Kalastus itse asiassa pilasi elämäni

Hei. Olen anonyymi mieshenkilö ja olen kalastusholisti.

En muista ihan tarkasti mistä se sai alkunsa. Kalastusharrastus. Ehkä siitä kun joskus pikkuskidinä juoppo isäni vei minut kalaan saadakseen itse ryypätä.
Sain onkia iskän ongella ja oli mahtava fiilis kun sain sillä kalan.
Myöhemmin rakensin onkeni itse. Siiman sain iskän virvelistä ja koukun taittelin hakaneulasta. Vavaksi kelpasi pitkä ja ohut haapapuun runko. Paino muotoiltiin lyijymöntistä ja kupu tehtiin iskän dokaaman viinipullon korkista. Tämänkaltaisilla ongilla sitten ongittiin kavereiden kanssa. Oli jännää rakentaa itse omat kalastusvälineet ja vielä jännempää kun niillä sai kalaa.

Myöhemmin sain oman rottinkisen ongen ja oman virvelin. Niillä sitten kalastelin välillä yksin ja välillä kavereiden kanssa. Melkein joka päivä. Koulun jälkeen tein hätäisesti läksyt ja sitten kalaan. Myöhemmin en ehkä aina tehnyt niitä läksyjäkään. Viikonloppuna mentiin jo aamusta kalaan.
Talvisin mentiin pilkille heti kun jaksoin porata jäähän reiän. Vähän myöhemmin kuvioihin tulivat pilkkikilpailut.
Iltaisin ahmin eräkirjallisuutta.

Vartuin ja sain käyttöoikeuden iskän veneeseen. Nyt harrastus saikin jo mukavasti buustia ja välinemäärä ja saaliit alkoivat kasvaa.

Selvitin koulun jotenkuten loppuun ja pääsin töihin. Kalassa käytiin milloin ennätti.
Tottakai vietin myös ihan tavallista nuorukaisen elämääkin. Hengailin kavereiden kanssa ja olin kiinnostunut tytöistä. Opeteltiin ryyppäämään.
Kalastus kuitenkin pysyi ykkösharrastuksena, tosin käynnit vähän vähenivät.
Armeija teki ison loven harrastukseen mutta heti sen jälkeen into palasi suurempana takaisin. Kierreltiin kaikenlaisissa kalakisoissa. Saalistus- ja kilpailuvietin yhdistelmä oli huumaava tunne.

Perustin perheen ja sain myös lapsia. Kalastus väheni luonnollisesti.
Olin mielestäni hyvä isä lapsilleni ja vietin niiden kanssa aikaa. Mutta en aina. Kun en päässyt lastenhoidon takia kalaan aloin nikkaroida kaikkea kalastukseen liittyvää kotona. Tein perhoja, uistimia, rakseja houkutuslevyjä, pilkkejä, värikoukkuja, morreja ja oikeastaan ihan kaikkea kalastukseen liittyvää. You name it.
Vuosia on kulunut ja lapsetkin jo isoja.
Olen tajunnut että tämä harrastus on ihan mihin tahansa riippuvuuteen verrattavissa. Tämän tiedon myötä olen vähän rauhoittunut näiden nikkarointien ja kisaamisten suhteen. En oikeastaan halua kauheasti puhua kalansaaliistani kenellekään ja pidän matalaa profiilia harrastuksestani.

Mietin myös sitä miten paljon tähän on kulunut rahaa vuosien varrella. Varmastikin kymmeniä tuhansia euroja on mennyt laitteisiin, välineisiin, bensoihin, osallistumismaksuihin, jäsenmaksuihin etc.

Onhan tämä mukavakin harrastus.Tulee oltua ulkona ja saa kavereita ja joskus saalistakin. Liika on kuitenkin liikaa. Nykyisin olen koettanut harrastaa myös jotain muutakin kalastuksen lisäksi. Liikuntaa ja lukemista esimerkiksi.

Joskus mietin mihin olisin joutunut ilman tätä harrastusta.Olisinko käynyt kouluni paremmin ja tehnyt läksyni huolellisemmin, saanut paremman ammatin ja päässyt elämässäni pidemmälle. Vai olisinko alkanut isäni lailla juomaan. Olenhan selkeästi addiktoituvaa tyyppiä.

Nyt on nurkat täynnä kalavehkeitä. Ostettuja ja itse tehtyjä. Jotain olen myynyt ja heittänyt menemäänkin. Tuossa olisi pari vaappua jotka kaipaisi maalaamista. En taida vielä koskea niihin.

Monia varmaan kiinnostaa miten mun avioliiton kävi. Erohan siitä tuli, mutta syy tuskin on mun harrastuksessa. Ehkä enempi siinä mitä vaimo puuhasi minun ollessa kalassa :))
Nyt on uusi nainen joka käy joskus jopa mukanani kalassa.

Viikonloppuna menen seuraavan kerran kalaan. Näyttäisi tulevan hyvä sää.