Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
26-vuotiaana lääketieteen opintojen aloittaminen - vieläkö vaihtaa?
23.05.2018 |
Eli täytän ensi vuonna 26. Olen opiskellut hieman yli vuoden tilastotiedettä, mutta ala ei koskaan kolahtanut. Suunnittelin vaihtavani molekyylibiologiaan, jolloin saisin nykyiset opintopisteeni kokonaan sisällytettyä uuteen tutkintoon, eikä aikaa menisi lainkaan hukkaan. Maisterivaiheessa jatkaisin translationaaliseen lääketieteeseen tai neurotieteeseen.
Toisaalta tässä kemiaa ja biologiaa kertaillessani olen huomannut, että ensinnäkin opiskelumotivaationi on aivan käsittämättömän hyvä, en muista koskaan näin kovasti nauttineeni opiskelusta. Kaikki asiat avautuvat vaivattomasti ja ensimmäiset kolme kemian kurssia opiskelin alle viikossa, vaikka en täysiä päiviä olekaan opiskellut. Lukiossa olin syvästi masentunut ja menin sieltä missä aita oli matalin, enkä suinkaan ylittänyt sitä aitaa, vaan ryömin jostain vieläkin alempaa. Tästä hyvänä esimerkkinä pitkän matematiikan kirjoitukset: osasta kursseja otin suoraan nelosen edes yrittämättä, enkä lukenut yhtäkään kurssia mitä ei ollut pakko.
Nykyiset opintoni ovat sujuneet hyvin, sivuaineina olen lukenut tietojenkäsittelytieteen perusopinnot sekä joitain matematiikan kursseja. Monet kaverini ja vanhempani ovat tässä vaiheessa alkaneet enemmän ja enemmän puhumaan josko sittenkin hakisin lääkikseen, edes kokeilisin seuraavana keväänä. Lukion fysiikan pitäisi mennä samaan malliin, kun on tottunut opiskelemaan yliopistotasolla huomattavasti vaikeampia asioita. Fysiikasta itseasiassa suoritinkin jo lukiossa useamman kurssin erinomaisin arvosanoin, kunnes elämä kävi liian raskaaksi. Kemiasta en lukiossa lukenut kuin puolet 1. kurssista, millä sain kurssin suoritetuksi.
Mutta jokohan sitä 26-vuotiaana on hieman liian pitkään jahkaillut päätösten kanssa, ettei enää kannattaisi lähteä aloittamaan kuuden vuoden opintoja? Valmistuessani olisin hyvällä vauhdilla 32-vuotias, hieman huonommalla menestyksellä vähän vanhempi... Jos jatkaisin nykyisissä opinnoissani, olisin valmistuessani 29-vuotias.
Mitä te olette mieltä? Luonteeni sekä aidon sisäisen motivaation ja kiinnostukseni alaa kohtaan puolesta vaihto lääketieteelliseen kuulostaisi hyvältä, mutta sen verran tässä jo alkaa vanhaksi tuntea itsensä, että kannattaako tähän nyt enää lähteä? Kaikki lukiokaverini jotka lääkikseen lähtivät, ovat valmistumassa viimeistään ensi keväänä. :D
Kommentit (12)
Todellakin lähde opiskelemaan! Ei se ikä mitään katso, jokainen etenee omaan tahtiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkwin kysymys kuuluu: haluatko tehdä lääkärin työtä? Kestätkö verta, virtsaa ja mätää? Neuloja, kaapimia ja ommeltavia haavoja? Jos niin hae.
Olen jo yli 30 ja haen silti lääkikseen "vanhalla" iällä. Meitä on kuule yllättävän paljon.:) Osallistuin pääsykokeeseen ja siellä oli paljon keski-ikäisiä. Alaa saa vaihtaa milloin haluaa ja koskaan ei ole liian myöhäistä!
Juu, lääkikseen vaan. Siellä on muitakin alan vaihtajia, sekä eri ikäisiä laidasta laitaan
Olen sua vuoden vanhempi ja sama suunnitelma, tosin ei ole lukion jälkeistä koulutusta. Eikä yhtään huoleta ikä, 34 olisin valmistuessa. Töitä ehtii tehdä vaikka 40v jos haluan. Jos sattuisi tulemaan vauvakuume, se olisi ehkä isoin kysymys tuossa opintojen jälkeen ja hankalin mahduttaa siihen työuran alkuun.
Eli hae toki, sulaudut ihan hyvin sinne. Ja vaikka sisäänpääsy venähtäisi, se on aina parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin haet, 32-vuotiaana sulla on työuraa vielä yli 30vuotta edessä :) Lääkiksestä on vielä varma työllistyminen tiedossa.
Aika erikoista lähteä yli 25 vuotiaana pitkään koulutusputkeen vieden nuorten opiskelupaikat! Meidän osastolla monet täti-ikäiset sairaanhoitajat höpöttää lääkis unelmistaan. Miksi sitten opiskelivat hoitajaksi jos se lääkis oli se unelma. Turhaan menee verorahoja hukkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa. Lääkiksessä opintosuunnitelma on niin strukturoitu, että yleensä ihmiset kyllä valmistuu ajallaan, ellei sitten syvärit jää roikkumaan. Lukarit tulee valmiina, kaikilla on 15op valinnaisia lukuunottamatta samat kurssit, ja on klinikkakynnykset, työkynnykset yms. Itse aloitin lääkiksen 25-vuotiaana ja olen vain pari vuotta kurssin keski-ikää vanhempi. Opinnot edenneet ihan aikataulussa. Meillä oli useampi kolmekymppinen fuksi ja vanhin oli yli 40v. Töitä ainakin toistaiseksi näyttää riittävän, tosin mistä sitä tietää soten ja kasvaneiden sisäänottomäärien vuoksi. Kuitenkin kävi miten kävi, niin eipä juuri millään alalla tämän paremmat työllisyysnäkymät ole.
Kunhan aitoa kiinnostusta, motivaatiota ja soveltuvuutta alalle on, niin go for it!
Minä menin lääkikseen laboratoriohoitajapohjalta, 25-v aloitin opiskelut ja vähän päälle 30-v valmistuin. En ole katunut, nyt lääkärinä jo yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kiitos kaikille vastauksista! Kai tässä on syvälle takaraivoon iskostunut kuinka olen "tuhlannut" nuoruuteni ja kaikki se hoputus opiskelemaan - jotenkin ollut nyt opinnot aloitettuani hirveä kiire valmistua, sen enempää alavaihtoehtoja miettimättä. Mutta nyt alkaa vähitellen tuntua siltä, että ehkä ihan oikeasti voisin lähteä kokeilemaan. :) Luen tässä vuoden vielä samalla tuota nykyistä tutkintoa, jos en pääse sisään niin sitten jatkan samassa. Siinähän se menee hyvin pääsykokeisiin valmistautumisenakin, kun kursseina voin lukea paljon kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa.
Joku kysyi kestänkö verta, eritteitä yms. Kestän kyllä. En ole koskaan vierastanut verta ja eritteisiin totuin tehdessäni lukion jälkeen töitä hoiva-avustajana jossa niitä eritteitä tuli erittäin paljon joka reiästä. Olen hyvin ihmisläheinen ja sosiaalinen. Aiemmin halusin itseasiassa psykologiksi, mutta jätin sen haaveen jo lukiossa masennuksen kourissa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista lähteä yli 25 vuotiaana pitkään koulutusputkeen vieden nuorten opiskelupaikat! Meidän osastolla monet täti-ikäiset sairaanhoitajat höpöttää lääkis unelmistaan. Miksi sitten opiskelivat hoitajaksi jos se lääkis oli se unelma. Turhaan menee verorahoja hukkaan
Matlusta ei moni valmistu ikinä. Moni valmistuu työttömäksi. Lääkäreistä on pulaa. Ap:lla ei ole kuin vuoden opinnot suoritettuna alalta, jonne otetaan sisään reippaasti enemmän opiskelijoita kuin koskaan tulee valmistumaan.
Ei tuosta oikein voi ajatella, että ap vie nyt kalliita verovaroja ja nuorten opiskelupaikkoja. Ikää saattaa olla pari vuotta enemmän, mutta järkevämpää on kouluttautua alalle jolla työllistyy ja eritoten työhön johon tuntee intohimoa.
Eli lääkikseen vaan ap!
Alue: Aihe vapaa
No et ole vanha. Tottakai haet lääkikseen.
T. 30-vuotiaana yliopiston aloittanut ja 16 vuotta alan töitä jo tehnyt nyt 50-vuotias