ahdistus tuhoaa tyttäreni elämän

Vierailija kirjoitti:

Assi tai ei, niin ainakin kovasti vaikuttaa perfektionistiltä herkkyksineen kaikkineen. Toivottavasti hän ymmärtäisi, että se puhuminen on kaiken a ja o, sen jälkeen eläminen helpottuu, kun saa purettua sen pahan olon pois. Toki toiminnallinen terapia voi olla apu helpompaan elämään.

Kaikkea hyvää hänelle!

Perfektionismia minäkin olen epäillyt. Puhuminen on tärkeää, mutta luultavasti se perfektionismi ulottuu puheeseenkin, sillä kaikki on aina tehtävä taiten.

Vierailija kirjoitti:

Mindfullnessia voi "tehdä" vaikka minuutin kerrallaan. Me tehtiin aina ryhmäterapiassa yleensä minuutin pituiset harjoitukset. Kännykän voi laittaa hälyttämään ajan merkiksi tai harjoitelkaa yhdessä, jolloin sinä voit ilmoittaa koska harjoitus päättyy.

Aina aluksi ohjaaja kertoi, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä harjoitusta. Hän myös kertoi kuinka pitkä harjoitus on, ja kertoi ilmoittavansa koska harjoitus alkaa ja päättyy.

Meillä oli mm. seuraavanlaisia tarkkaavaisuusharjoituksia:

- kuunnellaan, mitä ääniä ympäristöstä kuuluu

- keskitytään tarkkailemaan kehon tuntemuksia

- keskitytään tarkkailemaan omia ajatuksia

- katsellaan, mitä värejä ympäristössä näkyy

- keskitytään tarkkailemaan omaa hengitystä

Sitten oli ns. osallistuvia harjoituksia:

- raapaistiin kevyesti ylähuulta omalla etusormella, ja jäätiin tunnostelemaan miltä tuntuu kun aistimus hiipuu

- seistiin lattialla, ja tunnosteltiin miltä jalkapohjat tuntuvat lattiaa vasten

- käveltiin portaita ylös ja alas

(- tuli mieleen vielä yksi osallistuva harjoitus, mitä me ei tehty, mutta mitä voi kotona tehdä: otetaan joku kahdella kädellä pideltävä astia, esim. murokulho, melkein piripintaan täyteen vettä, ja se käsissä kävellään joku lyhyt matka ja asetetaan astia ennalta määrättyyn paikkaan - siis joku niin lyhyt matka, että ei mene kuin se minuutti tai kaksi. Siinä ei voi paljon muuhun keskittyä kuin joka ikiseen askeleeseen ja liikahdukseen.)

Lopuksi käytiin läpi kierros, että miltä tuntui / miten meni. Monesti kävi niin, että etukäteen vaikeaksi tai helpoksi ajattelema harjoitus olikin päinvastainen. Joskus tuli rauhallinen olo, joskus levoton. Mutta harjoiteltiin silti. Jos tekisin näitä kotona, niin tekisin minuutista kahteen, jos on vaikea keskittyä. Tosiaan näitä ei voi tehdä oikein tai väärin ja aluksi voi olla vaikeaa sietää että ajatukset voivat pomppia villisti, mutta pienikin tauko omista noidankehää kiertävistä ajatuksista voi olla helpotus. Jos haluat ja voit olla tytön kaverina näitä tekemässä, niin käykää myös yhdessä kävelemässä luonnossa, ja siellä päättäkää vaikka joku lyhyt välimatka, jolloin yritätte keskittyä vain luonnon havainnointiin. (Puiden latvojen katselun on myös todettu kohottavan mielialaa, myös ns. voima-asentojen, jossa seistessä/vaikka kävellessäkin kädet levitetään yläviistoon aivan levälleen, keho ns. auki, katsekin ylös, ja ollaan asennossa vaikka muutamien syvien hengenvetojen ajan).

Kannattaa perehtyä asiaan, ei mindfullness ole pelkkää puolen tunnin meditaatiotyynyllä istumista. Harjoitus voi olla vaikka omien aamiaisastioiden tiskaaminen keskittyen pelkästään siihen, mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. :)

Täytyy kertoa tytölle vinkeistä (:

Voisko taustalla olla ADD? Heitän vaan ehdotuksena. Koita googlata.

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta mistä tuo Asperger tuohon vedettiin? Mielestäni juuri mikään aloittajan postauksessa ei viittaa siihen. Kyllä ihmisellä voi olla vaikeuksia puhua ahdistuksestaan vaikka ei olisikaan autismin spektrumilla.

Noh, en minäkään tässä osaa mitään sen järkevämpää sanoa. Toivon vain kaikkea hyvää tyttärellesi, sillä itsekin olen kärsinyt paniikkikohtauksista silloin kun elämäntilanne oli päässyt menemään liian stressaavaksi. Todella inhottava vaiva joka rajoittaa kaikkea tekemistä ja juuri edesauttaa ahdistuksen lisääntymistä. 

Tyttäreni on nyt menneen ja tulevan risteyksessä. Stressi tulevasta ja pärjäämisestä on kova ja samalla menneisyys kummittelee.

Ennen oli vihaiset nuoret miehet, nyt masentuneet nuoret tytöt. Missä meni vikaan?

Miten olis erityisherkkyys?

Vierailija kirjoitti:

Voisko taustalla olla ADD? Heitän vaan ehdotuksena. Koita googlata.

Googlaan tämänkin. Muistelen kyllä jo lukeneeni aiemmin jotain tämän tyyppisistä tarkkaavaisuushäiriöistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olis erityisherkkyys?

Tätäkin on mietitty.

Mulla autto se, että tietyn aikavälein tein jotain itselleni mieluista. Jotain mitä odottaa katos.

Vierailija kirjoitti:

Mulla autto se, että tietyn aikavälein tein jotain itselleni mieluista. Jotain mitä odottaa katos.

Olen tytön kanssa jo alustavasti sopinut yhdestä elektronisen musiikin konsertista ja elokuviin menemisestä. Patikointiretkestä on myös keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös onko lääkitys kohdillaan!

Toivon, että on. Pakko uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olis erityisherkkyys?

Tätäkin on mietitty.

Ei ole oikea diagnoosi ja monet erityisherkäksi itsensä mieltävät voivat olla autismin kirjolla, johon liittyy usein aistiyliherkkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee mieleen ensimmäiseksi ryhmämuotoinen taideterapia ja kehollinen toiminta, kuten tanssi, teatteri, jooga, laulu.

Joogaa tyttäreni on itsekin pohtinut yhtenä keinona ahdistuksen vähentämiseen. Toisaalta tyttö on myös sanonut, että on tuskin tarpeeksi venyvä esimerkiksi joogaan. Lapsena hän harrasti tanssia ja lauloi mielellään.

Riippuu missä päin asutte ja mitä on saatavilla, mutta hän voisi kokeilla aluksi jotakin todella lempeää joogaa (ei ehkä heti alkuun astangaa tai flow-tunteja), jossa kannustetaan tekemään omien tuntemusten mukaan ja pitämään rauhallisen hengityksen edellyttämä tila etusijalla. Joogaa varten ei tarvitse olla minkään tietynlainen vartalo, joskin välillä voi turhauttaa, jos oma asento ei näytä yhtään samalta kuin ohjaajan tai notkeampien joogien. Itsekin olen todella kankea, mutta sitten kun harjoitus etenee ja oman kehon tuntemukset ja hengitys tulevat etusijalle, omalla notkeudella ei ole enää suurta merkitystä. Ajan myös keho pehmenee. Haluaisin kannustaa häntä kokeilemaan myös nykytanssia, Feldenkraisia, laulua ja soittamista, jos yhtään tuntee vetoa. Myös jokin kehon käsittely, vaikka rentouttava klassinen hieronta tai muu kehohoito, voisi antaa lomaa ahdistuksesta. Joogaharjoituskin voi parhaimmillaan olla tunnin pituinen loma. Mikä tahansa, millä saisi kehon rentoutumaan.

Tällä Youtube-kanavalla on mielestäni lempeitä ja helposti lähestyttäviä joogaharjoituksia:

Jännä miten ihmiset ehdottelevat paniikkihäiriöiden ja ahdistuksen tunteen ym. syyksi jotain erityisominaisuutta henkilössä itsessään, autismia tai erityisherkkyyttä jne. Monikaan ei näemmä ymmärrä, että rankat ja pitkäaikaiset vaikeat kokeukset elämässä voivat saada kaiken tuollaisen aikaan ihan ns. normi-ihmiselle. Vaikka ihmisellä olisi kaikinpuolin terve psyyke ja hyvät lähtökohdat elämälle, niin ei se todellakaan tarkoita että se psyyke kestäisi vaurioitumatta mitä tahansa.

Muista myös huolehtia itsestäsi ja hakea tukea jos kuorma alkaa painaa! Kuulostaa siltä, että todella mietit ja teet kaikkesi tyttäresi puolesta, tällaiset ketjut ovat palstan parhaimmistoa ja niistä on hyötyä monille lukijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee mieleen ensimmäiseksi ryhmämuotoinen taideterapia ja kehollinen toiminta, kuten tanssi, teatteri, jooga, laulu.

Joogaa tyttäreni on itsekin pohtinut yhtenä keinona ahdistuksen vähentämiseen. Toisaalta tyttö on myös sanonut, että on tuskin tarpeeksi venyvä esimerkiksi joogaan. Lapsena hän harrasti tanssia ja lauloi mielellään.

Riippuu missä päin asutte ja mitä on saatavilla, mutta hän voisi kokeilla aluksi jotakin todella lempeää joogaa (ei ehkä heti alkuun astangaa tai flow-tunteja), jossa kannustetaan tekemään omien tuntemusten mukaan ja pitämään rauhallisen hengityksen edellyttämä tila etusijalla. Joogaa varten ei tarvitse olla minkään tietynlainen vartalo, joskin välillä voi turhauttaa, jos oma asento ei näytä yhtään samalta kuin ohjaajan tai notkeampien joogien. Itsekin olen todella kankea, mutta sitten kun harjoitus etenee ja oman kehon tuntemukset ja hengitys tulevat etusijalle, omalla notkeudella ei ole enää suurta merkitystä. Ajan myös keho pehmenee. Haluaisin kannustaa häntä kokeilemaan myös nykytanssia, Feldenkraisia, laulua ja soittamista, jos yhtään tuntee vetoa. Myös jokin kehon käsittely, vaikka rentouttava klassinen hieronta tai muu kehohoito, voisi antaa lomaa ahdistuksesta. Joogaharjoituskin voi parhaimmillaan olla tunnin pituinen loma. Mikä tahansa, millä saisi kehon rentoutumaan.

Tällä Youtube-kanavalla on mielestäni lempeitä ja helposti lähestyttäviä joogaharjoituksia:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Täytyy tutustua tähänkin enemmän (:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos käyt vaan ostamassa hänelle oikein kunnon satsin viinaa ja lääkkeitä ja toivotat tytölle hyvää matkaa enkeleiden valtakuntaan. Panadol tai insuliini ovat toimivimmat.

👎

Mun tytöllä on sosiaalista ahdistusta. Koko vuosi ollut rankkaa sen takia, kouluunmeno vaikeaa ja tullut paljon poissaoloja. Käy nykyään psykiatrisella hoitajalla, lääkitystä harkitaan.