Lue keskustelun säännöt.
Peleistä opittu englanti on todella rajoittunutta!
22.05.2018 |
Nauran aina kun joku sanoo että poika on oppinut peleistä tosi hyvin englantia. Se sanasto, mitä niissä käytetään on armeijasanastoa, joukossa ehkä hiukan gangsta-kieltä. Kaukana todellisesta englannin osaamisesta. Hehehe.
Kommentit (53)
Pelien ja netin kautta englantia oppineet kaverini puhuvat kieliopillisesti oikein ja sanasto on melko laaja, mutta jotenkin he eivät ole "omia itsejään" puhuessaan. En nyt tarkoita esim. kieleen ja kulttuuriin liittyviä kohteliaisuussääntöjä, kukaan tuskin on suomeksi yhtä kohtelias kuin englanniksi. Jotenkin nämä ihan järkevät ja vakavimmatkin ihmiset muuttuvat oudoiksi lässyttäjiksi ja ihkuilijoiksi kun puhuvat englantia, vaikka he paheksuisivat samalla tavalla suomea puhuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sit on varmaan kouluenglantikin tosi rajoittunutta, kun mun ysiluokkalainen poika, joka pelaa tosi paljon, on luokkansa toiseksi paras englannissa. Ysejä ja kymppejä vetää kaikista kokeista. Häntä parempi on vain yksi hikipinko ylisuorittaja kympintyttö, joka vetää kaikista aineista ja kaikista kokeista kymppejä.
Pakko kysyä että mistä te tiedätte lapsenne olevan luokan paras tai toiseksi paras?
Oma poika saa enkun kokeista myös aika useinnysejä tai kymppejä muttei minulla ole hajuakaan onko luokkansa paras tai toiseksi paras tai edes kolmanneksi paras!
Minun poika osaa siis hyvin englantia. En tiedä onko oppinut koulussa vai peleistä mutta kielipää taitaa olla hyvä. Veikkaan kyllä että niillä peleilläkin on osuutta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen poika (noh, nyt jo mies pitkän aikaa), joka on oppinut englannin pelejä pelaamalla.
Sain peruskoulussa ja lukiossa englannista lähes aina täyden 10, kirjoitin Laudaturin ja yliopistossa sain kursseista täydet 5.
Ruotsi meni rimaa hipoen läpi.
Sittemmin olen työllistynyt hyväpalkkaiseen ammattiin, missä englanti on pääkieli ja suomi tulee vasta toisena.
Kaikki kiitos kuuluu niille peleille, joista englannin alunperin opin.
Mukava kuulla, että hyvin menee.
Kunhan aikaa jää, kertaahan vähän suomea, ehkä silloin ei niin paljon kummastuttasi (toivottavasti tahattomasti) osoittamasi asenne siitä, että olisi jotenkin hienompaa olla ammatissa tai työssä, jossa pääasiallinen työkieli on muu kuin suomi. Aloita vaikka seuraavista
- noh-äännähdystä käytetään kyllä suomessakin, varsinkin puhekielessä, mutta se kirjoitetaan ilman h-kirjainta
- laudatur kirjoitetaan tässä pienellä alkukirjaimella
- viittaus: ... ammatiin, JOSSA ....
Vielä kysymys: oletko koskaan pelannut ruotsiksi? Tulipahan mieleeni, että sehän voisikin olla hyvä keino oppia ruotsia, joka monin paikoin Suomessa olisi työllistymisen kannalta paljon tärkeäpi taito kuin englanti konsanaan.
Ainakin monessa roolipelissä on tarinaa kymmenentuhatta sivuisen kirjan verran.
Sellaisen jos koluaa kokonaan läpi niin aika paljon siinä tulee kieltä tutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin monessa roolipelissä on tarinaa kymmenentuhatta sivuisen kirjan verran.
Sellaisen jos koluaa kokonaan läpi niin aika paljon siinä tulee kieltä tutuksi.
Juuri näin. Itse pelasin lapsena/nuorena paljon tuollaisia roolipelejä, ja niistä oppi todella paljon. Itse asiassa useissa roolipeleissä on enemmänkin kyse tarinasta kuin itse pelaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Art ignorant of what thou art, naught knowing.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen poika (noh, nyt jo mies pitkän aikaa), joka on oppinut englannin pelejä pelaamalla.
Sain peruskoulussa ja lukiossa englannista lähes aina täyden 10, kirjoitin Laudaturin ja yliopistossa sain kursseista täydet 5.
Ruotsi meni rimaa hipoen läpi.
Sittemmin olen työllistynyt hyväpalkkaiseen ammattiin, missä englanti on pääkieli ja suomi tulee vasta toisena.
Kaikki kiitos kuuluu niille peleille, joista englannin alunperin opin.
Mukava kuulla, että hyvin menee.
Kunhan aikaa jää, kertaahan vähän suomea, ehkä silloin ei niin paljon kummastuttasi (toivottavasti tahattomasti) osoittamasi asenne siitä, että olisi jotenkin hienompaa olla ammatissa tai työssä, jossa pääasiallinen työkieli on muu kuin suomi. Aloita vaikka seuraavista
- noh-äännähdystä käytetään kyllä suomessakin, varsinkin puhekielessä, mutta se kirjoitetaan ilman h-kirjainta
- laudatur kirjoitetaan tässä pienellä alkukirjaimella
- viittaus: ... ammatiin, JOSSA ....
Vielä kysymys: oletko koskaan pelannut ruotsiksi? Tulipahan mieleeni, että sehän voisikin olla hyvä keino oppia ruotsia, joka monin paikoin Suomessa olisi työllistymisen kannalta paljon tärkeäpi taito kuin englanti konsanaan.
Tviiuuu-tviiuuu, kielipoliisista päivää!
Olemme saaneet raportin kieli oppi Virheestä internetissä, asialle on heti tehtävä jotain!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin monessa roolipelissä on tarinaa kymmenentuhatta sivuisen kirjan verran.
Sellaisen jos koluaa kokonaan läpi niin aika paljon siinä tulee kieltä tutuksi.
Juuri näin. Itse pelasin lapsena/nuorena paljon tuollaisia roolipelejä, ja niistä oppi todella paljon. Itse asiassa useissa roolipeleissä on enemmänkin kyse tarinasta kuin itse pelaamisesta.
Ja eräs peleistä kiinnostunut tuttuni on kirjoittanut hahmpjen tarinaa. Mm.Loliin.
Minä opin teininä englantini juurikin peleistä, mutta en pelannut ollenkaan sotapelejä. Pelasin ns. tarinapelejä, joissa oli monimutkaiset juonet ja valtavasti dialogeja ja piti osata valita myös omat vuorosanansa hyvin, että peli kulki haluamallaan tavalla. Sanakirja pöydällä aina pelailin menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut kuinka haukutaan ihmisiä englanniksi :)
Lapseni osaa haukkua myös venäjäksi, ruotsiksi ja saksaksi.
Meidänkin poikien opettaja kehui kielitaitoa joka on opittu pelaamisen myötä. Olisko sitten parempi olla osaamatta edes sen vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani on lukion toisella. Englannin kieli on opittu lähinnä peleistä. Englannin opettaja ovat aina kehuneet hänen kielitaitoansa, englanti on 10. Ei lue koskaan englannin kokeisiin. Ja on niistä sotapeleistäkin ollut hyötyä, myös historia on 10. Eipä ole pahemmin historian kokeisiinkaan lukenut. Historia kun on pääasiassa sotimista. Ehkä niiden, jotka haukkuvat pelaamista, kannattaisi joskus perehtyä niihin peleihin. Itse olen aina välillä seurannut poikani pelejä, kun olen niitä pelejä ostanut, joissa ikäsuositus on ollut jotain muuta kuin poikani ikä. Ja ennen kuin joku taas tähän nasevan kommentin heittää, niin poikani on sosiaalinen muuallakin kuin netissä, hänellä on oikeitakin kavereita, harrastaa urheilua ja kaikkea muutakin ja on rauhallinen luonteeltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on tullut mielenkiintoisia pointteja, mitä en edes ole tullut ajatelleeksi. Mukavaa, kun olette kommentoineet.
Mä opin englannin pop-lyriikoista. Harrastin teininä vintage-musaa, ja osasin ulkoa suunnilleen koko Beatlesien tuotannon. Jenkeistä esim. Paul Simonilla ja Don McLeanilla oli hienoja lyriikoita. Sitten pidemmälle päästyäni luin jokusen kirjan (musiikkiaiheisia lähinnä), kaunokirjallisuuden tykkäsin lukea suomeksi.
Ikinä ei tarvinnut englannin läksyjä tehdä, ja kepitin kokeissa aina ne pelaavat pojat. Varmaan luulivat minua hikipingoksi.
Mun poika katselee You tubea. 10v. On oppinut todella laajasti englantia, usein selittää todella monimutkaisia videoita (ei pelejä) ja kun kysyn, että oliko tuo siis suomeksi, niin "ei, kun englanniksi", ja poika on tajunnut ihan uskomattoman tarkkaan, mitä videolla sanottiin. Peleistä oppii myös, mutta miksi ap luulet, että se olisi ainoa "lähde"? :)
Vierailija kirjoitti:
Nauran aina kun joku sanoo että poika on oppinut peleistä tosi hyvin englantia. Se sanasto, mitä niissä käytetään on armeijasanastoa, joukossa ehkä hiukan gangsta-kieltä. Kaukana todellisesta englannin osaamisesta. Hehehe.
Naurattaa kanssa ihmiset jotka väittävät osaavansa englantia sillä perusteella että asuivat 25 vuotta UK:ssa. Siinä oppii vain arkisanastoa, kaukana todellisesta englannin osaamisesta.
Mitä sanaa tai lauseoppirakennetta ei peleissä esiinny?
Heh. Mä pääsin lukiossa nippa nappa englannin kokeet läpi ja nyt puhun ja kirjoitan sujuvaa englantia. Suomiaksenttikin hävisi viime kesänä lähes kokonaan.