivis-aggressiivinen. Jos sanon tai pyydän jotain, hän saattaa olla kuin ei huomaisikaan. Joudun toistamaan asiani monta kertaa ja lopulta hermostun. Ulospäin näyttää siltä, että hermostun tyhjästä miehelle. Toisaalta mies puhuu minulle välillä hyvin hiljaa ja epäselvästi ja kun pyydän häntä toistamaan, hän alkaa puhumaan kovalla ja epäystävällisellä äänellä. Vaikka miehen mielestä olen liian herkkä, niin en vois sille mitään että minulle tulee inhottava olo siitä. Välillä epäilen omaa mielenterveyttäni. Entä, jos oikeasti olen hullu tai olen kehittänyt tämän tilanteen päässäni?
ap
On ihan tyypillistä, että uhri alkaa epäillä omia tunteitaan, arvoaan ja mielenterveyttään. Juuri siihen tekijä pyrkii. Miehesi on aika ovela. Hän on löytänyt alistamisen keinoja, joita ulkopuolisen on vaikea ymmärtää ja joista kertominen on siksi hankalaa. Toki kuulostaisi oudolta monen korvaan jos valitat miehesi puhuvan liian hiljaa tms. Se on kuitenkin ovela tapa pitää valtaa itsellään arkisissa tilanteissa.
Muista, että hyvässä suhteessa on hyvä olo. Huonossa suhteessa on huono olo. Viime kädessä sinun ei tarvitse perustella kenellekään, edes miehelle, mitään. Jos voit huonosti, niin voit huonosti ja sinulla on oikeus esimerkiksi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Kyllä mies on sellainen tahallaan. Olen pahoillani ja tiedän, että sinun on vaikea hyväksyä sitä.
Nimittäin - onko mies sellainen ihan kaikkien ihmisten suhteen ja myös töissä jne? Vai ainoastaan kotona sinun suhteesi? Jos jälkimmäinen, niin hän tietää, mitä tekee ja tekee sen tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies siis vähättelee sinua ja mollaa ammattiasi. Häntä ottaa päähän, että sinulla on rahaa, etkä ole hänen armoillaan. Hän pyrkii eristämään sinut ystävistäsi. Hän nolaa sinua sukulaistensa nähden. Hän ei niinkään riitele jostain asiasta vaan haluaa lähtökohtaisesti satuttaa sinua. Olet ahdistunut ja joudut salaamaan asioita mieheltä. Yrität keksiä tekosyitä ja perusteluita miehen käytökselle, koska et halua ajatella, että puolisosi voisi oikeasti haluta satuttaa ja alistaa. Mies ei myönnä mitään.
Miehen käytös pahenee koko ajan ja voit huonosti. Olet henkisen väkivallan uhri.
Tämä on hyvin tiivistetty. Mutta en usko, että mies on tahallaan tuollainen. Hän nyt vain on vähän juntti käyttäytymiseltään, mutta en haluaisi uskoa hän tahallaan haluaa aiheuttaa pahaa mieltä. Ja vaikka olisikin, ei kukaan varmasti uskoisi minua.
ap
Olet kertonut miehelle, että hänen käytöksensä loukkaa. Sen sijaan, että hän pyytäisi anteeksi ja korjaisi käytöstään, hän pilkkaa sinua liian herkäksi ja edelleen pahentaa loukkaavaa käytöstään. Silti et usko hänen tekevän pahaa tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, missä tuo artikkeli oli.
Ei tämä mikään ihmeellinen ole, mutta yksi niistä, mikä tuli vastaan googletellessani. Tässä on hyvin tiivistetty asia.
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/10-henkisen-vakivall…
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies siis vähättelee sinua ja mollaa ammattiasi. Häntä ottaa päähän, että sinulla on rahaa, etkä ole hänen armoillaan. Hän pyrkii eristämään sinut ystävistäsi. Hän nolaa sinua sukulaistensa nähden. Hän ei niinkään riitele jostain asiasta vaan haluaa lähtökohtaisesti satuttaa sinua. Olet ahdistunut ja joudut salaamaan asioita mieheltä. Yrität keksiä tekosyitä ja perusteluita miehen käytökselle, koska et halua ajatella, että puolisosi voisi oikeasti haluta satuttaa ja alistaa. Mies ei myönnä mitään.
Miehen käytös pahenee koko ajan ja voit huonosti. Olet henkisen väkivallan uhri.
Tämä on hyvin tiivistetty. Mutta en usko, että mies on tahallaan tuollainen. Hän nyt vain on vähän juntti käyttäytymiseltään, mutta en haluaisi uskoa hän tahallaan haluaa aiheuttaa pahaa mieltä. Ja vaikka olisikin, ei kukaan varmasti uskoisi minua.
ap
Newsflash: Kyllä se on ihan tahallaan tuollainen.Koita tajuta. Ne jotka ovat joutuneet tuollaisen kohteeksi uskovat sua kyllä.
Kuulostaa minun eksältäni. Siis kaikki ei ole samaa, mutta kokonaisuus on. Aina oli jotain vikaa, ja hän vain sanoo sen. Ensin oli vikaa, kun en saanut kunnon työtä, tai säännöllistä palkkaa, tai riittävästi, tai kuuntelin liikaa pomoani. Sitten pääsin opettajaksi ja vika oli se, ettn pystynyt pitämään lomia koska tahansa.
Tai vika oli, jos en meikannut. Sitten meikkasin joka päivä kajalilla ja ripsarilla, niin kuulin, kun aina meikkaan samalla tavalla.
Sellaista suht hienovaraista minun asioihini puuttumista ja kontrollointia.
Ei haukkumista, ei törkeyksiä. Vaan syyllistämistä.
Avioliitto kesti 20 vuotta. Mies vaihtoi minut työkaveriinsa. Syyksi hän sanoi, että me olemme liian erilaisia: hän tykkää sienestämisestä, minä en. Hän tykkää musiikista, minä en. Ja ertä minä olen liian teoreettinen.
Miksi se avioliitto kesti niin kauan? Meillä oli paljon hyviä hetkiä. Ei se jatkuvaa ollut. Ja olimme hyvä tiimi.
Eron jälkeen luin kirjan verbally abusive relationship, ja se osui ja upposi. Itkin varmaan viikon. En ollut tajunnut asiaa aiemmin.... sammakko kun taas kiehui elävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas vastaukseni katosi, joten koitan tiivistää...
Kiitos kommenteistanne! Sain paljon ajattelemisen aihetta niistä. Tilanne on niin huomaamatta mennyt tähän etten itsekään ole havainnut sitä. Toisaalta kirjoitukseni tuo vain oman näkökulmani esille. En itsekään ole täydellinen.
Meillä oli juuri miehen kanssa riita siitä, että hän väitti ettei ole sanonut erästä asiaa (en halua kertoa tarkemmin mistä on kyse, mutta kuitenkin isosta asiasta). Itse taas tasan tarkkaan muistan tuon tilanteen ja miehen sanat hyvin selvästi. Tuntuu hullulta, että toinen väittää minun keksivän omasta päästäni asioita!
Nykyään olen kotona ahdistunut. Miehen läsnäolokin tuntuu inhottavalta. Kodin ulkopuolella olen iloinen ja ulospäin suuntautunut, joten kukaan ei voisi koskaan uskoa millaista meillä on kotona. Asiaa on vaikea ottaa esille, koska se tuntuu miehen mustamaalaamiselta. Enhän voi todistaa mitenkään mitä meillä kotona tapahtuu! En uskalla ottaa eroa, koska pelkään menettäväni lapset. Ulospäin näyttää siltä, että mies parempituloisena pystyy tarjoamaan lapsille paremmat olosuhteet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta voikin olla todella salakavalaa, manipulointia. Kuulostaa narsistin käytökseltä. Näkeekö mies ikinä itsessään mitään vikaa, osoittaako empatiaa, kaipaako ihailua?
Ja näetkö ap sinä itsessäsi mitään vikaa?
Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa pelkän yhden osapuolen syyttyjyn sijaan tulisikin miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AHDISTAA kotona, minkä pitäisi olla se turvallisin, levollisin ja mukavin paikka maailmassa, niin henkinen kanttisi ei kauaa kestä. Eroa, ennenkuin romahdat, koska sitten et ainakaan saa niitä lapsiasi pitää. Lapsillekin on parempi asua kodissa, jossa ei nälvitä ja pottuilla ja valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta voikin olla todella salakavalaa, manipulointia. Kuulostaa narsistin käytökseltä. Näkeekö mies ikinä itsessään mitään vikaa, osoittaako empatiaa, kaipaako ihailua?
Ja näetkö ap sinä itsessäsi mitään vikaa?
Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa pelkän yhden osapuolen syyttyjyn sijaan tulisikin miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Tiedoksi sinulle, että väkivalkassa on toinen tekijä ja toinen uhri. Tuollaiset täysin virheelliset ja ilmeisen tietämättömät kommentit ovat haitaksi, kun uhria pitäisi pikemminkin rohkaista löhtemään suhteesta. Ehkä elämä vielä opettaa sinuakin.
En tiedä mistä saisin voimaa erota. Olen niin yksin... en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Ap
Kyllä tuommoisen tyypin kanssa liitossakin kestää kun opettelee omat rajansa, kasvattaa itsetuntoaan, ei suostu nöyryytettäväksi ja tyynesti paljastaa manipuloinnin.
Mullakin on mies joka puhuu joskus minulle liian hiljaa. Joka lauseen jälkeen joutuisit kumartumaan keskittyneenä hänen puoleensa pyytäen toistamaan. Ja uusinta tulee yhä liian hiljaa. Kuuloni on tutkimuksissa todettu hyväksi, joten heitän pallon miehelle. Miksi mutiset? Ellet kykene selvempään ilmaisuun, ei minua kiinnosta asiasi. Opettele käyttämään ääntäsi kunnolla.
Lue juttua näistä henkisen väkivallan muodoista ja opettele torjumaan ne.
Meillä ainakin suhde parani kun opin pitämään puoleni.
Vierailija kirjoitti:
Taas vastaukseni katosi, joten koitan tiivistää...
Kiitos kommenteistanne! Sain paljon ajattelemisen aihetta niistä. Tilanne on niin huomaamatta mennyt tähän etten itsekään ole havainnut sitä. Toisaalta kirjoitukseni tuo vain oman näkökulmani esille. En itsekään ole täydellinen.
Meillä oli juuri miehen kanssa riita siitä, että hän väitti ettei ole sanonut erästä asiaa (en halua kertoa tarkemmin mistä on kyse, mutta kuitenkin isosta asiasta). Itse taas tasan tarkkaan muistan tuon tilanteen ja miehen sanat hyvin selvästi. Tuntuu hullulta, että toinen väittää minun keksivän omasta päästäni asioita!
Nykyään olen kotona ahdistunut. Miehen läsnäolokin tuntuu inhottavalta. Kodin ulkopuolella olen iloinen ja ulospäin suuntautunut, joten kukaan ei voisi koskaan uskoa millaista meillä on kotona. Asiaa on vaikea ottaa esille, koska se tuntuu miehen mustamaalaamiselta. Enhän voi todistaa mitenkään mitä meillä kotona tapahtuu! En uskalla ottaa eroa, koska pelkään menettäväni lapset. Ulospäin näyttää siltä, että mies parempituloisena pystyy tarjoamaan lapsille paremmat olosuhteet.
ap
Tuohan on klassinen esimerkki gaslighting-tekniikasta: henkisen väkivallan käyttäjä väittää pokkana, ettei ole tehnyt tai sanonut jotain asiaa, vaikka vastapuoli tietää ja muistaa asian tapahtuneen. Tavoitteensa on saada vastapuoli epäilemään muistiaan, älyään ja mielenterveyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta voikin olla todella salakavalaa, manipulointia. Kuulostaa narsistin käytökseltä. Näkeekö mies ikinä itsessään mitään vikaa, osoittaako empatiaa, kaipaako ihailua?
Ja näetkö ap sinä itsessäsi mitään vikaa?
Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa pelkän yhden osapuolen syyttyjyn sijaan tulisikin miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Niinhän se aina menee keskustelupalstoilla, että kuullaan vain toisen osapuolen versio. Eipä meillä kuitenkaan ole mitään syytä epäillä ap:n kertomusta - tuollaista tapahtuu oikeasti, tuollaisia parisuhteita on oikeasti olemassa, ja jotkut pyrkivät ihan oikeasti nöyryyttämään ja kiusaamaan kumppaniaan kuten ap:n mies tekee.
Henkinen väkivalta voikin olla todella salakavalaa, manipulointia. Kuulostaa narsistin käytökseltä. Näkeekö mies ikinä itsessään mitään vikaa, osoittaako empatiaa, kaipaako ihailua?