Lue keskustelun säännöt.
ahdistus tuhoaa tyttäreni elämän
äiti
23.05.2018 |
Tyttäreni on kärsinyt pidemmän aikaa paniikkihäiriöstä. Paniikkihäiriöön hänellä on lääkitys, mutta yleinen tuskaisuus ei ota laantuakseen. Keskusteluavusta ei ole oikein hyötyä, sillä tyttäreni on melko sulkeutunut ja hiljainen. Herkkänä tyttönä hän patoaa kaiken sisälleen ja esittää pärjäävää (itkee kuitenkin ja kuuntelee melankolista musiikkia yms.). Kavereita hänellä ei ole kovinkaan paljoa, katkaistuaan välit huumepiireihin kuluneiden "kavereiden" kanssa (on kuitenkin sisaruksia). Opiskelu on venynyt yli tavoiteajan yliopistossa, mutta tyttö on päättänyt suorittaa opinnot kuitenkin kunnialla loppuun, koska on luonteeltaan tunnollinen ja ahkera. Psyykkeen ongelmat ovat aiheuttaneet paljon haasteita, sillä tungos, meteli yms. laukaisevat paniikkihäiriötä ja ahdistusta. Myös luottamus muihin ihmisiin on heikonlaista ja ajoittain vieraiden kanssa esiintyy pelkotiloja. Toisaalta hänellä on myös huonoja kokemuksia opiskeluun liittyvistä harjoitteluista sekä koulukiusaamistaustaa.
Lapseni on siis selvinnyt huumeriippuvuudesta ja itsemurhan yrityksestä. Myös anoreksia on takanapäin. Onko av - palstalla ketään, jolla olisi samanlaisia kokemuksia? Miten vahvistaa tytön itseluottamusta?
Kommentit (38)
Minulle tulee mieleen ensimmäiseksi ryhmämuotoinen taideterapia ja kehollinen toiminta, kuten tanssi, teatteri, jooga, laulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tyttäresi pystynyt kertomaan mieltä painavista asioista tarpeeksi?
Onko asbergerin/sen piirteiden mahdollisuus poissuljettu? Se voi peittyä muiden oireiden alle ja esim. ilmentyä syömishäiriöinä tytöillä ja naisilla.
Mietin myös onko lääkitys kohdillaan!
Vierailija kirjoitti:
Onko asbergerin/sen piirteiden mahdollisuus poissuljettu? Se voi peittyä muiden oireiden alle ja esim. ilmentyä syömishäiriöinä tytöillä ja naisilla.
Aspergeriin voi liittyä myös aistiyliherkkyyttä eli kovat äänet stressaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asbergerin/sen piirteiden mahdollisuus poissuljettu? Se voi peittyä muiden oireiden alle ja esim. ilmentyä syömishäiriöinä tytöillä ja naisilla.
Aspergeriin voi liittyä myös aistiyliherkkyyttä eli kovat äänet stressaavat.
Voi herranen aika, diagnosoi itelläsi asperger. Eikö ole aika kovia kokenut toi tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko asbergerin/sen piirteiden mahdollisuus poissuljettu? Se voi peittyä muiden oireiden alle ja esim. ilmentyä syömishäiriöinä tytöillä ja naisilla.
Aspergeriin voi liittyä myös aistiyliherkkyyttä eli kovat äänet stressaavat.
Voi herranen aika, diagnosoi itelläsi asperger. Eikö ole aika kovia kokenut toi tyttö?
Kyllä mutta kannattaa myös huomioida, että joillain täällä voi olla oikeaa tietoakin asioista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako liikuntaa paljon? Tästä voisi olla apua.
Lisäksi rentoutumisharjoitukset: esim. mindfulness tai vastaava.
Entäs lääkitys, onko se varmasti täysin kohdallaan? Onko esim. SSRI + tehokas bentso (esim. Xanor)?
SSRI-lääke (sertralin) on hänellä käytössä sekä opamox tarvittaessa. Liikuntaa tyttö harrastaa lähinnä tunnin lenkkeinä päivittäin. Silloin tällöin käy uimassa. Keskittyminen ei oikein hänellä riitä mindfulnessiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin ehdottaisin autismikirjon mahdollisuutta. Ja ei, tämä ei ole vitsi. Itsellänikin psykiatrista hoitotaustaa ja lopulta kaiken "syyksi" paljastui asperger. Naiset ovat valitettavan alidiagnosoituja tällä saralla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen ensimmäiseksi ryhmämuotoinen taideterapia ja kehollinen toiminta, kuten tanssi, teatteri, jooga, laulu.
Joogaa tyttäreni on itsekin pohtinut yhtenä keinona ahdistuksen vähentämiseen. Toisaalta tyttö on myös sanonut, että on tuskin tarpeeksi venyvä esimerkiksi joogaan. Lapsena hän harrasti tanssia ja lauloi mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tyttäresi pystynyt kertomaan mieltä painavista asioista tarpeeksi?
Ei varmastikaan ole, mutta silmin nähtävästi on pahasti lukossa ja solmussa koko tyttö tai siis nuori nainen hän jo on ):. Äidille aina tyttö.
En osaa kertoa muuta kuin, että ainakin omalla toiminnallasi voit osoittaa olevasi tytöstä hyvin ylpeä ja hänen tukenaan. Se että on pystynyt jättämään huumekuviot taakseen, opiskelee yliopistossa vielä paniikkihäiriön kanssa on käsittämättömän rankkaa. Tyttö on varmasti myös liian ankara itselleen. Hän on jo nyt selvinnyt monesta. Monilla opiskelut venyy, vaikkei olisi mitään ongelmaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko asbergerin/sen piirteiden mahdollisuus poissuljettu? Se voi peittyä muiden oireiden alle ja esim. ilmentyä syömishäiriöinä tytöillä ja naisilla.
Tyttäreni on aina ollut taiteellinen ja hänellä oli pienenä vilkas mielikuvitusmaailma. Myös tiettyä neuroottisuutta ja liiallista säntillisyyttä koulussa. Hiljainen ja herkkä tyttäreni on aina ollut. Rutiinit ovat hänelle tärkeitä, mutta kykenee kyllä tarvittaessa joustamaan.
Assi tai ei, niin ainakin kovasti vaikuttaa perfektionistiltä herkkyksineen kaikkineen. Toivottavasti hän ymmärtäisi, että se puhuminen on kaiken a ja o, sen jälkeen eläminen helpottuu, kun saa purettua sen pahan olon pois. Toki toiminnallinen terapia voi olla apu helpompaan elämään.
Kaikkea hyvää hänelle!
Vierailija kirjoitti:
En osaa kertoa muuta kuin, että ainakin omalla toiminnallasi voit osoittaa olevasi tytöstä hyvin ylpeä ja hänen tukenaan. Se että on pystynyt jättämään huumekuviot taakseen, opiskelee yliopistossa vielä paniikkihäiriön kanssa on käsittämättömän rankkaa. Tyttö on varmasti myös liian ankara itselleen. Hän on jo nyt selvinnyt monesta. Monilla opiskelut venyy, vaikkei olisi mitään ongelmaakaan.
Parhaani yritän tukea, mutta usein tunnen riittämättömyyden tunteita. Hymy tyttäreni huulilla on paras lahja, jonka voin kuvitella.
Mindfullnessia voi "tehdä" vaikka minuutin kerrallaan. Me tehtiin aina ryhmäterapiassa yleensä minuutin pituiset harjoitukset. Kännykän voi laittaa hälyttämään ajan merkiksi tai harjoitelkaa yhdessä, jolloin sinä voit ilmoittaa koska harjoitus päättyy.
Aina aluksi ohjaaja kertoi, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä harjoitusta. Hän myös kertoi kuinka pitkä harjoitus on, ja kertoi ilmoittavansa koska harjoitus alkaa ja päättyy.
Meillä oli mm. seuraavanlaisia tarkkaavaisuusharjoituksia:
- kuunnellaan, mitä ääniä ympäristöstä kuuluu
- keskitytään tarkkailemaan kehon tuntemuksia
- keskitytään tarkkailemaan omia ajatuksia
- katsellaan, mitä värejä ympäristössä näkyy
- keskitytään tarkkailemaan omaa hengitystä
Sitten oli ns. osallistuvia harjoituksia:
- raapaistiin kevyesti ylähuulta omalla etusormella, ja jäätiin tunnostelemaan miltä tuntuu kun aistimus hiipuu
- seistiin lattialla, ja tunnosteltiin miltä jalkapohjat tuntuvat lattiaa vasten
- käveltiin portaita ylös ja alas
(- tuli mieleen vielä yksi osallistuva harjoitus, mitä me ei tehty, mutta mitä voi kotona tehdä: otetaan joku kahdella kädellä pideltävä astia, esim. murokulho, melkein piripintaan täyteen vettä, ja se käsissä kävellään joku lyhyt matka ja asetetaan astia ennalta määrättyyn paikkaan - siis joku niin lyhyt matka, että ei mene kuin se minuutti tai kaksi. Siinä ei voi paljon muuhun keskittyä kuin joka ikiseen askeleeseen ja liikahdukseen.)
Lopuksi käytiin läpi kierros, että miltä tuntui / miten meni. Monesti kävi niin, että etukäteen vaikeaksi tai helpoksi ajattelema harjoitus olikin päinvastainen. Joskus tuli rauhallinen olo, joskus levoton. Mutta harjoiteltiin silti. Jos tekisin näitä kotona, niin tekisin minuutista kahteen, jos on vaikea keskittyä. Tosiaan näitä ei voi tehdä oikein tai väärin ja aluksi voi olla vaikeaa sietää että ajatukset voivat pomppia villisti, mutta pienikin tauko omista noidankehää kiertävistä ajatuksista voi olla helpotus. Jos haluat ja voit olla tytön kaverina näitä tekemässä, niin käykää myös yhdessä kävelemässä luonnossa, ja siellä päättäkää vaikka joku lyhyt välimatka, jolloin yritätte keskittyä vain luonnon havainnointiin. (Puiden latvojen katselun on myös todettu kohottavan mielialaa, myös ns. voima-asentojen, jossa seistessä/vaikka kävellessäkin kädet levitetään yläviistoon aivan levälleen, keho ns. auki, katsekin ylös, ja ollaan asennossa vaikka muutamien syvien hengenvetojen ajan).
Kannattaa perehtyä asiaan, ei mindfullness ole pelkkää puolen tunnin meditaatiotyynyllä istumista. Harjoitus voi olla vaikka omien aamiaisastioiden tiskaaminen keskittyen pelkästään siihen, mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. :)
Vierailija kirjoitti:
https://www.autismiliitto.fi/liitto/kirjon_kirvoittamaa/autismi_ilmenee…
Kiitos linkistä. Täytyy perehtyä!
Sori, mutta mistä tuo Asperger tuohon vedettiin? Mielestäni juuri mikään aloittajan postauksessa ei viittaa siihen. Kyllä ihmisellä voi olla vaikeuksia puhua ahdistuksestaan vaikka ei olisikaan autismin spektrumilla.
Noh, en minäkään tässä osaa mitään sen järkevämpää sanoa. Toivon vain kaikkea hyvää tyttärellesi, sillä itsekin olen kärsinyt paniikkikohtauksista silloin kun elämäntilanne oli päässyt menemään liian stressaavaksi. Todella inhottava vaiva joka rajoittaa kaikkea tekemistä ja juuri edesauttaa ahdistuksen lisääntymistä.
Harrastaako liikuntaa paljon? Tästä voisi olla apua.
Lisäksi rentoutumisharjoitukset: esim. mindfulness tai vastaava.
Entäs lääkitys, onko se varmasti täysin kohdallaan? Onko esim. SSRI + tehokas bentso (esim. Xanor)?