Lue keskustelun säännöt.
Itkettää tää loputon taistelu punkkeja vastaan
25.05.2018 |
Vuosi vuodelta vaan pahentuu. Tai sitten lasten myötä olen hysteerisempi. Joka päivä punkkisyynit monta kertaa, ei koiraa makkareihin, koiralla suoja-aine hyvissä ajoin, meillä aivokuumerokotukset, kotona borrelioositesti jos sattuisi punkki puremaan... Silti tänäänkin sattui punkki kävelemään mun jalkaa pitkin!
Sanokaa joku muukin että ahdistaa ihan huolella nuo punkin penteleet vai olenko ihan hullu? Tuntuu ettei pysty kesästä nauttimaan yhtään...
Kommentit (60)
Ei ollut 90-2000-luvulla lapsuudessa punkkeja, huoletta sai olla ja maata nurmikolla. Punkkitarkastuksia tehtiin vaan mummolassa, kun siellä niitä oli "joskus 70-luvulla purrut". No, peurat ovat vallanneet lapsuuden kotipihan, eipä enää olisi yhtä huoletonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmastonmuutokset peruja. Ei 60-70-luvuilla punkkeja ollut ainakaan merkittävästi. Silloin liikuttiin huolettomasti luonnossa eikä punkkeja edes osattu varoa.
Silloin ne eivät kantaneet borrelioosia niin paljo kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Eikö punkkitarkastus kerran päivässä riitä? Jos ei ole ollut yli vuorokautta ihossa kiinni niin ei huolta..
Puutiaisaivokuumeen aiheuttaja tarttuu heti. Meillä on rokotus, mutta borrelioosin välttämiseksi punkkisyyni vähintään joka ilta tai pusikoissa peuhaamisen jälkeen heti.
Täällä toinen jota itkettää melkein punkit!! Meillä ei lemmikkejä ole, mutta useampi lapsi ja takapiha täynnä punkkeja! Mutta eihän siinä muu auta kuin punkkisyyni ja pihanhoito. Nurmikko pidetään lyhyenä ja yritän lapsille jankuttaa ettei jokaiseen pusikkoon tarvitse mennä leikkimään
Varsinkin kun lukee sairastuneiden kertomuksia niin tajuaa kuinka vakavasta asiasta on kyse. Pahimmillaan loppuiäksi invalidisoiva sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmastonmuutokset peruja. Ei 60-70-luvuilla punkkeja ollut ainakaan merkittävästi. Silloin liikuttiin huolettomasti luonnossa eikä punkkeja edes osattu varoa.
Ei osattu varoa ei.
Borrelioosiin sairastuneetkin olivat niitä luulosairaita ja milloin mitäkin vaivaisia.
Isoäitiäni sentään jo 20-luvulla varoitettiin lepikoista ja kaislikoista punkkien takia. Tauteja ei silloin osattu varoa.
Kuulostat ylihysteeriseltä. Kaikkea ei voi hallita. Yhtälailla voisit jatkuvasti pelätä lapsesi jäävän esim. auton alle tai saavan kyynpureman.
Punkkisyyni pusikossa liikkumisen jälkeen ja TBE rokote otettuna, enempää et voi tehdä.
Asumme alueella, jossa on paljon punkkeja. Joka kesä meissä kaikissa on yleensä ollut punkki kiinni.
Ei näiltä täällä oikein pysty välttymään. Tiedän punkkitautien oireet ja tarvittaessa hakeudumme hoitoon. Hyvin yksinkertaista, ei rajoita elämäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina putkiteippiä mukana punkkien takia. Tarkastelen myös lapsia ja koiraa pitkin päivää. Teipillä kun ottaa kipittävän punkin pois iholta ja litistää sen siihen.
Jos Etelä-Suomessa asuu ja harrastaa luonnossa liikkumista, punkkeja saa irrotella itsestään monta kertaa kesässä. En haluaisi viettää hellekesiä pitkälahkeisissa vaatteissa. Pieniä nymfejä jää todennäköisesti huomaamatta vaikka punkkisyynin tekisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi ap vollottaa ihan joka asiasta ihan koko ajan. Lakkaa raportoimasta noita itkun aiheita tänne, olen jo ihan kypsä.
Paskamaisia elukoita. Ei auta kuin syynätä, muuten ei saa mielenrauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan nähnyt punkkia luonnossa, vaikka luonnossa kuljenkin. En väitä että niitä ei siellä olisi, mutta iholle tai silmieni eteen niitä ei ole tullut.
Pitäiskö sun mennä jutteleen tuosta jonkun ammattiautttajan kanssa, jos se pelko häiritsee jokapäiväistä eläämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen onneksi välttänyt tämän paniikin. En ole ikinä nähnyt punkkia, en elävää enkä kuollutta. Ollaan ihan normaalisti ulkona, mutta mökkeilyä ei harrasteta, en pidä sellaisesta. Länsi-rannikolla asutaan. Tokikaan ei ole koiria tai kissoja hakemassa punkkeja sisälle.
En minäkään ole ikinä nähnyt punkkia. Olen ollut kavereiden kanssa puistossa, ja he ovat myöhemmin löytäneet itsestään punkkeja, mutta mulla ei ikinä mitään. Kop kop.
Vierailija kirjoitti:
Ilmastonmuutokset peruja. Ei 60-70-luvuilla punkkeja ollut ainakaan merkittävästi. Silloin liikuttiin huolettomasti luonnossa eikä punkkeja edes osattu varoa.
Peurojen lisääntymisen perujapas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani sanottiin sellaista punaista pikkuötökkää punkiksi. Oliko väärä nimitys, vai onko niitä monenlaisia? Niitä joskus nähtiin, mutta ei tosin pelätty että niistä vaaraa olisi. Nurmikolla saattoi huoletta kävellä ja lepäillä.
Sellaiset pienenpienet punaiset/oranssit vikkelät punkit on hyrräpunkkeja. Syövät jotain pikkuötököitä eivätkä ole näitä jotka ihmiseen tarraa verta imemään.
samettipunkit ovat myös punaisia, niitä on usein kallioilla
Hirveästi alueellisia eroja on siinä missä punkkeja on paljon. Etelärannikolla meillä niitä on joka paikassa. Kun parkkipaikalta kävelee kotiovelle niin siinäkin saa pahimmassa tapauksessa nyppiä punkkeja lahkeesta!!! Te jotka kerrotte miten ette ole edes punkkia nähneet koskaan niin ette voi edes ymmärtää miten iso riesa ja ahdistuksen aihe ne voivat olla...
Meillä valitettavasti lapsi sai borrelioosin punkista. Oireet alkoivat myöhemmin, terveyskeskuksesta sanottiin että jossei tule punaista rinkulaa niin ei huolta. Myöhemmin sitten alkoi kasvot nykimään ja kasvohermohalvaus. Onneksi ab kuuri helpotti, mutta eihän tuo mukavaa ole.