Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei saa kutsua synttäreille..
25.05.2018 |
Mitä teen? Mitä sanoa kun lapsi kysyy, että miksi kukaan ei kutsu minua? Äidin sydän on ihan palasina :(
Lapsella on kyllä kavereita ja näyttävät aina leikkivän mukavasti yhdessä, koskaan ei ole tullut mitään negatiivista palautetta. On sosiaalinen, mutta hieman arka ja herkkä. Leikkii noin viiden lapsen ryhmässä yleensä, jotka siis samoja ollut koko vuoden.
Kaikilla näillä lapsilla on ollut syntymäpäivät eikä kukaan kutsunut minun lasta, vaikka hän pitää näitä parhaina ystävinään ja puhuu näistä kavereista joka päivä :( Hän ei siis saanut yhtään kutsua koko vuonna ja nämä muut porukasta ovat sitten käyneet kaikki samoilla synttäreillä. Me pidimme myös isot synttärit, mutta vastakutsuja ei tullut.
Lapsi on nyt eskarissa ja surun murtama, näitä on ehditty pohtia usein kun kutsuja on päiväkodissa jaettu.. :(
Kommentit (70)
Että tälläien perjantain päivä provo tällä kertaa. Hymiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin kurjaa. Meidänkin pojalla on kutsut vuosi, vuodelta vähentynyt. Itse kutsutaan hänen synttäreille 12 lasta, silti saa vasta kutsun aina samoilta 5 lapselta. En tiedä mitään neuvoa antaa. Onneksi nuo vissiin loppuu joskus.
Itsehän sinä parhaiten tiedät miten sinun lapselle pitää puhua, että hän käsittää asiat.
Siis ihan kauheaa. Mun sydäntä ihan puristi lukea sun viestiä. En osaa sanoa mitään järkevää, mutta en kestä miten pahalta tuntuu sun lapsen puolesta!
T. Tulevan eskarilaisen äiti
Ompa outoa jos on viiden porukka ja silti ei kutsuta. En ymmärrä yhtään, ei varmastikaan tunnu kivalta :/
Muistan ikuisesti, kun olin viisi ja naapurissamme rivarissa asui paras kaverisi, jonka kanssa leikimme päivittäin. Yksi tavallinen päivä menin soittamaan ovikelloa ja kysymään häntä leikkimään ja arvatkaa mitä. Siellä oli ovea aukaisemassa kaikki muut naapurin lapset ja ystäväni, joka kertoi että hänellä on syntymäpäivä juhlat nyt, eikä voi tulla leikkimään. Siinä meni kyllä viisi vuotiaalla meikäläisellä suru puseroon. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä hänen äitinsä ei pitänyt minusta tai perheestämme ja siksi minua ei kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on yksi syy, miksi mietin haluanko enää lapsia. Täytyy tuntua vanhempana ihan hemmetin pahalta lapsen puolesta!! Ja kuinka kurjaa lapselle.
Itse olen pitänyt itsestäänselvänä että ne ainakin kutsutaan kenen synttäreillä on itsekin ollut?? Eikö se olekaan niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin kurjaa. Meidänkin pojalla on kutsut vuosi, vuodelta vähentynyt. Itse kutsutaan hänen synttäreille 12 lasta, silti saa vasta kutsun aina samoilta 5 lapselta. En tiedä mitään neuvoa antaa. Onneksi nuo vissiin loppuu joskus.
Meillä päin loppui kun siirryttiin yläkouluun, mutta tosiaan kutsut alkoivat vähenemään kun lapset siirtyi esikouluun ja kolmannesta eteen päin ei ollut kuin jotain satunaisia synttäreitä. Esikoulu taitaa olla se ikä, kun valmistutaan siihen koulunkäyntiin ja kaikki ei enää olekaan kaikki pelaa vaan alkaa valikoitumaan se ns. lähipiiri.
Kun lapseni oli pieni, ei häntäkään koskaan kutsuttu. Ehkä mietin väärin, mutta ainakin silloin tuntui että syy oli lapsen kaksikielisyys ja -kulttuurisuus. Etsin hänelle kavereita netistä, joiden kanssa tapasimme ja kutsuttiin myös puolin ja toisin synttäreille. Osan kanssa ovat yhä kavereita 10v myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitänyt itsestäänselvänä että ne ainakin kutsutaan kenen synttäreillä on itsekin ollut?? Eikö se olekaan niin?
Ei!!!
Toivottavasti kyse ei ole jostakin porukassa syntyneestä kiusaamisesta. Eli että muut sopii, ettei tota sitten kutsuta. Isot synttäritvoivat herättää kateutta, kun jollakin on monta kaveria ja kaikki tulevat synttäreille. Tai jokin muu asia. Päiväkodin aikuisten asenteet ja käytännöt voivat valitettavasti nekin pönkittää kiusaamista, jonkun ulkopuolellejättöä, vaikka porukassa aikuisten nähden ja tieten ikäänkuin leikiltäänkin. Salassa sitten tehdään se kiusa.
Joskus kyse on sattumasta. Joillakin on sallittu synttäreiden kaverimäärä, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Itku tulee kun edes ajattelen asiaa, en vaan ymmärrä missä voi olla vika :( Ollaan ihan tavallinen perhe eikä meillä ole riitaa tai mitään kenenkään kanssa. Iloisena nämä kaverit juoksevat aamulla lasta vastaan päiväkodilla, mutta kutsuja ei vaan tule. Ei ole nyt saanut yhtään kutsua koko elämänsä aikana, paitsi sukulaislasten synttäreille. On hänelle toki sanottu, että "olisin kutsunut sut mutta ei mahtunut enempää", "ehkä kutsun sut" jne jne.. Järkyttävää valtapeliä jo päiväkodissa :(
Pelkään vaan, ettei koulussakaan tilanne muutu ja lapsi syrjäytyy, masentuu...
-Ap
Voi miten kurjaa! Ei silti ole välttämättä tarkoituksellista. Kaveriporukka on voinut muotoutua jo aiemmin esim. asuinpaikan tai harrastuksen perusteella, ja lapsesi on siksi jäänyt ulkopuolelle. Kauheaa silti. Kyllä ihmiset ovat ajattelemattomia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunnon yksi rakennusaineista taitaa olla, että nagatiivisten asioiden sijaan korostetaan niitä posiviisia puolia. Ne on vain yhdet synttärit ja me voisimme niiden sijaan...Tuo on sitä elävää oppimateriaalia aikuisuuteen. Samojen kavereiden kanssa hän tulee käymään kisaa opiskelupaikoista, jonka saa vain osa, työpaikasta, jonka saa vain yksi. Pettymyksen tunteista ei opita käsittelemään leikkimällä.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunnon yksi rakennusaineista taitaa olla, että nagatiivisten asioiden sijaan korostetaan niitä posiviisia puolia. Ne on vain yhdet synttärit ja me voisimme niiden sijaan...Tuo on sitä elävää oppimateriaalia aikuisuuteen. Samojen kavereiden kanssa hän tulee käymään kisaa opiskelupaikoista, jonka saa vain osa, työpaikasta, jonka saa vain yksi. Pettymyksen tunteista ei opita käsittelemään leikkimällä.
Kyllä, mutta kaikenlaiset tunteet pitää myös sallia. Paha mielikin. Se käydään läpi ja jatketaan eteenpäin.
Kun lapsi on vielä niin pieni ja ei osaa itse hoitaa asioita, niin sinuna ihan reilusti kysyisi vanhemmilta.
Hyvässä hengessä eikä syytellen: sanot, että lapsi on todella pahoillaan aina kutsumattomuudesta ja missä vika.
Kenenkään ei tietysti ole pakko kutsua ketään. Vastustan sitä, mutta muutaman vanhemman kanssa voisi jopa sopia vastavuoroisuudesta. Ehkä lapsesi on kaveripiirissä se vähän "näkymätön" ja helposti kutsuttujen ulkopuolelle, vaikka sinänsä olisi ihan kiva tyyppi.
Useilla on rajoitteita kutsuttujen määrän kanssa ja helposti se huomaamaton, vaikka mukavakin jää näistä ulkopuolelle.
Ole hienovarainen, raivoaminen oman lapsen puolesta vain sinetöi hänet poissuljetuksi.
Näkeekö vapaa-ajalla heitä? Monesti synttärivieraiksi valikoituu ne jotka myös vanhemmat tuntee hyvin. Mitä jos alkaisitte kutsua kavereita enemmän myös teille kotiin ja tutustuisitte vanhempiin?
Älä tee isoa asiaa.
Meilläkään ei toinen lapsista ole saanut kutsuja, mutta en ole kasvattanut heitä niihin synttäreihin muutenkaan.
Noilla kutsuilla on niin helppo kiusata toisia.
Meidän poika ei pahemmin edes ole menossa.
Me itse vietämme synttäri perheen kanssa, joko lomalla tai mukavassa paikassa. Yhdet kaverikutsut pidimme, mutta yllättäen lapset haluavat sen loman.
Kakku yms. Mummoille, kummeille yms.
Toki ihmisiä on erinlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin kurjaa. Meidänkin pojalla on kutsut vuosi, vuodelta vähentynyt. Itse kutsutaan hänen synttäreille 12 lasta, silti saa vasta kutsun aina samoilta 5 lapselta. En tiedä mitään neuvoa antaa. Onneksi nuo vissiin loppuu joskus.
Ihan eri tilanne kuitenkin kuin aloittajalla.
Kyllä viidet synttärit vuodessa riittävät todella hyvin, omat päälle ja joulut ja juhannukset. Ei tuossa ole mitään outoa.
Asutteko eri asuinalueella? Eskariaikoina tuntui että vanhemmat kutsuivat vain niitä lapsia, joiden vanhemmatkin oliva tuttuja, eli lähinnä naapurustosta. Kouluiässä oli sitten jo eri juttu, lapset saivat itse päättää kutsuttavat.