Miksi teet matalapalkkaista, suorittavaa työtä?

Mä olen tilanteessa, jossa tarvitsen max. tonnin kuussa. Prioriteettini ovat vapaa-ajan maksimoinnissa, olen melkein ulkona pyörästä. Alanvaihtaja, mutta korkeakoulutettujen työpaikat eivät jousta työajassa. Edellisessä, suorittavan tason sylttytehdashommassa voi tehdä kaikenlaisia osaprosentteja ja pitää pitkiä virkavapaita.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tilanteessa, jossa tarvitsen max. tonnin kuussa. Prioriteettini ovat vapaa-ajan maksimoinnissa, olen melkein ulkona pyörästä. Alanvaihtaja, mutta korkeakoulutettujen työpaikat eivät jousta työajassa. Edellisessä, suorittavan tason sylttytehdashommassa voi tehdä kaikenlaisia osaprosentteja ja pitää pitkiä virkavapaita.

Miksi et irtisanoudu ja vaiha työhön jossa saat moninkertaisesti enemmän palkkaa ilman suorittautumista ja paljon helpommalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tilanteessa, jossa tarvitsen max. tonnin kuussa. Prioriteettini ovat vapaa-ajan maksimoinnissa, olen melkein ulkona pyörästä. Alanvaihtaja, mutta korkeakoulutettujen työpaikat eivät jousta työajassa. Edellisessä, suorittavan tason sylttytehdashommassa voi tehdä kaikenlaisia osaprosentteja ja pitää pitkiä virkavapaita.

Miksi et irtisanoudu ja vaiha työhön jossa saat moninkertaisesti enemmän palkkaa ilman suorittautumista ja paljon helpommalla?

Koska ne vaativat paljon enemmän sitoutumista, enkä halua käyttää enempää resursseja (aikaa, voimia) työhön, kuin on pakko. Oma alani on pätkää ja projektia, pitkää viikkoa ja palkattomia ylitöitä. Palkka ei enää ole merkittävä tekijä. Toki pyrin saamaan tuonkin touhutonnin muulla tavalla, toistaiseksi näin saavutan tavoitteeni vähimmällä vaivalla.

Olen alisuorittaja. Tehnyt aina töitä jo 16 vuotiaasta lukion ja myöhemmin opiskelujen ohella. Olen aina saanut kesätyön ja jämähdin erääseen kesätyöpaikkaan vuosiksi. Oli taloudellisia vaikeuksia ja menin tuonne työhön vakkariksi. Palkka oli vaatimaton vajailla tunneilla. Vaikka olen aina yrittänyt niin joku huono itsetunto ja alisuorittaminen on aina vaivannut minua. En osaa käyttää kyynärpäitä enkä osaa mielistellä ketään. Tästä seurasi pienipalkkaisuuden kierre. Menin lisäksi työpaikkaan jollaisesta minulla ei mitään kokemusta ja koska en valmistunut opiskelupaikastani vakkarityön takia aiemmin ja työpaikka mihin menin oli lähes konkurssin partaalla en saanut palkkaa kuin minimin. Lopputilissä sain 1800e ja en ikinä ollut saanut 20 vuoteen niin isoa tiliä mistään ja itkin ilosta vaikka olin pilannut osan mielenterveydestäni yrittämällä aina, tekemällä töitä, mennyt aina töihin kun pyydetään, tehnyt kaikki koulujen lomat ja vapaat töitä, tehnyt kouluviikolla illat töitä jne jne. Stressannut ja kituuttanut niin ikinä se ei ole tilipussissa näkynyt eikä koko rehkimisestä ole seurannut elämässäni mitään muuta kuin oikeastaan huonoja asioita. Loppuunajettu jo yli 30 vee. Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä.

Mulla on myös se, etten tarvitse kuin sen pari tonnia kuussa. Pyrin saamaan sen mahd. helpolla eli pienillä tunneilla/paljon vapaa-aikaa ja vähällä vastuulla. Teen kolmivuorotehtaassa duunia, työaika alkaa kun leimaan itseni sisään ja lähden veke kun vuoro loppuu. Työt ei seuraa kotiin. En uhraa niille ajatustakaan vapaalla ollessani. Helppoa!

Pysyy fyysisesti paremmassa kunnossa:)

Tässä toinen alisuorittaja. Pääsen niin helpolla nyt. Kääntöpuoli on tietenkin tylsyys ja tunne, että voisi olla muutakin. Mutta kun tähän on urautunut, on vaikeaa keksiä mitään tilalle. Toisaalta pidän juuri siitä, ettei työt seuraa kotiin.

Pakko saada rahaa jostain. Pienet tunnit mutta ihan hyvä niin. Tein joskus tuota hommaa kokopäiväisenä ja pää meinas hajota. Nyt on pieni palkka mutta onpa aikaa opiskella ja harrastaa.

Sitten kun valmistun, haen "oikeita" töitä 😂

En tee työtä rahan vuoksi. Minulla on muita tuloja tarpeeksi muutenkin.

Kesällä on mukava tehdä ulkosalla hommia. Viime kesänä olin rakentamassa teatterilavasteita. Käsillä tekeminen on palkitsevaa ja mielekästä. Paljon mukavampaa kuin istua jossain tunkkaisessa konttorissa papereita pyörittämässä.

Eläinten hoitaminen ja omavaraisesti pientilalla eläminen on myös tosi mukava tapa elää. Siinä ei stressi ja kiire paina kun puuhastelee omalla tilalla askareiden parissa. Rapsuttelee lampaita ja vie niille aamupalaa.